Ihmisapinoihin kuuluvan gibbonin laulun perusteella on mahdollista tunnistaa paitsi sen laji, myös sen kotiseutu.

Ihmisapinoihin kuuluvat gibbonit ääntelevät varsin vivahteikkaasti, minkä vuoksi niiden kommunikointia kutsutaan laulamiseksi. Se muistuttaa enemmän sademetsien lintujen liverrystä kuin muiden kädellisten ääntelyä.

Gibbonit laulavat muun muassa reviirinsä merkiksi tai etsiessään paria. Gibbonipariskunnilla on tapana laulaa yhdessä "duettoa".

Joka gibbonilajilla on oma tapansa äännellä. Nyt tutkijat ovat havainneet, että ääntelyssä on myös alueellisia eroja – kuin murteita tai aksentteja. Erot ovat niin selvät, että gibbonin äänen perusteella on mahdollista tunnistaa paitsi sen laji, myös sen kotiseutu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tutkijat analysoivat 400 laulunäytettä 53 akustisen parametrin avulla. Ääninäytteitä verrattiin gibbonipopulaatioiden geenivaihteluun ja elinpaikkaan. Tutkimuskohteena olivat nomascus-suvun gibbonit, joita esiintyy vain Vietnamissa, Laosissa, Kambodzassa ja osissa eteläistä Kiinaa. Nomascus-sukuun kuuluu seitsemän eri lajia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tulosta voidaan hyödyntää muun muassa gibbonien luokittelussa ja gibbonipopulaatioiden vaellusta koskevissa tutkimuksissa. Erityisen arvokasta äänien tutkimus on silloin, kun geneettistä dataa ei ole helposti saatavilla. Tutkijat uskovat, että samanlaista menetelmää voisi käyttää joidenkin muidenkin kädellisten kohdalla.

Tutkimus julkaistiin BMC Evolutionary –lehdessä.


Sisältö jatkuu mainoksen alla