Miksi yksi kaipaa rauhallisia kotioloja, mutta toinen hakee jatkuvasti seikkailuja ja uusia elämyksiä? Suomalaistutkimuksen mukaan ihmisen elämyshakuisuus on vahvasti perinnöllistä, mutta kasvatus ratkaisee nouseeko luonteenpiirre hallitsevaksi.
Elämy...

Miksi yksi kaipaa rauhallisia kotioloja, mutta toinen hakee jatkuvasti seikkailuja ja uusia elämyksiä? Suomalaistutkimuksen mukaan ihmisen elämyshakuisuus on vahvasti perinnöllistä, mutta kasvatus ratkaisee nouseeko luonteenpiirre hallitsevaksi.

Elämyshakuisuus kytkeytyy dopamiini4-reseptorigeeniin (DRD4), joka säätelee aivojen hermoimpulssien kulkua. Tietty geeniversio leipoo lapsista hyvin elämyshakuisia aikuisia, jos kotikuri on tiukka ja vanhemmat etäisiä. Samoilla geenialleeleilla varustetetusta lapsesta ei kypsy erityisen elämyshakuiseksi, mikäli vanhempien ote on lämmin ja hyväksyvä. Tulos on alustava, mutta tukee ajatusta, että geenit reagoivat voimakkaasti kokemuksiin. Se osoittaa myös, että kiistely kasvatuksen ja perimän merkityksestä on turhanaikaista: ne toimivat saumattomassa yhteistyössä.

Aineisto poimittiin 2 000 suomalaislapsen joukosta, jota oli seurattu yli 14 vuoden ajan. 92:lta määritettiin DRD4-geeni. Tutkimus tehtiin Helsingin yliopistossa ja Kansanterveyslaitoksessa. Työtä johti tunnettu temperamenttitutkija psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen. Geenimäärityksistä vastasi professori Leena Palotie. Asiasta raportoi Molecular Psychiatry.