Tarhassa kasvaneet fasaanit menestyvät luonnossa selvästi huonommin kuin villeinä syntyneet lajitoverinsa. Suurin ero nähdään pesintämenestyksessä: tarhatut naaraat hylkäävät pesänsä muita useammin.
Itä-Englannissa suoritetuissa kenttäkokeissa kävi il...

Tarhassa kasvaneet fasaanit menestyvät luonnossa selvästi huonommin kuin villeinä syntyneet lajitoverinsa. Suurin ero nähdään pesintämenestyksessä: tarhatut naaraat hylkäävät pesänsä muita useammin.

Itä-Englannissa suoritetuissa kenttäkokeissa kävi ilmi, että liki puolet istukkaista jätti syystä tai toisesta pyöräyttämänsä munat oman onnensa nojaan. Vain 6 prosenttia villilinnuista syyllistyi samaan. Aiemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että fasaani-istukkaat ovat tavallista pelottomampia ja ne jäävät mieluusti majailemaan lähellä asutusta, missä on tarjolla runsaammin suojaa ja ravintoa. Tarhafasaaneilla on myös poikkeava lihaksisto ja suolisto. Villit fasaanit lähtevät puolestaan pakolentoon nopeammin ja jyrkemmässä nousukulmassa kuin tarhalinnut.

Fasaani on kotoisin Itä-Aasiasta. Suomeen se tuotiin riistalinnuksi yli sata vuotta sitten. Maan etelä- ja lounaisosissa on pysyvä kanta, joka kuitenkin vaatii talviruokintaa. Muualla maassa kanta on istutettujen tarhalintujen varassa. Taajamien lähellä pesivät fasaanit muuttavat usein talveksi aivan ihmisasumusten tuntumaan, usein jopa pihoihin.

Tutkimuksen julkaisi Wildlife Biology ja siitä kertoi myös helmikuun Metsästys&Kalastus. Tutkijaryhmässä oli mukana suomalainen riistabiologian dosentti Ahti Putaala, joka työskentelee lehtorina Oulun yliopiston biologian laitoksessa.