Kun avaruuden pimeä voimanpesä sai nimensä, se oli vielä teoriaa. Kuva: Nasa
Kun avaruuden pimeä voimanpesä sai nimensä, se oli vielä teoriaa. Kuva: Nasa

Käsitteen isää inspiroi vankityrmä.

Tähtitieteilijät ja avaruusfyysikot alkoivat puhua mustista aukoista 1960-luvulla, mutta jo 1700-luvun lopulla englantilainen pappi John Michell ja ranskalainen matemaatikko Pierre-Simon Laplace pohtivat niiden kaltaisia avaruuden rakenteita. Herrat laskivat, voisiko olla olemassa niin massiivisia kappaleita, että ne pystyisivät vangitsemaan kaiken, jopa valon. Michell puhui pimeistä tähdistä, Laplace näkymättömistä kappaleista.

Varsinaisesti idea rakenteista, joista mikään niihin joutunut ei koskaan palaisi, sai vauhtia, kun Albert Einstein vuonna 1915 esitteli yleisen suhteellisuusteoriansa. Sen mukaan painovoima kaareutti aika-avaruutta kaikkialla, missä oli paljon massaa ja energiaa. Saksalainen tähtitieteilijä Karl Schwarzschild laski oitis yhtälöistä, miten tiheä pallomaisen kappaleen pitää olla, jotta avaruus sen ympärillä kaareutuu niin voimakkaasti, ettei valokaan pääse karkuun.

Sen enempää Einstein kuin Schwarzschild ei nimennyt painovoimanpesää mitenkään.

Mustan aukon käsitteen keksijäksi mainitaan yleensä yhdysvaltalaisfyysikko John Wheeler. Kerrotaan, että hän nappasi nimen vuonna 1967 kuulijan huudosta tieteellisessä kokouksessa. Joku kai kyllästyi Wheelerin hankalaan ”painovoiman täysin romahduttamaan kappaleeseen”.

Toisaalta tiedetään, että musta aukko oli mainittu jo vuonna 1963 Texasissa suhteellisuusteoriaa käsitelleessä tiedekokouksessa. Varhainen maininta tunnetaan myös vuodelta 1964. Science News Lettersin toimittaja Ann Ewing kirjoitti, että Yhdysvaltain tieteenedistämissseuran Aaas:n kokouksessa oli pohdittu ”mustien aukkojen” ongelmaa. Käsitteen käyttäjät eivät kuitenkaan selvinneet.

Pisteen keksijän haikailulle on nyt pannut Nasassa pitkän uran tehnyt astrofyysikko Hong-Yee Chiu. Hänen mukaansa käsite on lähtöisin 1960-luvun alusta fyysikko Robert Dickeltä. Princetonin yliopiston gravitaatiotutkija oli verrannut romahtaneita tähtiä ”Kalkutan mustaan aukkoon” puhuessaan tieteellisessä seminaarissa, jonka yleisössä Hong-Yee Chiu oli itse istunut.

Kalkutan musta aukko oli brittiläinen siirtomaa-ajan vankityrmä Kalkutassa sijainneessa linnoituksessa. Tyrmässä kuoli useita brittejä ja intialaisia, kun linnoitus vuonna 1756 päätyi Itä-Intian kauppakomppaniaa vastustaneiden bengalilaisten haltuun.

Miten tyrmä liittyy mustiin aukkoihin? Lastensa mukaan Dicke saattoi manata, että tavarat olivat taas hävinneet kuin ”Kalkutan mustaan aukkoon”!

Käsitteen synnystä vierähti vuosikymmen, ennen kuin astrofyysikot vuonna 1970 saivat ensimmäiset näytöt siitä, että mustia aukkoja todella on olemassa. Siitä pitäen asioita on vähä vähältä kirkastunut lisää, ja nyt näistä avaruudessa piileskelevistä painovoimanpesistä tiedetään yhtä ja toista.

 

Lue lisää

Huhtikuun 2016 Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa tiedetoimittaja Matti Mielonen selvittää nimen alkuperän lisäksi kymmenen muuta kysymystä mustista aukoista. Vastaus löytyy siihenkin, voivatko ne uhata maapalloa.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa painettu lehti tai iPad-digilehti.

Jos olet tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi alla olevasta linkistä. Ellet ole vielä aktivoinut tunnuksiasi, löydät ohjeet täältä.

Eurooppalaiset miehet taas ovat kolme kertaa todennäköisemmin mustatukkaisia kuin naiset.

Herrasmiehet pitävät vaaleaveriköistä, kuuluu kuuluisan Marilyn Monroe -elokuvan nimi. Ilmeisesti todella pitävät. Muuten olisi vaikea selittää, miksi vaaleahiuksisuus on naisilla luontaisesti paljon yleisempää kuin miehillä.

Miehillä taas on huomattavasti todennäköisemmin mustat hiukset. Se voi puolestaan selittyä naisten viehtymyksellä tummahiuksisiin miehiin.

Tätä päätyi ihmettelemään tutkijaryhmä, joka selvitti laajassa tutkimuksessa hiusten väriin vaikuttavia geenejä.

Nature Genetics -tiedelehdessä ilmestyneessä tutkimuksessa monikansallinen ryhmä onnistui kartoittamaan 124 uutta geeniä, jotka vaikuttavat hiusten väriin. Aiemmin hiusväriin vaikuttavia geenejä oli löydetty noin tusina.

Tutkimus on toistaiseksi laajin aiheesta tehty: siinä tutkittiin yhteensä 300 000 eurooppalaistaustaisen ihmisen geeniperimää Euroopassa ja Amerikassa.

Tutkimuksessa paljastui monta mielenkiintoista asiaa. Ensinnäkin naisilla vaaleat hiukset ovat kaksi kertaa yleisemmät kuin miehillä. Miehet taas ovat kolme kertaa todennäköisemmin mustatukkaisia kuin naiset.

Tämä pätee sekä perimältään eurooppalaistaustaisiin ihmisiin sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa. Löydös oli tutkijoille yllätys.

Tutkijat hakevat syytä parinvalinnasta.

”Osa voi johtua evoluutiosta, sillä vaaleahiuksiset naiset saavat miehiä helpommin, ja vastaavasti tummahiuksiset miehet menestyvät paremmin parisuhdemarkkinoilla vaaleahiuksisiin miehiin verrattuna”, sanoo geneettisen epidemiologian professori Tim Spector Lontoon King’s Collegesta BBC-uutiskanavan haastattelussa.

Hiusten väriin kohdistuu siis sukupuolivalintaa, mikä auttaa pitämään ominaisuutta yleisenä populaatiossa. Spector kuitenkin korostaa, että tämä on spekulointia.

Itse geeneissä ei nimittäin näytä olevan eroa. Jostain syystä ne kuitenkin ilmenevät eri tavalla miehissä ja naisissa.

Vaaleatukkaisia poikia syntyy yhtä paljon kuin tyttöjä, mutta vaaleahiuksisuutta aiheuttavat geenit kytkeytyvät useammin pojilla pois päältä heidän kasvaessaan ja väri tummuu.

Tätä kutsutaan epigenetiikaksi. Ei tiedetä, miksi geenien ilmeneminen muuttuu tällä tavalla. Siihen vaaditaan jatkotutkimusta. Tutkijoita kiinnostaisi sekin, onko taustalla jokin nykyajan kulttuurillinen muutostekijä.

Ihmisen geenit ovat soluissa kiveen hakattuja, mutta epigeneettinen taso on altis ympäristön aiheuttamille muutoksille.

Minijehova
Seuraa 
Viestejä1483
Liittynyt10.10.2011

Naiset ovat paljon useammin blondeja kuin miehet

" Itse geeneissä ei nimittäin näytä olevan eroa. Jostain syystä ne kuitenkin ilmenevät eri tavalla miehissä ja naisissa. Vaaleatukkaisia poikia syntyy yhtä paljon kuin tyttöjä, mutta vaaleahiuksisuutta aiheuttavat geenit kytkeytyvät useammin pojilla pois päältä heidän kasvaessaan ja väri tummuu." Hiusten väri voi vaihtua montakin kertaa elämän aikana. Esimerkiksi ihan vauvana tumma, lapsena vaalea ja tummuu taas vanhetessa, kunnes vaalenee ja lopulta harmaantuu tai putoaa. Tuota värinvaihtelua...
Lue kommentti

Ah, this is obviously some strange usage of the word 'safe' that I wasn't previously aware of.

Tutkijan mielestä presidentti Donald Trumpkaan ei vaikuta tietävän paljon, vaikka laukookin vankasti mielipiteitään. Kuva: Paul D. Williams/The White House
Tutkijan mielestä presidentti Donald Trumpkaan ei vaikuta tietävän paljon, vaikka laukookin vankasti mielipiteitään. Kuva: Paul D. Williams/The White House

Niin sanottu ylivertaisuusvinouma saa epäpätevän ihmisen yliarvioimaan omaa osaamistaan ja pätevän vähättelemään itseään.

Mitä vähemmän ihminen asiasta tietää, sitä enemmän hän luulee tietävänsä. Asioista oikeasti perillä olevat taas saattavat olla taipuvaisia vähättelemään omaa osaamistaan.

Tähän psykologiassa tunnettuun ylivertaisuusvinoumaan eli Dunning–Krugerin vaikutukseen törmää esimerkiksi internetin kommenttipalstoilla. Uusi tutkimus osoittaa, että se vaikuttaa myös poliittisessa ajattelussa.

Politiikan tutkimuksen apulaisprofessori Ian Anson Marylandin yliopistosta havahtui tutkimaan asiaa seuratessaan sosiaalisessa mediassa käytyjä keskusteluja Yhdysvaltain vaalien aikaan. Anson ja muut tutkijat kiinnittivät huomiota siihen, että sosiaalisessa mediassa paljon seuraajia saaneet kommentaattorit esittivät vaalikamppailusta varsin voimakkaita ja itsevarmoja näkemyksiä.

”Vaalien jälkeen jotkut alkoivat puhua jopa Dunning–Kruger-presidentistä, sillä Donald Trump laukoo voimakkaita mielipiteitä asioista, joista ei kuitenkaan vaikuta tietävän paljon mitään”, Anson sanoo Psypost-verkkolehdessä.

Anson huomasi, että ylivertaisuusvinouman vaikutusta ei juurikaan ollut selvitetty politiikan tutkimuksessa. Häntä kiinnosti myös, ovatko erityisen vahvasti johonkin poliittiseen siipeen sitoutuvat ihmiset alttiimpia sille.

Anson kehitti yksinkertaisen koeasetelman testatakseen asiaa. 2600 täysi-ikäistä amerikkalaista vastasi verkkokyselyyn, jossa kartoitettiin heidän tietojaan Yhdysvaltojen politiikasta. Lomakkeessa kysyttiin esimerkiksi, kuka on Yhdysvaltain energiaministeri, kumpi puolue hallitsee tällä hetkellä edustajainhuonetta ja mihin hankkeisiin hallitus käyttää vähiten rahaa.

Koehenkilöitä pyydettiin samalla arvioimaan, miten hyvin he kokevat olevansa perillä politiikasta.

Todellinen osaaminen osoittautuikin kuviteltua vähäisemmäksi. Mitä huonommat tiedot politiikasta ihmisellä testin mukaan oli, sitä paremmaksi hän omat tietonsa arvioi. Ylipäänsä koe osoittautui valtaosalle vaikeaksi.

”Moni amerikkalainen vaikuttaa todella itsevarmalta omista tiedoistaan, koska he eivät tiedä itse, kuinka vähän he oikeastaan tietävät.”

”Vaikutus näyttää myös vahvistuvan, kun ihmiset kohtaavat toisen poliittisen laidan edustajia”, Anson kertoo.

Kokeen toisessa osassa jompaankumpaan poliittiseen laitaan vahvasti samaistuvat osallistujat pantiin pisteyttämään muiden vastauksia. Heille annettiin valmiiksi täytetty lomake, jonka kerrottiin olevan toista poliittista laitaa edustavan henkilön täyttämä. Vakaumukselliset republikaanit siis luulivat arvioivansa vankkojen demokraattien vastauksia ja toisin päin.

Vinouma vaikutti tässäkin. Mitä huonommin henkilö oli itse pärjännyt testissä, sitä todennäköisemmin hän pisteytti muiden testivastaukset puhtaasti omien poliittisten luulojensa mukaan.

”Tulokset viittaavat siihen, että amerikkalainen poliittinen keskustelukulttuuri on laajasti epäonnistunut. Kun yhden laidan edustaja kohtaa omaan puolueeseensa kuulumattoman, on varsin todennäköistä, että hän arvioi sekä omansa että toisen ihmisen poliittisen ymmärryksen väärin. Ja usein vielä niin, että hän pitää itseään pätevämpänä”, Anson sanoo.

Ansonin tutkimus julkaistiin Political Psychology -lehdessä.

Keijona
Seuraa 
Viestejä8868
Liittynyt13.3.2015

Tietämätön luulee tietävänsä politiikassakin

Niihän se on, monesti yksilökeskeisinkin yksilö uskoo tietävänsä kuinka yhteiskuntaa kuuluisi johtaa, on se uskonnonvapaus kamala asia. Parviälyn varassa ajelehtiva demokratia on keskinkertaisuuden ja mitäänsanommattumuuksia molisevien monoistien ymmärtämättön lahko.
Lue kommentti

Rikkaalla riittävästi, köyhä haluaa lisää.