Myonikuvannus paljasti tyhjän tilan pyramidin keskellä. Kuva: ScanPyramids mission
Myonikuvannus paljasti tyhjän tilan pyramidin keskellä. Kuva: ScanPyramids mission

Kheopsin suuresta pyramidista löytyi vähintään 30 metriä pitkä, aiemmin tuntematon tila, jonka tarkoitusta ei vielä tiedetä.

Avaruuden hiukkaset ovat ehkä paljastaneet salaisuuden Kheopsin pyramidista. Noin 4 500 vuotta vanhasta pyramidista on etsitty salaisia huoneita, käytäviä ja kammioita muun muassa robottien ja lämpökameroiden avulla.

Nyt myoni-alkeishiukkaset ovat paljastaneet, että pyramidissa on valtava ja aiemmin tuntematon, kätketty tila. Monikansallinen ScanPyramids-ryhmä raportoi löydöstä tiedelehti Naturessa.

Pyramidin keskellä sijaitsevan, 47 metriä pitkän suuren gallerian yläpuolella on suuri tyhjä tila, joka on vähintään 30 metriä pitkä ja useita metrejä korkea. Sinne ei ole kulkua, eivätkä tutkijat vielä tiedä, mitä tyhjä tila sisältää.

Tutkijat eivät haluakaan vielä puhua "kammiosta", sillä tyhjän tilan tarkoitus on hämärän peitossa. Kolme itsenäisesti työskennellyttä ryhmää pystyi kuitenkin vahvistamaan havainnon.

Löydetty tila sijaitsee 50–70 metrin korkeudella maan pinnasta. Se voi koostua useista erillisistäkin tiloista ja se saattaa viettää ylöspäin samalla tavoin kuin suuri galleria.

"Tiedämme, että tyhjä tila on olemassa, mutta emme tiedä, koostuuko se yhdestä vai useammasta huoneesta", kertoi yksi tutkijoista, tohtori Mehdi Tayoubi lehdistötilaisuudessa.

"Työskentelemme arkeologien kanssa verrataksemme sitä muihin kammioihin. Tila on hyvin suuri eikä mikään teoria ennustanut sitä", Tayoubi jatkaa.

Löytö tehtiin mittaamalla myoni-alkeishiukkasten kulkua pyramidin läpi. Myoneja sataa Maahan joka suunnasta, kun kosminen säteily hajoaa ilmakehässä. Kun ne kulkevat rakennelmien läpi, ne voivat paljastaa esimerkiksi tyhjiä kohtia muuten tiheässä aineessa.

Menetelmää kutsutaan myoniradiografiaksi ja samalla menetelmällä on jo 1960-luvulla etsitty tuntemattomia kammioita Kheopsin pyramidin vieressä olevasta Khefrenin pyramidista.

Vain noin prosentti pyramidin läpi kulkevista myoneista päätyy ilmaisimiin, joten mittauksia piti tehdä kuukausien ajan.

Sama ScanPyramids-ryhmä ilmoitti viime vuonna löytäneensä vastaavalla tekniikalla aiemmin tuntemattoman käytävän pyramidin pohjoisreunasta. Tämä löytö on vahvistettu, mutta ei tiedetä, mihin käytävä johtaa.

ScanPyramidsin työtä tarkkaileva amerikkalainen arkeologi Mark Lehner kommentoi Britannian yleisradioyhtiö BBC:n haastattelussa, että tyhjän tilan tarkoitus saattaa olla rakennustekninen, eikä se välttämättä ole samanlainen kammio kuin nyt tunnetut kuninkaan ja kuningattaren kammiot.

"Voi olla, että rakentajat jättivät tilan tyhjäksi suojatakseen alla olevan Suuren gallerian kattoa kivien painolta", Lehner arvioi.

Tällaisia taskuja on myös korkean kuninkaan kammion yläpuolella.

Joka tapauksessa löytö auttaa ymmärtämään, miten Suuri pyramidi on aikanaan rakennettu. Cambridgen yliopiston egyptologi, tohtori Kate Spence kommentoi The Telegraph-lehdelle, että tyhjä tila saattaa liittyä kivien kuljettamiseen.

"Se voi olla ramppi, jota käytettiin suurten kivien kuljettamiseen pyramidin keskustaan. Vaikkei tämä ehkä kuulosta yhtä jännittävältä kuin salainen hautakammio, kyseessä olisi ensimmäinen todiste pyramidin sisäisestä rampista, mikä olisi todella tärkeää sen ymmärtämiseksi, miten valtavat kivet kuljetettiin paikoilleen", Spence sanoo.

Tutkimusryhmä aikoo seuraavaksi jatkaa tutkimusta hyvin pienten robottien avulla, jotka mahtuisivat ahtaisiin tiloihin.

Luonnonolojen synnyttämät kulttuurikuplat eriyttivät Suomen murteet, ehdottaa tutkimusryhmä.

Maamme murrejako on syntynyt osaksi luonnonolojen vaikutuksesta, ehdottaa ryhmä kielitieteen ja biologian tutkijoita Turun ja Tampereen yliopistoista.

Varhaiset suomalaiset ovat kehittäneet toistaan eroavia tapoja sopeutua paikallisiin oloihin ja hankkia niistä elantonsa. Tutkijoiden hypoteesin mukaan esimerkiksi erilaiset tavat viljellä maata ovat johtaneet yhteisöjen eriytymiseen, niin että myös niiden kielet erkaantuvat.

Tämä tuottaa murteita ja myöhemmin jopa kokonaisia uusia kieliä.

”Mekanismi voisi olla se, että jos ympäristön erot ovat suuria, ihmiset eivät ole niin paljon tekemisissä kuin, jos he elävät samanlaisissa ympäristöoloissa. Myös muuttoliike on voinut muotoutua luonnonolojen mukaan ”, selittää evoluutiobiologian tutkija Terhi Honkola Turun yliopistosta Helsingin Sanomien jutussa.

Ryhmien väliset kontaktit ja kommunikaatio saattavat ylläpitää yhteisöjen samankaltaisuutta ja pienentää murre-eroja.

Voisi helposti luulla, että maantieteellinen läheisyys lähentää puheenparsia.

Yllättävä havainto ryhmän tutkimuksessa kuitenkin oli, että koko Suomen murrejaossa maantieteellisellä etäisyydellä ei ole juuri mitään tekemistä sen kanssa, miten erilaisia murteet ovat.

Vierekkäisiin murrealueisiin kuuluvat voivat puhua hyvin erilaista murretta. Toisaalta samanlaista murretta voivat puhua ihmiset, jotka elävät eri puolilla maata.

Jyrkkä murreraja kulkee esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan murteen ja niin sanotun savolaiskiilan välissä, vaikka puhujat elävät vieretysten.

Tilaisuuden levittäytymiseen antoi se, että savolaisten harjoittama kaskiviljely mahdollisti siirtymisen uusille asuinalueille helpommin kuin lännessä harjoitettu peltoviljely. Kaskiviljelijät raivasivat ja lannoittivat pellon polttamalla metsän.

”Ihmisten kulttuuri on vaikuttanut siihen, millaisille alueille he ovat olleet valmiita siirtymään”, selittää suomen kielen yliopistonlehtori Unni-Päivä Leino Tampereen yliopistosta.

Kaskenpoltto on tutkijoiden mukaan yksi mahdollinen tekijä, joka selittää ajan oloon kehittynyttä jakoa itä- ja länsimurteisiin.

Kaskeamista harjoitettiin niin lännessä kuin idässä. Kuitenkin lännessä lähinnä raivattiin peltoja lehtimetsistä ja siirryttiin pian pysyvien peltojen viljelyyn.

Itä-Suomessa sen sijaan kaskenpoltto jatkui kauemmin. Läntiset viljelytekniikat eivät välttämättä sopineet sikäläisiin oloihin. Viljelty kaskiruis ja kaskeamisen menetelmät tuotiin idästä, sillä ne soveltuivat paremmin Itä-Suomen vaikeampaan maastoon.

Itä- ja länsimurteiden lisäksi kolmas suuri kupla löytyy pohjoisesta. Myös pohjoiset murteet on saattanut erottaa omaksi ryhmäkseen elinkeinojen erilaisuus. Karjatalous, metsästys ja kalastus soveltuivat Pohjois-Suomen oloihin paremmin kuin peltoviljely.

Murrerajan pohjoispuolella Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan murteet ovat sanastoltaan lähellä Kainuun murretta.

”Vaikka Kainuun alkujaan asuttivat savolaiset, kontakteja rannikolle on ollut turkis- ja tervakaupan vuoksi niin paljon, että ne ovat lähentäneet näitä murteita toisiinsa”, Leino sanoo.

Kysely

Puhutko itäistä, läntistä vai pohjoista murretta?

Soikea ja litteä Dickinsonia katsotaan nyt kuuluvaksi eläinkuntaan. Kuva: Ilja Bobrovski/Australian National University
Soikea ja litteä Dickinsonia katsotaan nyt kuuluvaksi eläinkuntaan. Kuva: Ilja Bobrovski/Australian National University

Vienanmeren rannalta löytyneestä fossiilista paljastui eläimellisiä piirteitä.

Maailman varhaisin tunnettu eläin on nyt soikea ja litteä otus. Sen fossiilista paljastui kolesterolin ja muiden rasvojen jäänteitä, ja rasva on eläimen tunnusmerkki, tutkijat toteavat tiedotteessa.

Dickinsonia eli noin 558 miljoonaa vuotta sitten. Otus oli ensimmäisiä monisoluisia eliöitä.

Nämä muinaiset eliöt ovat olleet paleontologian suuria arvoituksia. Ediacarakauden oliot ovat Science-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan ylipäätään niin merkillisiä, että niitä voisi pitää toiselta planeetalta tulleina.

Australialaisen Australian National Universityn video näyttää, miten fossiili löytyi ja miltä Dickinsonia ehkä näytti meressä uidessaan.

Dickinsoniat on luokiteltu vuosikymmenien aikana tutkijasta riippuen jäkäliksi, sieniksi, alkueläimiksi tai jopa jonkinlaiseksi kasvien ja eläinten välivaiheeksi. Tai evoluution umpikujaksi.

Nyt ne nousivat eläinkuntaan, kun tutkijat tarkastelivat luoteiselta Venäjältä Vienanmeren rannikolta löytynyttä fossiilia.

Siitä löytyi runsaasti kolesterolimolekyylejä, hyvin paljon enemmän kuin kerrostumista fossiilin ympärillä. Fossiili koostui suureksi osaksi rasvan jäänteistä.

Otus tarvitsi kolesterolia solukalvoihin, australialainen tutkija John Brocks kertoo New Scientistist -lehdessä. Dickinsonialla ei ole havaittu tukirankaa, joten sen keho oli ilmeisesti pehmeä.

Dickinsoniat kasvoivat jopa 1,4-metrisiksi, joskin löydettyjen yksilöiden koko on vaihdellut suuresti. Nyt voidaan sanoa, että suuria eläimiä eli runsaasti jo miljoonia vuosia aikaisemmin kuin on tähän asti arvioitu.

Ediacarakauden jälkeen kambrikaudella eläinkunta monipuolistui suorastaan räjähdyksenomaisesti.

Dickinsonian fossiileja löytyi ensi kerran Australiassa runsaat 70 vuotta sitten. Se paljastui eläimeksi vasta nyt, kun tutkija Ilja Bobrovski tutki hiekkakivestä löytyneen fossiilin ainesosia eikä rakenteita.

Australiasta löytyneet Dickinsoniat ovat kärsineet kovasta kuumuudesta ja eroosiosta. Tarvittiin fossiileja, joissa elollisen jäännökset olisivat säilyneet paremmin.

Bobrovski lensi helikopterilla Vienanmeren rannalle ”karhujen ja hyttysten maille”. Hän kuvailee roikkuneensa jyrkänteellä kymmenien metrien korkeudessa ja hakanneensa hiekkakivestä kappaleita löytääkseen haluamansa fossiilit.