Norsunkin komeat korvat ovat kehittyneet devonikaudella eläneiden kalojen ruiskureiästä (Jessie Cohen/Smithsonian National Zoological Park).
Norsunkin komeat korvat ovat kehittyneet devonikaudella eläneiden kalojen ruiskureiästä (Jessie Cohen/Smithsonian National Zoological Park).

Ennen kuin korvat kuulivat mitään, niitä käytettiin hengittämiseen.

Jos joskus tunnet äkillistä tarvetta tuulettaa aivojasi, avaa korvasi. Uppsalan yliopiston tutkijat Martin Brazeau ja Per Ahlberg osoittavat Naturessa, että maaselkärankaisten korva on kehittynyt alunperin devonikaudella eläneiden kalojen hengityselimestä. Tämä kumoaa aikaisemman käsityksen, jonka mukaan korva olisi kehittynyt aivoja tukevasta luurakenteesta.

Brazeau ja Ahlberg tutkivat 370 miljoonaa vuotta sitten nykyisen Latvian alueella eläneen Panderichthyksen kallon rakennetta. Panderichthyksen ruiskureikä on laajentunut ja muistuttaa ensimmäisten maaeläinten vastaavaa rakennetta, josta välikorva on kehittynyt. Ruiskureikään liittyvässä ensimmäisessä kiduskaaressa on nähtävissä ensimmäiset merkit muutoksesta kuuloluiden suuntaan.

Ruiskureikä on muun muassa rauskujen ja joidenkin muiden pohjakalojen kallon laella tavattava rakenne. Sen avulla pohjamutaan piiloutunut kala voi hengittää päälaellaan sen sijaan että se vetäisi mutaista vettä kiduksiinsa. Koska Panderichthys eli hyvin matalissa trooppisissa vesissä, joiden pohjalla oli hyvin niukalti happea, sen uskotaan hengittäneen hapekasta pintavettä ruiskureiän kautta.

Panderichthysta pidetään varsieväkalojen ja ensimmäisten maaeläinten välimuotona. Kun Panderichthyksesta polveutuneet muodot siirtyivät maalle, ruiskureiän luut alkoivat järjestäytyä uudelleen. Ne saivat uuden tehtävän paineaaltojen siirtämisessä välikorvasta sisäkorvaan.