Ihmisten mielipiteet samasta elokuvasta eroavat suuresti. Kuva: Pete Aarre-Ahtio
Ihmisten mielipiteet samasta elokuvasta eroavat suuresti. Kuva: Pete Aarre-Ahtio

Luotettavamman suosituksen saa tavallisten katsojien antamista pisteistä.

Jos kriitikko kehuu elokuvaa, se ei useinkaan tarkoita, että tavallinen katsoja pitää siitä. Kriitikkokunnan makua tyydyttävät eri elokuvat kuin muiden ihmisten.

Tätä uumoili aikoja sitten jo huumorielokuvien suurmies Spede Pasanen. Nyt Speden näkemyksen on vahvistanut New Yorkin yliopiston tutkimus.

”Kriitikot voivat olla hyviä arvioimaa elokuvia, mutta se ei tarkoita sitä, että heidän näkemyksensä ennustaisi hyvin, mistä ihmiset pitävät”, sanoo elokuvatutkimuskeskuksen tutkija Jake Whritner tiedotteessa.

Yli kahden sadan elokuvan ja niistä esitettyjen mielipiteiden aineistoon perustuva tutkimus osoitti, että kriitikot ovat keskenään verrattain samanmielisiä. Muiden kriitikoiden mielipiteet ennustavat parhaiten sitä, mitä yksittäinen kriitikko tulee pitämään jostakin elokuvasta.

Kriitikko ei sitä vastoin ole yhtään parempi ennakoimaan tavallisen katsojan makua kuin kuka tahansa muu elokuvissa kävijä.

Kriitikkojen yhteismielipide on myös epäluotettava ennustaja. Kriitikkojen käsityksiä kokoava Rotten Tomatoes -sivusto nimittäin ennustaa huonommin katsojien kokemaa elokuvanautintoa kuin tavallisten ihmisten arvioita kokoava Internet Movie Database eli IMDB.

IMDB:n reittaus korreloi satunnaisen ihmisen mieltymyksen kanssa kertoimella 0,49, kun taas kriitikkojen yhteismielipiteellä kerroin on vain 0,33. Ennustavuus on sitä parempi, mitä lähempänä kerroin on ykköstä.

Kriitikkoja paremman vinkin tarjoavat siis muiden tavallisten katsojien keskimääräiset pisteet jollekin elokuvalle.

Ratkaisevaa on nimenomaan keskimääräinen arvio. Ihmisten mielipiteet yhdestä ja samasta elokuvasta nimittäin eroavat hämmästyttävän paljon.

Nollasta neljään tähteen ulottuvalla asteikolla tavallisten katsojien arviot jostakin elokuvasta heittävät keskimäärin 1,25 tähteä.

Se on iso ero, tutkijat huomauttavat. Elokuvamaku on siis hyvin subjektiivinen.

Osuvimman mahdollisen elokuvasuosituksen saa tutkijoiden mukaan etsimällä itselleen ”elokuvakaksosen”, toisin sanoen ihmisen, jolla on sama maku. Myös omia mieltymyksiä ennen myötäillyt luottokriitikko ajaa saman asian.

Tutkimusta varten tutkijat analysoivat tietoja 42:lta internetissä olevalta elokuvien arviosivuilta. Lisäksi he keräsivät kolmelta tuhannelta ihmiseltä mielipiteitä heidän hiljattain näkemistään elokuvista.

Toope
Seuraa 
Viestejä23735
Liittynyt23.7.2006

Kriitikot pitävät eri elokuvista kuin muut

Eihän oikea "kriitikko" alennu tavallisen kansan tasolle, hän on parempi ja viisaampi. Jukka Kajavan kaltainen...
Lue kommentti

"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope

Peili olisi se keksintö, jota arabialainen ja islamilainen maailma tarvitsisi. He voisivat sen kautta nähdä syyllisen siihen, miksi omat yhteiskunnat eivät toimi.

http://tinyurl.com/jbs6kqp

Kivikautisessa naudankallossa on reikä, jonka kuva näyttää sen sekä otsaluun ulko- että sisäpuolelta. Janan pituus vastaa kymmentä senttimetriä. Kuva: Fernando Ramirez Rozzi
Kivikautisessa naudankallossa on reikä, jonka kuva näyttää sen sekä otsaluun ulko- että sisäpuolelta. Janan pituus vastaa kymmentä senttimetriä. Kuva: Fernando Ramirez Rozzi

Länsi-Ranskasta löydetyssä yli 5 000 vuotta vanhassa lehmän kallossa oleva reikä on mitä todennäköisimmin porattu tarkoituksella.

Kallonporaus on ikivanha toimenpide. Esimerkiksi migreenin ja epilepsian uskottiin aiheutuvan pään sisällä mekastavista pahoista hengistä, ja kun kalloon porattiin tai raaputettiin reikä, nämä pirut pääsivät liihottelemaan matkoihinsa.

Arkeologinen todistusaineisto osoittaa, että ihmiset porasivat reikiä toistensa päihin jo yli 8 000 vuotta sitten. Toimenpiteestä jopa selvittiin hengissä jo kivikaudella.

Useassa vanhassa kallossa näkyy, että porausreikä on luutunut umpeen. Potilas on siis elänyt ainakin jonkin aikaa toimenpiteen jälkeen.

Nyt Ranskasta löydetty yli 5 000 vuotta vanha lehmän kallo viittaa siihen, että ihmiset ovat kenties harjoitelleet operaatiota eläimillä. Lehmän kallossa on ammottava reikä, jonka ympärillä on selvästi samanlaisia raapimisjälkiä kuin porauksen läpikäyneiden ihmisten päässä.

Atlantin rannalla Länsi-Ranskassa on muinoin ollut kivikautista asutusta, ja lehmän kallo kaivettiin siellä esille jo 1970–1980-luvun kaivauksissa.

Reiän ajateltiin tuolloin syntyneen kamppailussa toisen eläimen kanssa. Kenties toinen sarvipää oli puhkaissut lehmäparan kallon.

Kallon alun perin löytänyt tutkija pyysi kuitenkin muutama vuosi sitten kahta tutkijaa vilkaisemaan reikää lähemmin.

”Näimme hyvin nopeasti, että reikä on syntynyt kallonporauksesta. Se ei ole sarven jälki”, kertoo tutkija Fernando Ramirez Rozzi LiveScience-verkkolehdelle.

Totuus paljastui viimeistään elektronimikroskoopin alla, kun tutkijat näkivät kivityökalujen aiheuttamat raapimisjäljet reiän ympärillä.

Muinaiset ihmiset ovat siis ehkä harjoitelleet kallonporausta lehmällä. Tai kenties lehmäparka on kärsinyt jostain sairaudesta, jota on yritetty parantaa poraamalla sen päähän reikä.

Ei tiedetä, oliko lehmä elossa, kun reikä tehtiin. Joka tapauksessa se ei ole elänyt kovin pitkään operaation jälkeen, sillä reikä ei ole luutunut lainkaan.

Tutkijat pohtivat myös, olisiko reikä tehty osana jotain rituaalia. Heidän mielestään on kuitenkin todennäköisintä, että lehmä on toiminut aloittelevan kallonporaajan harjoituspotilaana ennen kuin vaarallista tekniikkaa on lähdetty soveltamaan ihmiseen.

Ranskasta on aiemmin löytynyt myös villisian kallo, jossa on samankaltainen reikä.

Tutkimuksen julkaisi Scientific Reports.

Some ja pelit muokkaavat aivoja samalla tavalla kuin porno tai päihteet.

Moni vitsailee olevansa riippuvainen Facebookista tai Instagramista, mutta addiktio voi olla aivan todellinen, muistuttaa Helsingin Sanomat jutussaan.

Kiinassa arviolta yhdeksän prosenttia ja Japanissa kahdeksan prosenttia nuorista on nettiriippuvaisia. Kiina luokitteli internet-riippuvuuden sairaudeksi jo vuonna 2008.

Internet-riippuvuuden mekanismit ovat samankaltaisia kuin muissakin riippuvuuksissa.

”Riippuvuutta voi aiheuttaa oikeastaan mikä tahansa, mistä aivot saavat nopeita palkintoja”, Helsingin yliopiston aivotutkija Minna Huotilainen kertoo.

Taustalla on aivojen palkkiojärjestelmä, joka aktivoituu muun muassa syömisen ja seksin yhteydessä. Sen tarkoitus on varmistaa eloonjääminen.

Facebook, Twitter, Instagram ja pelinkehittäjät osaavat hyödyntää aivojen palkkiojärjestelmää. Palveluita on hiottu niin, että käyttäjälle tulee jatkuvasti pieniä yllätyksiä: tulee ilmoituksia tykkäyksistä, viestejä kavereilta, uutisia ja videoita.

Lyhyet ilmoitukset herättävät uteliaisuuden ja antavat nopeasti dopamiinitujauksen. Tämän vuoksi Twitter koukuttaa paremmin kuin pitkät kirjoitukset.

Riippuvuuden kehittyessä aivojen toiminta muuttuu alueilla, jotka ovat vastuussa motivaatiosta, kognitiivisista toiminnoista, itsehillinnästä ja viivästyneen palkkion odottamisesta.

Myös hormonien pitoisuudet aivoissa muuttuvat. Hiljattain korealaiset tutkijat havaitsivat, että nuorilla nettiriippuvaisilla aivojen välittäjäaine gaban pitoisuus oli tavallista korkeampi. Tämän tiedetään aiheuttavan uneliaisuutta, masennusta ja ahdistuneisuutta.

Kysely

Oletko nettiriippuvainen?