Ei se ihan näin mennyt.
Ei se ihan näin mennyt.

Tuskin he kuitenkaan tekivät lapsia yhdessä.

Näihin asti on arvioitu, että ihmisten viimeisin yhteinen kantaäiti eli huomattavasti aikaisemmin kuin viimeisin yhteinen esi-isä. Uusi Sciencessa julkaistu tutkimus kuitenkin osoittaa, että kantavanhemmat elivät kutakuinkin samoihin aikoihin.

Tuoreiden ajoitusten mukaan kantaäiti olisi elänyt 99 000–148 000 ja kantaisä 120 000–156 000 vuotta sitten. Aiemmat arviot sijoittivat kantaisän tallaamaan maankamaraa 55 000–115 000 vuoden taakse ja kantaäidin 150 000–240 000 vuoden taakse.

Ihmiskunnan yhteinen kantaisä päätellään Y-kromosomin vähittäisten muutostan muodostaman molekyylikellon perusteella. Y-kromosomi periytyy vain isältä pojalle. Koska sen perintöaines ei sekoitu niin kuin molemmilta vanhemmilta saatujen kromosomien perintöaines, sen perusteella voidaan jäljittää miespuolista perintölinjaa kauas menneisyyteen.

Kantaäiti voidaan jäljittää sitä vastoin solujen mitokondrioiden sisältämän dna:n avulla, sillä lapset saavat ne aina äidiltään. Ihmisten viimeisintä yhteistä esiäitiä kutsutaankin mitokondrio-Eevaksi.

Nyt tutkijat käyttivät esivanhempien jäljitystyöhön 69 eri puolilla maailmaa elävän miehen Y-kromosomeja ja mitokondrioita. Mitokondrio-dna-näytteet analysoitiin myös 24 naiselta.

Jäljitetyt esivanhemmat eivät suinkaan olleet aikansa ainoita ihmisiä, eivätkä he mitä todennäköisimmin kohdanneet toisiaan. He vain sattuvat olemaan ne, joiden Y-kromosomi ja mitokondrio-dna ovat periytyneet useimmille nykyään eläville ihmisille. Heidän aikalaistensa vastaavat osat perimää taas ovat kadonneet luonnonvalinnan tai satunnaisen geneettisen ajautumisen tuloksena.

Irlantilaisia punnitsemassa perunoita Corkissa 1800-luvun alussa. Peruna oli keskeinen ravinto suurelle osalle Irlannin väestöä 1800-luvulla. Piirros on teoksesta The Irish World. Kuva: Sampson Towgood Roch
Irlantilaisia punnitsemassa perunoita Corkissa 1800-luvun alussa. Peruna oli keskeinen ravinto suurelle osalle Irlannin väestöä 1800-luvulla. Piirros on teoksesta The Irish World. Kuva: Sampson Towgood Roch

Ruokakasvi alkoi yleistyä Euroopassa 1700-luvulla, ja samoihin aikoihin yhteenotot vähenivät.

Espanjalaiset valloittajat toivat perunan Eurooppaan 1500-luvun puolivälissä Etelä-Amerikasta. Mukulakasvi osoittautui rauhan rakentajaksi, paljastaa uusi tutkimus.

Perunan ansiosta Euroopassa sodittiin aiempaa vähemmän, väittävät amerikkalaiset taloustieteilijät. He tarkastelivat tutkimuksessaan erilaisia konflikteja Euroopassa ja lähialueilla. Havainto oli se, että perunanviljelyn yleistyminen näytti vähentävän sotimista ja kapinoita Euroopassa 1700-luvulta alkaen.

Tutkijat kokosivat tietokannan kaikista taisteluista, talonpoikaiskapinoista ja muista väkivaltaisuuksista vuosina 1400–1900, joissa kuoli vähintään 32 ihmistä.

Euroopan lisäksi he ottivat mukaan myös Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen konfliktit. Kaikkiaan tutkijat tarkastelivat lähes 2 500 taistelua ja väkivaltaista selkkausta.

Perunanviljely alkoi yleistyä 1700-luvulla. Samoihin aikoihin myös väkivalta väheni niillä alueilla, joilla perunaa kyettiin viljelemään.

Tutkimus ei voi osoittaa syy-seuraussuhdetta, mutta tilastollinen yhteys perunanviljelyllä ja konfliktien vähenemisellä on.

Tutkijat löytävät ilmiölle kaksi selitystä. Ensinnäkin peruna tehosti viljelyä niin, että pienempi maapläntti tuotti ruokaa aiempaa useammalle ihmiselle. Kun tuottavuus kasvoi, viljelysmaan takia ei kannattanut sotia.

Toisaalta maanviljelijöiden ahdinko helpottui. Peruna on energiapitoinen ja melko säänkestävä kasvi, joka tuottaa luotettavasti satoa.

Köyhät viljelijät tienasivat enemmän, mikä toi myös valtion kassaan lisää verotuloja. Peruna elätti kasvavaa väestöä ravintoa kylminä ja kuivina aikoina.

Tutkijat Murat Iyigun, Nathan Nunn ja Nancy Qian ovat taloustieteen professoreita Stanfordin, Harvardin ja Chicagon Northwestern-yliopistoista. He ovat aiemminkin tutkineet ilmaston ja viljelyskasvien vaikutuksia konflikteihin ja rauhattomuuksiin.

”Ilmaston vaihtelu, esimerkiksi ankarat talvet, ovat usein johtaneet levottomuuksiin. Ihmiset ovat joutuneet taistelemaan selvitäkseen”, sanoo professori Murat Iyigun tiedotteessa.

Iyigun huomauttaa, että näin on yhä asian laita erittäin köyhissä ja maanviljelyksestä riippuvaisissa maissa.

”Ruoantuotannon vakauttaminen on edellytys rauhalle. Nämä ovat aivan perusasioita”, Iyigun sanoo The Wall Street Journal -lehdessä.

Elimistö reagoi henkiseen uhkaan kuin fyysiseen vammaan tai bakteerien hyökkäykseen. Kuva: Intermountain Medical Center

Apea ja toivoton mieli käynnistää aivoissa tulehdusreaktion.

Noin kolmannes masennuspotilaista ei saa lievitystä tavallisista depressiolääkkeistä, jotka säätävät hermovälittäjäaineita. Tulevaisuudessa heille voi löytyä helpotusta tulehduslääkkeistä.

Idean juuret vievät autoimmuunisairauksien, kuten nivelreuman ja psoriaasin, hoitoon. Näissä taudeissa elimistön immuunijärjestelmä kääntyy itseään vastaan ja nostattaa tulehduksen.

Kun autoimmuunisairauksia alettiin hoitaa uudenlaisilla tulehduslääkkeillä, esiin nousi odottamaton sivuvaikutus. Potilaat, jotka kärsivät masennuksesta, kertoivat mielialansa kohentuneen. Vaikka psoriaasi tai reuma ei hävinnyt, masennusoireet lievittyivät.

Immuunireaktion ja mielen kytköksestä todistavat myös kokeet, joissa terveille ihmisille on annettu tulehdusta nostattavaa ainetta. He ovat saaneet sivutuotteena masennusoireita.

Nyttemmin masentuneiden aivoista on löytynyt myös suoraan tulehduksen merkkejä. Ensin kanadalaistutkijat havaitsivat, että aivojen puolustussolut toimivat sitä vilkkaammin, mitä vakavampi masennus on. Äskettäin brittitutkijat huomasivat, että nämä mikrogliasolut ovat erityisen aktiivisia niillä, jotka hautovat itsemurha-ajatuksia.

Ensi vuonna Britanniassa on tarkoitus aloittaa kokeet, joissa testataan tulehduslääkkeiden tehoa masennukseen.

Esivanhempamme hyötyivät

Ihmislajin menneisyydessä masennuksen tapainen apeus on ollut hyödyllinen reaktio. Menetyksen tai muun koettelemuksen kohdattua oli hyvä vetäytyä omiin oloihinsa miettimään, mitä tapahtui ja miten voisi välttää vastaavat ikävyydet tulevaisuudessa.

Väliaikaiseksi tuumaus- ja latautumistauoksi kehittynyt alavire pitkittyy nykyään turhan usein masennukseksi – ja nyt näyttää siltä, että syy – ainakin yksi syy – on tulehdustila.

Tämän otaksuman mukaan elimistön puolustusjärjestelmä ei aktivoidukaan ainoastaan fyysisistä vammoista tai taudinaiheuttajien hyökkäyksistä vaan myös henkisistä uhkista, kuten stressistä ja yksinäisyydestä, jotka ovat nyky-yhteiskuntien vitsauksia.

Psyykkisen stressin ja immuunipuolustuksen yhteys käy järkeen evoluution näkökulmasta. Ammoisissa oloissa stressaavat tilanteet, kuten metsästys tai arvovaltakamppailu, saattoivat johtaa loukkaantumiseen. Siksi evoluutio kenties suosi yksilöitä, jotka virittivät tulehdusreaktion jo etukäteen mahdollisen vaurion varalta.

Ajatuksen puolesta on jo saatu kokeellista näyttöä.

Eräässä tutkimuksessa terveiden koehenkilöiden piti valmistella ja pitää puhe kriittiselle yleisölle. Tilanne nostatti elimistön tyypilliseen taistele tai pakene -tilaan. Syke nousi, ja stressihormoni kortisolin eritys kiihtyi. Reaktio ei yllättänyt, sillä julkinen puhuminen pelottaa monia ihmisiä.

Yllättävämpää oli se, että esiintymisjännitys lisäsi myös tulehdusta edistäviä aineita eli sytokiineja veressä. Elimistö käynnisti siis suojauksen, vaikka ainoa uhka, joka ilmassa leijui, oli omanarvontuntoon kohdistuva uhka.

 

Lue lisää

Joulukuun Tiede-lehdessä on koosteartikkeli, jossa Sanoman tiedetoimitus ennakoi ensi vuoden tieteellisiä puheenaiheita. Tiede-lehden psykologiantoimittaja Mikko Puttosen katsaus masennuksen uusista tulkinnoista ja hoidoista on yksi niistä.

Kiinnostavia uutisia odotetaan myös näistä:

  • Kuka voittaa suuren kuukisan?
  • Pääseekö uudenlainen geeniruoka kauppoihin?
  • Parantaako modulaarinen reaktori ydinvoiman turvallisuutta?
  • Miten lämpeneminen sorkkii säitä?
  • Lunastaako kvanttitietokone lupauksensa?
  • Kulkeutuuko merten muoviroska kaloista ihmiseen?

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa painettu lehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin Digilehdet-palvelussa kirjautumalla tilaajatunnuksillasi alla olevasta artikkelilinkistä.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.