Epäsäännöllinen vuorotyö rassaa eniten.

Kova työstressi nostaa stressihormonin hälytystasolle heti heräämisen jälkeen ja estää autonomisen hermoston rentoutumisen unessakin, osoittaa Helsingin yliopistossa tarkastettu väitöstutkimus.

Erikoislääkäri Harri Lindholm Työterveyslaitoksesta selvitti tutkimuksessaan Yleisradion työntekijöiden stressitasoja ja palautumista. Puolet työntekijöistä teki epäsäännöllistä vuorotyötä ja puolet säännöllistä päivittäistä työaikaa. Mukana oli sekä toimittajia että tuotannossa, tekniikassa ja hallinnossa työskenteleviä.

– Yle on hyvä esimerkki nykyaikaisesta 24/7-työpaikasta, ja radiotyössä epäsäännöllinen vuorotyö on tavallista, Lindholm perustelee tutkimuskohteen valintaa.

Hyvin stressaantuneiksi itsensä tuntevilla työntekijöillä syljen kortisolitaso nousi voimakkaasti välittömästi heräämisen jälkeen. Tämä oli yhteydessä myös lyhyeen yöuneen ja epäsäännölliseen vuorotyöhön.

Kohonnut verenpaine ja huonoksi koettu terveys sekä erityisesti masennus lisäsivät unihäiriöiden riskiä. Tyypillisin unihäiriö oli toistuva yöllinen heräily.

Epäsäännöllistä vuorotyötä tekevillä esiintyi lähes kaksi kertaa enemmän päiväaikaista väsymystä kuin säännöllistä päivätyötä tekevillä. Unenaikainen seuranta osoitti, että päiväväsymyksestä kärsivien autonominen hermosto ei rentoutunut kunnolla unen aikana.

Autonomisen hermoston huono rentoutumiskyky liittyi työvuorotyypistä riippumatta myös työnhallintaan. Rentoutuminen onnistui paremmin niillä, jotka kokivat hallitsevansa hyvin omaa työtään. Työntekijöistä noin 40 prosenttia koki työnhallintansa hyväksi ja 40 prosenttia huonoksi. Vanhemmissa ikäluokissa työnhallinta koettiin paremmaksi kuin nuoremmissa.

Lindholm korostaa, että nykypäivän työelämässä työntekijän terveyden ja hyvinvoinnin seurannassa on tärkeää seurata paitsi stressin määrää myös siitä palautumista. Sopiva määrä stressiä ei ole haitaksi, päinvastoin. Haitalliseksi stressi muuttuu, jos siitä ei pysty palautumaan. 

Aurinkokunnassamme kiitänyttä asteroidia tutkitaan vielä radioteleskoopein. Ohessa taiteilijan näkemys sikarin muotoisesta vieraasta. Kuva: ESO / M. Kornmesser

Asteroidi ’Oumuamua tuli Maan lähelle aurinkokuntamme ulkopuolelta ja on nyt jo yli 300 miljoonan kilometrin päässä Maasta.

Asteroidi ulkoavaruudesta lensi aurinkokuntaamme lokakuussa, ja se paljastui oudosti sikarin muotoiseksi. Asteroidi sai nimen ‘Oumuamua, joka tarkoittaa havaijin kielellä viestinviejää.

Tähtitieteilijät haluavat nyt tarkistaa, onko asteroidissa merkkejä vieraasta sivilisaatiosta tai Maan ulkopuolisesta älystä.

Asteroidia tutkii loppuviikosta iso Green Bankin radioteleskooppi läntisessä Virginiassa Yhdysvalloissa, kertoo The Guardian.

Radioteleskooppi seuraa asteroidia keskiviikosta alkaen ainakin kymmenen tuntia. Merkkejä etsitään neljällä eri radiotaajuudella.

”Asteroidista voisi löytyä esimerkiksi radiolähde”, sanoo tähtitieteen professori Avi Loeb Harvardin yliopistosta. Hän on mukana Breakthrough Listen -hankkeessa, joka etsii vieraan älyn merkkejä avaruudesta.

Breakthrough Listen -hanke perustettiin 2015. Se etsii elämän merkkejä planeetoilta, joita on löydetty ja löydetään miljoonalta lähimmältä tähdeltä. Hanketta rahoittaa venäläinen miljardööri Juri Milner.

”On outoa, että ensimmäinen kappale, jonka havaitsemme tulevan aurinkokuntamme ulkopuolelta, on tuon muotoinen”, sanoo Loeb.

”Jos siinä on mitään keinotekoista, saamme siitä selvää. Melko varmasti se on tavallinen kappale”, sanoi Loeb The Guardian -lehden mukaan.

Tähtitieteilijät pystyivät päättelemään asteroidin radasta, että se tuli aurinkokuntamme ulkopuolelta. Jonkin kappaleen painovoima on sinkauttanut sen tähtienväliseen avaruuteen.

‘Oumuamuan muoto mietityttää tähtitieteilijöitä. Samanlaista ei ole tavattu aurinkokunnassamme.

Vaikka signaalia maan ulkopuolisesta älystä ei saataisikaan, saa radioteleskoopilla lisää tietoa kohteesta. Vielä ei tiedetä, onko sillä vettä ja kaasuja.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta.

Nykyihminen Homo sapiens kehittyi Afrikassa, mistä noin 60 000 vuotta sitten levittäytyi Aasian ja Euroopan puolelle joukko, josta kaikki nykyiset ei-afrikkalaiset polveutuivat.

Näin ihmislajin tarinaa on kerrottu koulukirjoissa ja tiedeuutisissa vuosien ajan. Nyt siihen on aika tehdä päivitys, toteavat alan asiantuntijat Science-lehdessä .

Arvostetun Max Planck -instituutin ja Hawaijin yliopiston tutkijat kokosivat analyysissaan yhteen joukon löytöjä, jotka on tehty Aasiassa aivan viime vuosina. Niistä saadut tutkimustulokset eivät sovi yhteen vanhan kertomuksen kanssa.

Esimerkiksi Keski- ja Etelä-Kiinasta on löydetty nykyihmisen jäänteitä, jotka on ajoitettu 70 000–120 000 vuotta vanhoiksi.

Löydöt Kaakkois-Aasiasta ja Australiasta viittaavat siihen, että nykyihminen ehti häärätä sielläkin jo ennen kuin lajimme vanhan teorian mukaan oli edes astunut jalallaan Afrikan ulkopuolelle.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta, siis kaksi kertaa pidempi aika kuin mitä ennen otaksuttiin.

Heidän jälkeensä muuttajia on ollut useita, kunnes suurin Afrikasta muutto nähtiin 60 000 vuotta sitten.

Jokin vanhassa tarinassa sentään pitää kutinsa: kaikki kansat Afrikan ulkopuolella polveutuvat tuosta viimeksi mainitusta joukkiosta. Syystä tai toisesta aiemmin lähteneiden ihmisten suvut ovat sammuneet.

”Varhemmin kuin 60 000 vuotta sitten Afrikasta levittäytyneet ihmiset olivat todennäköisesti pieniä metsästäjä-kerääjien ryhmiä. Ainakin jotkin näistä varhaisista levittäytyjistä jättivät vähäisiä geneettisiä jälkiä nykyisiin ihmispopulaatioihin”, selittää tutkimustiedotteessa professori Michael Petraglia Ihmisen historian Max Planck -instituutista.

Analyysissaan tutkijat liittävät tarinaan myös viimeaikaisissa geenitutkimuksissa saadut tiedot siitä, että nykyihminen pariutui sukulaislajiensa kanssa Afrikasta lähdettyään.

Nykyihmisiltä on tunnistettu niin neandertalien kuin denisovanihmisten geenejä sekä näiden lisäksi vielä tunnistamattoman ihmislajin perimää.

Tutkijoiden mukaan risteytyminen tapahtui Aasiassa, missä lajeillamme oli mahdollisuus kohdata oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.