Koirat moraalikokeessa. Kuva: Mylene Quervel-Chaumette/Vetmeduni Vienna
Koirat moraalikokeessa. Kuva: Mylene Quervel-Chaumette/Vetmeduni Vienna
Auttaako vai eikö auta, koira ehkä miettii. Kuva: Rachel Dale/Vetmeduni Vienna
Auttaako vai eikö auta, koira ehkä miettii. Kuva: Rachel Dale/Vetmeduni Vienna

Koirien anteliaisuudesta saatiin nyt aiempaa vakuuttavampaa näyttöä.

Toisten epäitsekästä auttamista on usein pidetty vain ihmiselle ominaisena piirteenä, mutta eläinkokeet ovat alkaneet horjuttaa tätä oletusta.

Nyt kyytiä myytille antavat Sveitsissä tutkitut koirat.

Aiemmissa kokeissa on havaittu, että koirat tarttuvat kernaasti tilaisuuteen jakaa toisille koirille herkkuja, vaikka niille itselleen ei heruisi suupalan vertaa.

Erityisen anteliaita koirat ovat tuttuja koirakavereita kohtaan.

Tätä on testattu kokeella, joissa koira saa narusta vetämällä tarjoiltua naapurihäkkiin joko täyden tai tyhjän herkkutarjottimen.

Nyt tehdyssä tutkimuksessa tutkijat panivat koirien anteliaisuuden koetukselle uuden, vaikeamman koeasetelman avulla.

Tutkijat askartelivat koirille puisen pelilaudan, jolle he asettelivat erinäköisiä pelimerkkejä. Koirille opetettiin aluksi, että tiettyä pelimerkkiä koskemalla ne saavat herkkuja.

Kun koirat jo osasivat tökkiä tätä merkkiä herkkujen toivossa, niille opetettiin kaksi uutta pelimerkkiä.

Toista koskemalla herkkupalkinto menikin naapurihäkissä majailevalle koiralle, toisen valitsemisesta ei seurannut mitään erityistä.

Vaikka kokeesta tuli koirille huomattavasti monimutkaisempi kuin aikaisemmissa tutkimuksissa, jakoivat ne edelleen herkkuja innokkaasti myös naapurihäkkiin.

Tosin ne eivät olleet aivan yhtä avokätisiä kuin helpommissa narunvetokokeissa.

Jälleen kerran koirien välinen suhde vaikutti auttamishaluun: tutut koirat saivat herkkupaloja liki kolme kertaa useammin kuin vieraat.

Yllättävää kyllä, toisten koirien läsnäolo vaikutti koetta suorittavan murren valintoihin. Koirat jakoivat herkkuja naapurihäkkiin kernaammin, jos koehuoneessa oli läsnä kolmaskin koira.

Uudet kokeet vahvistivat aiemmin saatua käsitystä koirien anteliaisuudesta.

Saman piirteen testaaminen eri koeasetelmilla on eläintutkimuksessa tärkeää, sillä menetelmä voi vaikuttaa tuloksiin merkittävästi ja jopa vääristää niitä.

Esimerkiksi simpansseja on pidetty narukokeiden perusteella perin anteliaina.

Taannoin brittiläinen tutkimusryhmä kuitenkin julkisti koetuloksia, joiden perusteella simpanssien avuliaisuus vaikutti ennemmin huonojen koeasetelmien luomalta illuusiolta kuin eläinten todelliselta ominaisuudelta.

Uuden tutkimuksen julkaisi Plos One.

Keijona
Seuraa 
Viestejä8882
Liittynyt13.3.2015

Koirat auttoivat taas toisiaan epäitsekkäästi

Ja pikku lisäys, jonka koirat näyttävät tajuavan.Mitä enemmän otat toisia huomioon, sitä helpommin asiat muiden kanssa sujuu. Itsekkyys ja yksityinen on pahoja asioita, vaikka lyhytnäköiset hedonistit harhakuplatodellisuudessa päinvastaista itseleen uskottelevat.
Lue kommentti

Rikkaalla riittävästi, köyhä haluaa lisää.

Kivikautisessa naudankallossa on reikä, jonka kuva näyttää sen sekä otsaluun ulko- että sisäpuolelta. Janan pituus vastaa kymmentä senttimetriä. Kuva: Fernando Ramirez Rozzi
Kivikautisessa naudankallossa on reikä, jonka kuva näyttää sen sekä otsaluun ulko- että sisäpuolelta. Janan pituus vastaa kymmentä senttimetriä. Kuva: Fernando Ramirez Rozzi

Länsi-Ranskasta löydetyssä yli 5 000 vuotta vanhassa lehmän kallossa oleva reikä on mitä todennäköisimmin porattu tarkoituksella.

Kallonporaus on ikivanha toimenpide. Esimerkiksi migreenin ja epilepsian uskottiin aiheutuvan pään sisällä mekastavista pahoista hengistä, ja kun kalloon porattiin tai raaputettiin reikä, nämä pirut pääsivät liihottelemaan matkoihinsa.

Arkeologinen todistusaineisto osoittaa, että ihmiset porasivat reikiä toistensa päihin jo yli 8 000 vuotta sitten. Toimenpiteestä jopa selvittiin hengissä jo kivikaudella.

Useassa vanhassa kallossa näkyy, että porausreikä on luutunut umpeen. Potilas on siis elänyt ainakin jonkin aikaa toimenpiteen jälkeen.

Nyt Ranskasta löydetty yli 5 000 vuotta vanha lehmän kallo viittaa siihen, että ihmiset ovat kenties harjoitelleet operaatiota eläimillä. Lehmän kallossa on ammottava reikä, jonka ympärillä on selvästi samanlaisia raapimisjälkiä kuin porauksen läpikäyneiden ihmisten päässä.

Atlantin rannalla Länsi-Ranskassa on muinoin ollut kivikautista asutusta, ja lehmän kallo kaivettiin siellä esille jo 1970–1980-luvun kaivauksissa.

Reiän ajateltiin tuolloin syntyneen kamppailussa toisen eläimen kanssa. Kenties toinen sarvipää oli puhkaissut lehmäparan kallon.

Kallon alun perin löytänyt tutkija pyysi kuitenkin muutama vuosi sitten kahta tutkijaa vilkaisemaan reikää lähemmin.

”Näimme hyvin nopeasti, että reikä on syntynyt kallonporauksesta. Se ei ole sarven jälki”, kertoo tutkija Fernando Ramirez Rozzi LiveScience-verkkolehdelle.

Totuus paljastui viimeistään elektronimikroskoopin alla, kun tutkijat näkivät kivityökalujen aiheuttamat raapimisjäljet reiän ympärillä.

Muinaiset ihmiset ovat siis ehkä harjoitelleet kallonporausta lehmällä. Tai kenties lehmäparka on kärsinyt jostain sairaudesta, jota on yritetty parantaa poraamalla sen päähän reikä.

Ei tiedetä, oliko lehmä elossa, kun reikä tehtiin. Joka tapauksessa se ei ole elänyt kovin pitkään operaation jälkeen, sillä reikä ei ole luutunut lainkaan.

Tutkijat pohtivat myös, olisiko reikä tehty osana jotain rituaalia. Heidän mielestään on kuitenkin todennäköisintä, että lehmä on toiminut aloittelevan kallonporaajan harjoituspotilaana ennen kuin vaarallista tekniikkaa on lähdetty soveltamaan ihmiseen.

Ranskasta on aiemmin löytynyt myös villisian kallo, jossa on samankaltainen reikä.

Tutkimuksen julkaisi Scientific Reports.

Some ja pelit muokkaavat aivoja samalla tavalla kuin porno tai päihteet.

Moni vitsailee olevansa riippuvainen Facebookista tai Instagramista, mutta addiktio voi olla aivan todellinen, muistuttaa Helsingin Sanomat jutussaan.

Kiinassa arviolta yhdeksän prosenttia ja Japanissa kahdeksan prosenttia nuorista on nettiriippuvaisia. Kiina luokitteli internet-riippuvuuden sairaudeksi jo vuonna 2008.

Internet-riippuvuuden mekanismit ovat samankaltaisia kuin muissakin riippuvuuksissa.

”Riippuvuutta voi aiheuttaa oikeastaan mikä tahansa, mistä aivot saavat nopeita palkintoja”, Helsingin yliopiston aivotutkija Minna Huotilainen kertoo.

Taustalla on aivojen palkkiojärjestelmä, joka aktivoituu muun muassa syömisen ja seksin yhteydessä. Sen tarkoitus on varmistaa eloonjääminen.

Facebook, Twitter, Instagram ja pelinkehittäjät osaavat hyödyntää aivojen palkkiojärjestelmää. Palveluita on hiottu niin, että käyttäjälle tulee jatkuvasti pieniä yllätyksiä: tulee ilmoituksia tykkäyksistä, viestejä kavereilta, uutisia ja videoita.

Lyhyet ilmoitukset herättävät uteliaisuuden ja antavat nopeasti dopamiinitujauksen. Tämän vuoksi Twitter koukuttaa paremmin kuin pitkät kirjoitukset.

Riippuvuuden kehittyessä aivojen toiminta muuttuu alueilla, jotka ovat vastuussa motivaatiosta, kognitiivisista toiminnoista, itsehillinnästä ja viivästyneen palkkion odottamisesta.

Myös hormonien pitoisuudet aivoissa muuttuvat. Hiljattain korealaiset tutkijat havaitsivat, että nuorilla nettiriippuvaisilla aivojen välittäjäaine gaban pitoisuus oli tavallista korkeampi. Tämän tiedetään aiheuttavan uneliaisuutta, masennusta ja ahdistuneisuutta.

Kysely

Oletko nettiriippuvainen?