80 päivän ikäinen lepakon sikiö kasvattaa sormiluitaan. Kuva: Scott Weatherbee/Memorial Sloane Kettering Cancer Center.
80 päivän ikäinen lepakon sikiö kasvattaa sormiluitaan. Kuva: Scott Weatherbee/Memorial Sloane Kettering Cancer Center.

Lepakon lentotaidon takana saattaa olla luiden kasvua kiihdyttävä geeni.

Lentotaito mullisti lepakoiden maailman, ja niistä on tullut eräs maapallon menestyksekkäimmistä nisäkäsryhmistä. Miten tuo lentotaito kehittyi, on eräs evoluutiobiologian kiehtovimpia kysymyksiä.

Nyt professori Karen Searsin johtama tutkijaryhmä Coloradon yliopistosta on löytänyt lisävalaistusta nahkasiipien arvoitukseen tutkimalla vanhoja museonäytteitä ja vertailemalla lepakoiden sikiöaikaista kehitystä.

Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa verrattiin eri aikakausilla eläneiden lajien sormiluiden pituutta suhteessa ruumiinkokoon. Vertailussa oli mukana vanhin tunnettu lepakkofossiili 50 miljoonan vuoden takaa, kolme myöhäisempää fossiilia sekä kymmenen nykyään elävää lepakkolajia. Tulokset osoittivat, että sormiluiden suhteellinen pituus on pysynyt samana läpi lepakoiden evoluution, eli ominaisuus on syntynyt kehityslinjan alussa.

Koska lepakoiden uskotaan polveutuvan hiiren kaltaisista piennisäkkäistä, tutkijat vertailivat myös lepakoiden ja hiirien sikiöaikaista kehitystä. Alussa molempien lajien sormiluut kasvoivat yhtä tasaisesti, mutta sikiönkehityksen keskivaiheessa lepakon sormiluut kokivat hurjan kasvuspurtin.

Tutkijat yhdistivät kasvuspurtin luun kasvua kiihdyttävään kasvutekijään Bmp2:een. Sen toiminta oli kasvuspurtin aikana 30 prosenttia voimakkaampaa kuin hiirellä, kerrotaan PNASissa.

Lue lisää Sciencen sivuilta.