Kevätiskosmehiläinen (Colletes cunicularius) lankeaa Ophrys exaltata -orkidean tuoksuun. Kuva: NJ Vereecken.
Kevätiskosmehiläinen (Colletes cunicularius) lankeaa Ophrys exaltata -orkidean tuoksuun. Kuva: NJ Vereecken.

Orkidea houkuttaa mehiläisen pölytysvisiitille lupaamalla tälle vierasta lempeä.

Naisen tuoksu huumaa kukkamaailmassakin: orkidea huijaa urosmehiläisiä tuoksumalla naarasmehiläiseltä. Kun lemmenkipeä mehiläisuros lankeaa kutsuun ja yrittää paritella kukkaa, orkidea pölyttyy touhun sivutuotteena.

Nicolas Vereecken ja Florian Schiestl Zürichin yliopistosta ovat nyt havainneet uuden kikan orkideoiden houkutusrepertuaarissa.

Kun he tutkivat 15 Colletes cunicularius - mehiläispopulaatiota sekä mehiläisen tuoksua matkivaa Ophrys exaltata -orkideaa, ilmeni, että kukkien tuoksu säännönmukaisesti poikkesi hieman yhdyskunnissa elävien naaraiden tuoksusta.

"Yllätyimme kovasti, sillä jos orkideoiden lisääntyminen nojaa mehiläisnaaraan matkimiseen, tuoksun pitäisi olla mahdollisimman samankaltainen", Schiestl selittää New Scientistissa.

Paitsi tietenkin siinä tapauksessa, että uros kiihottuu vieraista. Koska mehiläiset eivät matkusta kovinkaan kauas, Vereecken ja Schiestl arvelivat, että sisäsiittoisuus saattaa olla mehiläisyhdyskunnan ongelma ja syy paritteluhaluihin ulkopuolisen kanssa.

Koe paljasti, että urosmehiläiset todella ovat heikkoina eksoottisiin tuoksuihin. Jos ne saivat valita naapurinaaraan feromoneilla suihkutetun houkuttimen tai toisen yhdyskunnan naaraan tuoksulla varustetun välillä, uusi tuoksu kutsui mehiläisurosta puolet useammin.

Orkidean tuoksu oli vielä tätäkin houkuttavampi. Urokset lankesivat sen kukkaan viisi kertaa helpommin kuin oman yhdyskunnan naaraaseen.

Tutkimuksen julkaisi PNAS.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta.

Nykyihminen Homo sapiens kehittyi Afrikassa, mistä noin 60 000 vuotta sitten levittäytyi Aasian ja Euroopan puolelle joukko, josta kaikki nykyiset ei-afrikkalaiset polveutuivat.

Näin ihmislajin tarinaa on kerrottu koulukirjoissa ja tiedeuutisissa vuosien ajan. Nyt siihen on aika tehdä päivitys, toteavat alan asiantuntijat Science-lehdessä .

Arvostetun Max Planck -instituutin ja Hawaijin yliopiston tutkijat kokosivat analyysissaan yhteen joukon löytöjä, jotka on tehty Aasiassa aivan viime vuosina. Niistä saadut tutkimustulokset eivät sovi yhteen vanhan kertomuksen kanssa.

Esimerkiksi Keski- ja Etelä-Kiinasta on löydetty nykyihmisen jäänteitä, jotka on ajoitettu 70 000–120 000 vuotta vanhoiksi.

Löydöt Kaakkois-Aasiasta ja Australiasta viittaavat siihen, että nykyihminen ehti häärätä sielläkin jo ennen kuin lajimme vanhan teorian mukaan oli edes astunut jalallaan Afrikan ulkopuolelle.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta, siis kaksi kertaa pidempi aika kuin mitä ennen otaksuttiin.

Heidän jälkeensä muuttajia on ollut useita, kunnes suurin Afrikasta muutto nähtiin 60 000 vuotta sitten.

Jokin vanhassa tarinassa sentään pitää kutinsa: kaikki kansat Afrikan ulkopuolella polveutuvat tuosta viimeksi mainitusta joukkiosta. Syystä tai toisesta aiemmin lähteneiden ihmisten suvut ovat sammuneet.

”Varhemmin kuin 60 000 vuotta sitten Afrikasta levittäytyneet ihmiset olivat todennäköisesti pieniä metsästäjä-kerääjien ryhmiä. Ainakin jotkin näistä varhaisista levittäytyjistä jättivät vähäisiä geneettisiä jälkiä nykyisiin ihmispopulaatioihin”, selittää tutkimustiedotteessa professori Michael Petraglia Ihmisen historian Max Planck -instituutista.

Analyysissaan tutkijat liittävät tarinaan myös viimeaikaisissa geenitutkimuksissa saadut tiedot siitä, että nykyihminen pariutui sukulaislajiensa kanssa Afrikasta lähdettyään.

Nykyihmisiltä on tunnistettu niin neandertalien kuin denisovanihmisten geenejä sekä näiden lisäksi vielä tunnistamattoman ihmislajin perimää.

Tutkijoiden mukaan risteytyminen tapahtui Aasiassa, missä lajeillamme oli mahdollisuus kohdata oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.

Alaisiaan kuunteleva ja vaatimattomasti käyttäytyvä pomo parantaa alaisten luovuutta, osoitti kiinalaisyrityksissä tehty tutkimus.

Esimiehen kannattaa rohkeasti myöntää omat virheensä ja olla vaatimaton suhteessa alaisiinsa, osoittaa uusi yhdysvaltalais-kiinalainen tutkimus.

Ohion osavaltionyliopiston liiketalouden apulaisprofessori Jasmine Hun johtamassa tutkimuksessa tarkasteltiin johtajan käytöksen vaikutusta alaisten luovuuteen kiinalaisissa it-alan yrityksissä ja nii.

Esimiehen kuunteleva ja vaatimaton käytös lisäsi tiimin luovuutta tilanteissa, joissa valtaetäisyys on pieni eli johtaja osallistuu läheisesti alaisten työhön ilman, että välissä on suurta hierarkiakuilua.

”Tällaiset johtajat helpottivat tiedon jakamista tiimin jäsenten välillä, mikä taas johti uudenlaisten ratkaisujen rohkeampaan etsimiseen”, tutkija Hu sanoo Ohion yliopiston tiedotteessa.

Kun valtaetäisyys on suuri eli johtajat ovat hyvin erillään työntekijöistä, esimiesten nöyrä käytös saatetaan nähdä jopa heikkouden merkkinä. Tässä tapauksessa nöyrä käytös alaisia kohtaan saattoi horjuttaa tiimin vakauden tunnetta. Tiimi on kenties tottunut siihen, että esimies on hallitseva ja linjaa asiat jämäkästi.

Tutkimuksessa työntekijät saivat itse arvioida johtajansa nöyryyttä tai vaatimattomuutta kuusiportaisella asteikolla. Heiltä kysyttiin muun muassa, kuinka avoin pomo heidän mielestään on palautteelle.

Valtaetäisyyttä taas mitattiin muun muassa kysymällä työntekijöiltä, uskaltavatko he ottaa esimiehen kanssa puheeksi sen, että esimerkiksi tiimin suoritus ei vastaa tavoitteissa määriteltyä. Jos tällainen vuorovaikutus on vaikeaa, tutkijat määrittelivät valtaetäisyyden suuremmaksi.

Tutkimuksen julkaisi Journal of Applied Psychology.

Kysely

Onko sinulla hyvä esimies?