Elektronimikroskoopin kuvassa näkyy muovisia polyeteenisiä mikropalloja. Niitä käytetään yleisesti suihkugeelissä.
Elektronimikroskoopin kuvassa näkyy muovisia polyeteenipalloja. Niitä käytetään yleisesti suihkugeeleissä. Kuva: Thompson/Bakir/Plymouth University
Elektronimikroskoopin kuvassa näkyy muovisia polyeteenisiä mikropalloja. Niitä käytetään yleisesti suihkugeelissä. Elektronimikroskoopin kuvassa näkyy muovisia polyeteenipalloja. Niitä käytetään yleisesti suihkugeeleissä. Kuva: Thompson/Bakir/Plymouth University

Mikropallukat eivät jää vedenpuhdistamoiden suodattimiin.

Kosmetiikassa ja ihon puhdistusaineissa on paljon sellaisia muovihiukkasia, jotka voivat vahingoittaa meren elämää.Esimerkiksi ihon kuorintavoiteessa voi olla kerta-annoksessa jopa satatuhatta pientä muovipalloa. Näin osoittaa tutkimus, joka on tehty Plymouthin yliopistossa.

Tutkijat seuloivat muovin esiin muusta aineesta tyhjiössä. Joissakin tuotteissa vain 150 millilitrassa saattoi olla 137 000–2,8 miljoonaa mikromuovihiukkasta.

Pallukat eivät päädy vesilaitoksen suodattimiin pienen kokonsa takia, vaan ajautuvat ensiksi jokiin ja lopulta meriin.

Tutkijat arvioivat, että pelkästään Britanniassa peräti 80 tonnia tällaista mikromuovia päätyy kosmetiikkatuotteista meriin joka vuosi.

"Olin todella järkyttynyt määrästä. Britanniassa markkinoilla on arviolta 80 kuorintavoidetta, joissa käytetään mikropalloja", sanoo selvitystä tehnyt meribiologi Imogen Napper.

"Kalat ja äyriäiset nielevät mikromuoveja tarpeettomasti", kertoo huolestunut meribiologian professori Richard Thompson, joka on tutkinut meren roskaamisen vaikutuksia 20 vuotta.

Jotkut yritykset ovat nyt ilmoittaneet, että ne poistavat vähitellen mikropallot tuotteistaan.

Mikromuovit ovat korvanneet luonnon kuorinta-aineita kosmetiikassa. Muovipalloja voi olla myös käsisaippuassa, hammastahnassa, partavaahdossa, aurinkovoiteissa ja shampoissa.

Muovien määrä merivesissä kasvaa yhä. Noin 700 meressä elävän lajin tiedetään joutuneen tekemisiin muovin kanssa.

Asiasta kertoi Science Daily.

Geenimuoto näyttää torjuvan diabetesta ja tekevän sen kantajista pitkäikäisempiä.

Sattumanvarainen muutos yhdessä ainoassa geenissä näyttää olleen hyödyksi amerikkalaisille amisseille. Geenimuutos näyttäisi pidentävän elämää.

Vanhoillisia kristittyjä oppeja noudattavat amissit ovat tunnettuja siitä, että he elävät eristyksissä modernista yhteiskunnasta. He eivät yleisesti ottaen halua hyödyntää nykymaailman mukavuuksia kuten autoja ja sähköä.

Yhdysvaltalaisen Chicagon Northwestern-yliopiston tutkijat selvittivät erään Indianan osavaltiossa elävän amissiyhteisön jäsenten geeniperimää.

He havaitsivat, että osalla amisseista on mutaatio geenissä, joka vaikuttaa ikääntymiseen. Tästä kirjoittaa muun muassa New Scientist.

Tämä serpine1-niminen geeni tuottaa pai1-proteiinia, joka on yhdistetty solujen nopeampaan vanhenemiseen.

Osalla amisseista on kuitenkin mutaatio tässä geenissä, jolloin kyseistä proteiinia syntyy puolet vähemmän kuin tavallisesti. Tutkijat laskevat mutaation syntyneen kuusi sukupolvea sitten.

Tutkijat huomasivat, että ne amissit, joilla oli vähintään yksi kopio tästä muuttuneesta geenistä, elivät keskimäärin kymmenen vuotta pidempään kuin muut, tyypillisesti 85-vuotiaiksi.

Samoin heidän kromosomiensa päissä olevat telomeerit olivat kymmenen prosenttia pidemmät kuin muilla. Telomeerit lyhenevät hieman joka kerta, kun solut jakautuvat, kunnes ne lopulta kuluvat loppuun.

Heidän paastoverensokerinsa oli myös 30 prosenttia alempi kuin verrokeilla, eikä yksikään tutkituista geenin kantajista sairastunut diabetekseen.

Seitsemän prosenttia niistä, joilla tätä geenimuunnosta ei ollut, sairastivat diabetesta.

Tutkimuksessa tarkasteltiin 177 henkilöä, joista 43 henkilöllä oli kyseinen muunnos geenistä.

Lisätutkimusta tarvitaan vielä, mutta voi olla, että pai1-proteiinin tuotanto on yhteydessä ihmisen ikääntymiseen.

Tutkimuksen julkaisi Science Advances.

Raspu
Seuraa 
Viestejä9248
Liittynyt12.7.2010

Amissien yhteisössä syntyi ikää pidentävä geenimuunnos

Neutroni kirjoitti: Raspu kirjoitti: Uskismuijat on niin hotteja. Tiedän, että mieltymyksille ei ole järkiperusteita, mutta ihmettelen silti, miksi joku voi nähdä jotain hottia ihmisessä, jonka persoonallisuus on vauvasta lähtien tuhottu raa'alla henkisellä väkivallalla ja josta on tehty kloonattu orja yhteisönsä nokkamiehiä palvelemaan. Ei sellaisen yhteisön nokkamieskään ole minusta mikään erityisen kadehdittava asema verrattuna vaikka isän rahoilla leveilevään playboy -tyyppiin, koska siinä...
Lue kommentti
Sokeritutkimus haudattiin, kun tulokset eivät miellyttäneet. Kuva: Markku Niskanen

Sokeriteollisuuden tutkimusjärjestö hautasi tutkimuksen, joka uhkasi osoittaa sokerin yhteyden sydäntauteihin ja syöpään hiirillä.

Sokeriteollisuuden vaikutuskeinot ovat Yhdysvalloissa 1960-luvulla olleet varsin samanlaiset kuin tupakkateollisuudella, paljastaa Kalifornian yliopistossa San Franciscossa työskentelevien tutkijoiden löydös.

Tutkijat saivat käsiinsä arkistoista vanhoja, sokeriteollisuuden sisäisiä asiakirjoja.

Asiakirjat osoittavat, että sokeriteollisuutta edustava Sugar Research Foundation rahoitti aluksi eläinkokeita, joissa oli tarkoitus selvittää sokerin yhteyttä sydän- ja verisuonisairauksiin.

Kun hiirikokeissa alkoi ilmetä, että sokeri todella voi olla haitallista, nostaa veren rasva-arvoja ja saattaa olla yhteydessä jopa virtsarakon syöpään koe-eläimillä, teollisuus veti rahoituksen pois – ja hautasi tulokset kaikessa hiljaisuudessa.

Tutkimusryhmä julkaisi raporttinsa torstaina PLoS Biology -tiedelehdessä.

Sokerin ja tärkkelyksen vaikutuksia veren rasva-arvoihin tutkitaan yhä. 1960-luvun lopulle tultaessa alkoi kuitenkin kertyä tietoa siitä, että sokeri voisi olla haitallisempaa sydämelle kuin tärkkelys.

Sokerisäätiö palkkasi Birminghamin yliopiston tutkijan W. F. R. Poverin selvittämään asiaa eläimillä.

Pover havaitsi ensinnäkin, että sokeri nosti veren triglyseridi- eli rasva-arvoja hiirillä. Ihmisillä veren kohonnut triglyseridi voi lisätä riskiä sydänkohtauksiin ja aivohalvauksiin.

Toisekseen hiirten virtsassa oli entsyymiä, joka tutkimuksissa oltiin yhdistetty virtsarakon syöpään.

Kun sokeriteollisuus sai alustavia tuloksia nähtäväkseen, se päätti keskeyttää koko tutkimushankkeen vuonna 1969. Poverin tuloksia ei koskaan julkaistu.

Teollisuuden sisäisessä muistiossa todetaan tutkimuksen olevan ensimmäinen, joka osoittaa biologisia eroja sokeria ja tärkkelystä syöneiden hiirien välillä.

Sekä tohtori Pover että tutkimuksen rahoituksesta ja katkaisusta päättänyt johtaja John Hickson ovat jo kuolleet.

Löytyneiden muistioiden mukaan Hickson kertoi kollegoilleen vuonna 1970 muista tutkimuksista, joista saataisiin ”teollisuuden kannalta arvokasta ja hyödyllistä tietoa”.

Poverin tutkimuksen arvoa teollisuudelle hän kuvaili ”nollaksi”.

Sokeriteollisuuden kannalta kiusalliset asiakirjat löysi Kalifornian San Franciscon yliopiston hammaslääketieteen apulaisprofessori Christin E. Kearns. Selvitystyössä olivat myös hänen kollegansa Dorie Apollonio ja Stanton Glantz.

Sama kolmikko osoitti viime vuonna niin ikään salassa pysyneiden asiakirjojen perusteella, että sokeriteollisuus maksoi vuonna 1967 Harvardin yliopiston tutkijoille 50 000 dollaria, jotta he kirjoittaisivat sokerin kannalta myönteisen tutkimuksen.

Poverin tutkimuksen aikoinaan tilannut ja torpannut sokeriteollisuuden järjestö SRF on nykyisin Sugar Association. Se julkaisi myös oman vastineensa tutkijoiden löydöksiin.

Sugar Association sanoo tutkijoiden olevan ”tunnettuja sokeriteollisuuden kriitikkoja” ja että Poverin tutkimusta olisi ollut tarkoitus aikoinaan jatkaa toisen tahon rahoituksella.

”Syistä, joita emme tiedä, näin ei tapahtunut”, vastineessa kirjoitetaan.