Havainnekuva Euran Luistarin muinaiskalmistosta. Horisonttiin on sijoitettu vasemmalle pääsiäisaamun auringonnousu. Oikealla on kekrin auringonnousu. Osa haudoista on suunnattu kohti muinaisuskonnolle pyhää kekriä. Kuva: Tähdet ja avaruus / Mia Heikkilä ja Ismo Luukkonen
Havainnekuva Euran Luistarin muinaiskalmistosta. Horisonttiin on sijoitettu vasemmalle pääsiäisaamun auringonnousu. Oikealla on kekrin auringonnousu. Osa haudoista on suunnattu kohti muinaisuskonnolle pyhää kekriä. Kuva: Tähdet ja avaruus / Mia Heikkilä ja Ismo Luukkonen

Yli 3 000 haudan ilmansuuntien mittaukset paljastavat, miten eri uskonnot vaikuttivat rautakauden suomalaisiin.

Muinaisuskon vaihtuminen kristinuskoksi alkoi Suomessa jopa 200 vuotta aiemmin kuin on luultu. Tämän osoittaa Marianna Ridderstadin tutkimus siitä, miten Suomen varhaisia hautoja suunnattiin ilmansuuntien mukaan.

Tähtitieteilijä Ridderstad on tehnyt ensimmäisen laajan arkeoastronomisen tutkimuksen Suomen muinaisten hautojen suuntauksista.

Nykyisen käsityksen mukaan kristinuskoon kääntyminen alkoi Suomessa tuhatluvun kuluessa. Ensimmäinen arkeoastronominen tutkimus aiheesta kuitenkin osoittaa, että muutos alkoi jo viikinkiajalla.

Ridderstadin työstä kertoi perjantaina ilmestynyt Tähdet ja avaruus -lehti ja suppeammin myös tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan tiedote.

Ridderstad on tutkinut, miten yli 3 000 suomalaista hautaa oli suunnattu ilmansuuntien mukaan.

Ridderstad havaitsi, että vainajia asetettiin makaamaan jalat kohti tiettyjen ajankohtien auringonnousuja. Kyse oli muinaisuskonnon juhlapyhistä, kuten päivänseisauksista ja -tasauksista sekä niiden puoliväleihin sijoittuvista, niin kutsutuista välipäivistä.

Nämä kristinuskoa edeltäneille uskonnoille ominaiset hautojen suuntaukset ovat yleisiä muualla Euroopassa. Ne esiintyvät myös Suomessa laajalti.

”Pohjois-eteläsuuntausten merkityksen kasvaminen juuri viikinkiajalla liittyy todennäköisesti skandinaavisen uskomusperinteen lisääntymiseen maassamme”, sanoo Ridderstad Ursan tiedotteessa.

Kun ensimmäiset suomalaiset alkoivat kääntyä kristinuskoon, ensimmäinen selvä merkki oli se, että vainaja asetettiin hautaan uudella tavalla. Muinaisuskonnolle auringonnousu oli merkityksellinen, mutta kristinuskon myötä jalat asetettiinkin kohti pääsiäisen auringonnousua.

”Pääsiäissuuntausten ilmaantuminen kertoo, että pääsiäisen ajankohta on kyetty laskemaan ja että sillä on ollut suurta uskonnollista merkitystä”, Ridderstad toteaa.

”Muu kuin jo täysin kristitty yhteisö tuskin olisi viettänyt pääsiäistä ja yhdistänyt sen ylösnousemuksen symboliikkaan ja vielä hautaustapoihinsa.”

Pääsiäiseen suunnattujen hautojen avulla Ridderstad ajoittaa sen, milloin kristinusko alkoi vakiintua.

Kristinuskoon kääntyminen alkoi Suomessa jopa pari sataa vuotta aiemmin kuin tähän asti on luultu. Viikinkiajan suomalaiset suuntasivat hautoja kohti pääsiäisaamun auringonnousua jo vuosina 850–950.

Uuden uskonnon hautaamisen käytäntö näkyy ensin Euran ja Köyliön suunnalla, mutta levisi pian muuallekin.

”Suurin osa 1000-luvun haudoista oli jo kaikkialla pääsiäissuunnattuja”, Ridderstad kertoo.

Kristinuskoa edeltävä muinaisuskonto eli kuitenkin monessa paikassa rinnan uuden käytännön kanssa.

”Esimerkiksi Halikon Rikalassa haudat suunnattiin keskikesän auringonnousuun, vaikka viereisellä Kirkkomäellä samaan aikaan kristittyjen jalat aseteltiin kohti pääsiäistä.”

Tulosten tieteellinen artikkeli on nyt ilmestynyt Academia.edu -palvelussa.

Kehittyvät miniaivot auttavat tutkimaan aivojen sairauksia ja niiden hoitoja.

Ihmisen ihosoluista voidaan valmistaa miniaivoja, joissa on pari miljoonaa elävää ja toimivaa hermosolua. Nyt sellaiset on istutettu osaksi hiiren aivoja.

Ihmisen hermosolujen esiasteita on aiemmin siirretty kehittyviin hiiriin, joiden aivoissa ne ovat kypsyneet toimiviksi. Kokonaista miniaivoa ei ole ennen onnistuttu hiireen istuttamaan niin, että se todella sulautuisi osaksi hiiren hermostoa.

Yhdysvaltalaisen Salk-instituutin tutkijat raportoivat kokeestaan Nature Biotechnology -lehdessä.

Kantasolututkija, professori Fred Gagen ryhmä kasvatti ensin miniaivoja laboratoriossa puolitoista kuukautta, minkä jälkeen muutaman millimetrin kudospallukka siirrettiin hiiren aivokuoreen tehtyyn onkaloon. Miniaivo istutettiin aivokuoressa alueelle, joka säätelee tilan hahmottamista ja liikettä.

Nämä miniaivot eivät olleet täysin kehittyneitä vaan kehitysvaiheessa olevista hermosoluista koostuvia kudosklimppejä. Hiirten immuunijärjestelmää oli peukaloitu niin, ettei se hyökkäisi ihmiskudosta vastaan.

Koe oli häkellyttävä menestys. Viiden päivän kuluttua tutkijat huomasivat, että istutettuun kudokseen oli alkanut kasvaa verisuonia. Parin viikon päästä suonisto läpäisi jo koko kudoksen.

Eräitä biomarkkereita tarkkailemalla havaittiin, että miniaivoissa olevat hermosolujen esiasteet alkoivat kehittyä aivosoluiksi ja muodostaa yhteyksiä, synapseja. Kolmen kuukauden päästä miniaivoista oli versonut viejähaarakkeita eli aksoneita syvälle hiiren aivoihin.

Tutkijat pystyivät ennennäkemättömän tarkasti seuraamaan, miten sähkö kulki elävän hiiren aivoissa sen oman kudoksen ja ihmiskudoksen välillä. Fluoresoivan eli hohtavan väriaineen avulla ryhmä näki, miten verisuonet muodostuivat siirrettyyn kudokseen.

Nyt on siis luotu hiiriä, joiden aivoissa pieni osa on ihmistä. Hiiren kannalta se ei merkitse juuri mitään. Ihmisen aivosolut ovat tehokkaampia tiedonvälittäjiä kuin hiiren omat, mutta ne eivät kuitenkaan tee hiirestä älykkäämpää.

Onnistuminen avaa mahdollisuuksia sille, että laboratoriossa voitaisiin saada verisuonia kasvamaan miniaivoihin ja luoda niistä yhä monimutkaisempia.

Dosentti, kantasolututkija Kirmo Wartiovaara Helsingin yliopistosta pitää tutkimusta uraauurtavana.

”On aivan huippuluokan saavutus, että elävästä hiirestä pystyy näkemään, miten hiiren ja ihmisen solut keskustelevat keskenään sähköllä. Kyllä maailma on nyt taas pikkuisen parempi paikka.”

Konkreettinen hyöty miniaivoista voi tulevaisuudessa olla ihmisen varaosina. Tutkijat toivovat, että joskus olisi mahdollista rakentaa aivovammapotilaille korvaavaa kudosta.

Vahvalla on myös älliä. Kuva: Santeri Viinamäki / Wikimedia Commons
Vahvalla on myös älliä. Kuva: Santeri Viinamäki / Wikimedia Commons

Vahvemmat koehenkilöt pärjäsivät paremmin reaktionopeutta, loogista päättelyä ja muistia mittaavissa testeissä.

Liikunta hyödyttää aivoja, se on osoitettu useissa tutkimuksissa.

Nyt monikansallinen tutkijaryhmä on havainnut, että puristusvoima on yhteydessä aivojen terveyteen sekä ikääntyneillä että nuoremmilla ihmisillä. Paremmat näppivoimat omaavat henkilöt suoriutuivat keskimäärin paremmin erilaisissa muistia ja loogista päättelyä mittaavissa testeissä, osoittaa Schizophrenia Bulletin -lehdessä julkaistu tutkimus.

Muun muassa Manchesterin yliopistossa ja Ruotsin Karoliinisessa instituutissa työskentelevät tutkijat keräsivät Britannian biopankista tiedot 475 000 ihmisestä. Tutkittavina oli myös 1 100 skitsofreniaa sairastavaa ihmistä, sillä tutkijoita kiinnosti, voisiko voimaharjoittelusta olla apua sairauden hoidossa.

Siihen tämä tutkimus ei vielä vastaa, mutta ylipäänsä tutkimuksessa löydettiin vahva tilastollinen yhteys puristusvoiman ja aivojen toiminnan välillä.

Tutkijoilla oli käytössään tieto koehenkilöiden pärjäämisestä erilaisissa muistia ja ajattelua mittaavissa testeissä. Vahvemmat lihakset ennustivat hyvää suoriutumista kaikissa näissä – muun muassa reaktionopeutta, loogista päättelyä ja muistia mittaavissa testeissä.

Aiemmissa tutkimuksissa tällainen yhteys on löydetty ainoastaan yli 55-vuotiailta, mutta tutkijat havaitsivat nyt saman pätevän nuorempiinkin.

Tutkimuksessa huomioitiin tuloksiin mahdollisesti vaikuttavat muut tekijät, kuten ikä, sukupuoli, paino ja koulutustaso. Mikäli jotain vielä piilossa olevaa selittävää tekijää ei ole, näyttää siltä, että lihasvoimalla ja aivojen terveydellä on selvä yhteys.

Sinänsä tulos ei yllätä. Tiedetään hyvin, että säännöllinen harjoittelu virkistää aivoja. Aiemmissa tutkimuksissa on esimerkiksi havaittu, että aerobinen liikunta tehostaa hippokampuksen toimintaa ja tätä kautta kielellistä muistia ja oppimista.

Hiljattain havaittiin myös, että maksimaalinen hapenottokyky ennustaa hieman parempaa valkean aineen rakennetta aivoissa sekä terveillä että orastavasta muistisairaudesta kärsivillä ihmisillä.

Uuden tutkimuksen perusteella ei voi vielä varmasti sanoa, että lihasharjottelu parantaisi henkisiä kykyjä, mutta tilastollinen yhteys on olemassa.

”Tarvitaan lisätutkimusta jotta näkisimme, voiko lihaksia vahvistavalla painoharjoittelulla todella tehdä myös aivoistamme terveemmät”, huomauttaa liikuntaan ja mielenterveyteen erikoistunut tutkijatohtori Joseph Firth Manchesterin yliopistosta tiedotteessa.

Erityisesti ryhmä haluaisi selvittää, olisiko lihastreenistä avuksi mielenterveysongelmiin.

”Tutkimuksemme osoittaa, että lihasvoima on yhteydessä aivojen toimintaan myös ihmisillä, jotka kärsivät skitsofreniasta, vakavasta masennuksesta ja kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Kaikki nämä häiritsevät aivojen normaalia toimintaa ja on hyvin mahdollista, että lihasharjoittelu voisi parantaa sekä näiden henkilöiden fyysistä että henkistä kuntoa”, Firth sanoo.