Opiskelu on yksi tie tyytyväisempään elämään. Kuva: Emilia Kangasluoma
Opiskelu on yksi tie tyytyväisempään elämään. Kuva: Emilia Kangasluoma

Erot hyvinvoinnissa tasoittuvat, kun parannetaan vähävaraisten perheiden lapsien ja nuorten mahdollisuuksia kouluttautua.

Koulutuksen tasa-arvo tuottaa onnellisempia kansalaisia. Tämä varmistui Euroopan maita vertailleessa ruotsalaistutkimuksessa.

Onnellisuus on tunnetusti osin kiinni siitä, millaiset tulot ja miten hyvän koulutuksen onnistuu hankkimaan. Varakkaammat ja pidemmälle koulutetut ovat keskimäärin tyytyväisempiä ja onnellisempia kuin köyhemmät ja vähemmän koulutetut.

Varakkaiden ja koulutettujen perheiden lapset myös pärjäävät keskimäärin paremmin koulussa ja kouluttautuvat pidemmälle. Heille tarjoutuu siis tätä kautta paremmat eväät onneen kuin vähävaraisten perheiden lapsille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Onnellisuuserot kuitenkin tasoittuvat sosiaalista tasa-arvoa parantavilla käytännöillä koulutuspolun eri vaiheissa, osoittaa Uumajan yliopiston yhteiskuntapolitiikan tutkija Björn Högberg.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hän käytti tutkimuksessaan Eurooppalaisen sosiaalitutkimuksen aineistoa. Tässä 25 maata kattavassa kyselytutkimuksessa lähes 15000 iältään 18–29-vuotiasta nuorta aikuista on vastannut muun muassa kysymyksiin siitä, miten onnellisia he ovat.

Högberg totesi ensinnäkin, että varakkaissa perheissä kasvaneet nuoret aikuiset ovat tyytyväisempiä elämäänsä ja onnellisempia kuin huono-osaisempien perheiden kasvatit.

Taloudelliseen taustaan liittyvä ero nuorten aikuisten tyytyväisyydessä kuitenkin kapenee ja voi jopa kokonaan kadota, jos maa edistää koulutuksen tasa-arvoa.

Koulutuksen yhdenvertaisuuteen vaikuttaa muun muassa se, missä iässä lapsia aletaan erotella eri tasoryhmiin tai koulutuslinjoihin koulumenestyksen mukaan. Tällainen erottelu ylipäätään lisää perhetaustasta johtuvia eroja koulutuksessa.

Tasojaon ajoituskin ratkaisee. Mitä aikaisemmin erottelu alkaa, sitä enemmän huonompiosaisten lasten koulu-ura kärsii. Heikompi tasoryhmä voi olla umpikuja, josta ei enää pääse korkeammille koulutusasteille.

Huono-osaisten osallistumista koulutukseen parantavat pienet kustannukset, suuri määrä opiskelupaikkoja yliopistoissa ja mahdollisuus yrittää uudelleen tai vaihtoehtoista reittiä korkeammille asteille.

Kaikki nämä koulutuksen tasa-arvoon vaikuttavat käytännöt vaikuttivat myös nuorten aikuisten onnellisuuteen. Maissa, joissa tuettiin näillä keinoin huono-osaisempien koulunkäyntiä, he olivat myös onnellisempia.

Kun esimerkiksi koulumenestyksen mukainen jako eri koulutuslinjoihin tehdään vasta myöhemmällä iällä, sosioekonomiset erot tyytyväisyydessä lähes katoavat.

”Keskiluokan lapsien hyvinvoinnille ei ollut merkitystä sillä, missä iässä koulutuslinjat eriytyivät. Kuitenkin köyhistä oloista tulevat lapset olivat merkitsevästi onnellisempia, kun eriyttäminen tehtiin myöhään”, Högberg sanoo tutkimustiedotteessa.

Tutkituista maista Unkarissa ja Bulgariassa sosioekonomiset erot onnellisuudessa olivat suurimmat. Molemmissa maissa aloitetaan varhain tason mukaan jakautuvat koulutuslinjat.

Vauraammista maista Saksassa ja Britanniassa onnellisuuserot olivat myös suuret.

Saksassakin jaetaan jo nuorella iällä tasoryhmiin, eikä vaihtoehtoisia reittejä ylemmille koulutusasteille juuri tarjota. Britanniassa taas tason mukainen jako alkaa melko myöhään, mutta siellä koulutus maksaa paljon ja opiskelupaikkoja on vähän tarjolla.

Tanska kuului maihin, joissa onnellisuus oli kaikkein tasaisimmin jakautunut. Samoin maa tarjoaa tasa-arvoisimmat koulutusmahdollisuudet.

Suomikin on tunnettu tasa-arvoisesta koulujärjestelmästään ja onnellisista asukkaistaan. Högberg kuitenkin kertoo sähköpostitse, että onnellisuuden tasa-arvossa Suomi oli keskiviivan yläpuolella mutta ei kärkipaikoilla.

Opiskelu parantaa Högbergin mukaan onnen mahdollisuuksia ainakin kolmella tavalla.

Ensinnäkin korkeampi koulutus kohentaa asemaa työmarkkinoilla, tuo turvaa ja paremmat tulot.

Toiseksi koulutus voi kartuttaa henkisiä ja sosiaalisia voimavarjoja, jotka auttavat elämään terveemmin ja parantamaan elämänhallintaa.

Lopulta myös pelkkä mahdollisuus koulutuksen hankkimiseen voi lisätä ihmisten hyvinvointia. Vaikka ei opiskelisikaan paraikaa, tietoisuus siitä, että se olisi mahdollista, lisää sekin elämänhallinnan tunnetta ja hyvinvointia.

Tasa-arvon korostaminen ei useimpien tutkimusten mukaan heikennä pyrkimystä parempiin oppimistuloksiin, Högeberg huomauttaa sähköpostissaan.

”Jotkut oppilaat voivat hyötyä elitistisistä koulutuspolitiikasta, mutta tietääkseni harva tutkimus on todennut, että elitistiset politiikat nostaisivat keskimääräistä oppimistasoa.”

Högbegin tutkimuksen julkaisi British Journal of Sociology of Education.

Sisältö jatkuu mainoksen alla