Metsäluonnon pirstoutuminen panee eläinpopulaation koetukselle. Seuraa eristäytyminen, ravintovarantojen kutistuminen ja petopaineen kasvu. Eikä siinä kaikki. Uhkien listalle on nyt lisättävä kasvanut sairastumisriski, väittää

Metsäluonnon pirstoutuminen panee eläinpopulaation koetukselle. Seuraa eristäytyminen, ravintovarantojen kutistuminen ja petopaineen kasvu. Eikä siinä kaikki. Uhkien listalle on nyt lisättävä kasvanut sairastumisriski, väittää Science-lehti uutisraportissaan.

Tuoreimpien tutkimusten mukaan metsien pirstoutuminen raivaa tilaa loisille ja muille taudinaiheuttajille paikallisissa eläinkannoissa. Havainnot tehtiin Kibalen kansallispuistossa Keniassa, missä Illinoisin yliopiston tutkija Thomas Gillespie ryhmineen seurasi gueretza-apinoita neitseellisen metsäisissä ja toisaalta pirstoutuvissa ympäristöissä. Monien suolistoloisten, kuten nystyrämatojen, määrä oli jopa viisinkertainen niillä apinoilla, joiden reviirit sijaitsivat pahoin hakatuissa ja kolutuissa metsissä.

Gillespien mukaan loiset kurjistavat populaatiota epäsuorasti: ne heikentävät eläinten ruoanhankintaa ja lisääntymistä. Loisittu apina on myös altis lisätartunnoille, jotka laskevat niiden kuntoa entisestään. Kurjistumisen kierre on valmis.