Vankka-apinaihmisellä oli nimen mukainen leukavarustus, joka sopi sitkeiden ja kovien kasvien jauhamiseen.
Vankka-apinaihmisellä oli nimen mukainen leukavarustus, joka sopi sitkeiden ja kovien kasvien jauhamiseen.

Ihmisen kehityshaara alkoi kokeilla uusia ruokavalioita 3,5 miljoonaa vuotta sitten.

Yli neljä miljoonaa vuotta sitten Itä-Afrikan apinaihmiset söivät puiden ja pensaiden hedelmiä ja lehtiä kuten nykyiset simpanssit ja gorillat. Noin 3,5 miljoonaa vuotta sitten muinaissukulaisemme olivat jo kuitenkin alkaneet laajentaa ruokavaliotaan kuivemman savannin kasvien suuntaan. Monikansallinen tutkijajoukko selvitti syömisiä fossiilien hammaskiilteestä ja julkaisi tuloksensa neljänä artikkelina Pnas-lehdessä (linkit tutkimuksiin alla).

Hammaskiilteeseen fossilisoituu ravinnosta hiilen isotooppeja, ja niistä voi päätellä, minkätyyppisistä kasveista ne ovat peräisin. Trooppisen Afrikan kasveilla on nimittäin kolmea erilaista yhteyttämistapaa, ja niistä jää kahta erilaista isotooppijälkeä. C3-fotosynteesiä edustavat Itä-Afrikassa puut ja pensaat, ja niistä jää omanlaisensa isotooppikoostumus. Toisenlaisen koostumuksen jättävät C4-fotosynteesiä käyttävät heinät ja sarat sekä CAM-fotosynteesiä käyttävät mehikasvit. C3-kasvien syönti viittaa metsäelämään, C4- ja CAM-kasvit kuivaan savanniin.

Isotoopeista ei tosin näe, syötiinkö kasvin maanpäällisiä osia vai vaikkapa juuria. Itse asiassa myös kasvinsyöjäeläinten syöminen jättää lihansyöjän hampaisiin kasveja vastaavan isotooppijäljen, joten isotoopit paljastavat varmemmin elinympäristön kuin oman täsmällisen ruokavalion. Siksi tutkijat vertasivat isotooppimittauksiaan kunkin lajin hampaiston ja kallon anatomiaan, joista ruokavaliota voi myös päätellä.

Kenianapinaihminen eli Australopithecus anamensis, joka eli noin neljä miljoonaa vuotta sitten, söi kaikesta päätellen puiden tuotteita kuten simpanssi. Kenianesi-ihminen eli Kenyanthropus platyops kuitenkin sai noin 3.5 miljoonaa vuotta sitten hampaisiinsa merkkejä niin puista kuin heinistä. Oman Homo-sukumme ihmislajit jatkoivat pari miljoonaa vuotta sitten moniravintoisen esi-ihmisen hampaanjäljissä, mutta samaan aikaan elänyt vankka-apinaihminen eli Paranthropus boisei erikoistui tiiviimmin heinien suuntaan.

Vankka-apinaihmistä on ruokavalioltaan verrattu jopa lehmään, mutta vaikka hammaskiilteen isotoopit osoittavat runsasta C4- ja CAM-kasvien syöntiä ja kallon anatomia sopii ruoan työlääseen jauhamiseen, poskihampaiden kulumisjäljet eivät viittaa jatkuvaan heinänpureskeluun. Saattaa olla, että vankka-apinaihminen söi esimerkiksi sarakasvien maanalaisia mukuloita ja turvautui kuluttavampiin maanpäällisiin osiin vain niukimpina kausina.

Isotopic evidence of early hominin diets

Stable isotope-based diet reconstructions of Turkana Basin hominins

Diet of Australopithecus afarensis from the Pliocene Hadar Formation, Ethiopia

Diet of Theropithecus from 4 to 1 Ma in Kenya 

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta.

Nykyihminen Homo sapiens kehittyi Afrikassa, mistä noin 60 000 vuotta sitten levittäytyi Aasian ja Euroopan puolelle joukko, josta kaikki nykyiset ei-afrikkalaiset polveutuivat.

Näin ihmislajin tarinaa on kerrottu koulukirjoissa ja tiedeuutisissa vuosien ajan. Nyt siihen on aika tehdä päivitys, toteavat alan asiantuntijat Science-lehdessä .

Arvostetun Max Planck -instituutin ja Hawaijin yliopiston tutkijat kokosivat analyysissaan yhteen joukon löytöjä, jotka on tehty Aasiassa aivan viime vuosina. Niistä saadut tutkimustulokset eivät sovi yhteen vanhan kertomuksen kanssa.

Esimerkiksi Keski- ja Etelä-Kiinasta on löydetty nykyihmisen jäänteitä, jotka on ajoitettu 70 000–120 000 vuotta vanhoiksi.

Löydöt Kaakkois-Aasiasta ja Australiasta viittaavat siihen, että nykyihminen ehti häärätä sielläkin jo ennen kuin lajimme vanhan teorian mukaan oli edes astunut jalallaan Afrikan ulkopuolelle.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta, siis kaksi kertaa pidempi aika kuin mitä ennen otaksuttiin.

Heidän jälkeensä muuttajia on ollut useita, kunnes suurin Afrikasta muutto nähtiin 60 000 vuotta sitten.

Jokin vanhassa tarinassa sentään pitää kutinsa: kaikki kansat Afrikan ulkopuolella polveutuvat tuosta viimeksi mainitusta joukkiosta. Syystä tai toisesta aiemmin lähteneiden ihmisten suvut ovat sammuneet.

”Varhemmin kuin 60 000 vuotta sitten Afrikasta levittäytyneet ihmiset olivat todennäköisesti pieniä metsästäjä-kerääjien ryhmiä. Ainakin jotkin näistä varhaisista levittäytyjistä jättivät vähäisiä geneettisiä jälkiä nykyisiin ihmispopulaatioihin”, selittää tutkimustiedotteessa professori Michael Petraglia Ihmisen historian Max Planck -instituutista.

Analyysissaan tutkijat liittävät tarinaan myös viimeaikaisissa geenitutkimuksissa saadut tiedot siitä, että nykyihminen pariutui sukulaislajiensa kanssa Afrikasta lähdettyään.

Nykyihmisiltä on tunnistettu niin neandertalien kuin denisovanihmisten geenejä sekä näiden lisäksi vielä tunnistamattoman ihmislajin perimää.

Tutkijoiden mukaan risteytyminen tapahtui Aasiassa, missä lajeillamme oli mahdollisuus kohdata oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.

Alaisiaan kuunteleva ja vaatimattomasti käyttäytyvä pomo parantaa alaisten luovuutta, osoitti kiinalaisyrityksissä tehty tutkimus.

Esimiehen kannattaa rohkeasti myöntää omat virheensä ja olla vaatimaton suhteessa alaisiinsa, osoittaa uusi yhdysvaltalais-kiinalainen tutkimus.

Ohion osavaltionyliopiston liiketalouden apulaisprofessori Jasmine Hun johtamassa tutkimuksessa tarkasteltiin johtajan käytöksen vaikutusta alaisten luovuuteen kiinalaisissa it-alan yrityksissä ja nii.

Esimiehen kuunteleva ja vaatimaton käytös lisäsi tiimin luovuutta tilanteissa, joissa valtaetäisyys on pieni eli johtaja osallistuu läheisesti alaisten työhön ilman, että välissä on suurta hierarkiakuilua.

”Tällaiset johtajat helpottivat tiedon jakamista tiimin jäsenten välillä, mikä taas johti uudenlaisten ratkaisujen rohkeampaan etsimiseen”, tutkija Hu sanoo Ohion yliopiston tiedotteessa.

Kun valtaetäisyys on suuri eli johtajat ovat hyvin erillään työntekijöistä, esimiesten nöyrä käytös saatetaan nähdä jopa heikkouden merkkinä. Tässä tapauksessa nöyrä käytös alaisia kohtaan saattoi horjuttaa tiimin vakauden tunnetta. Tiimi on kenties tottunut siihen, että esimies on hallitseva ja linjaa asiat jämäkästi.

Tutkimuksessa työntekijät saivat itse arvioida johtajansa nöyryyttä tai vaatimattomuutta kuusiportaisella asteikolla. Heiltä kysyttiin muun muassa, kuinka avoin pomo heidän mielestään on palautteelle.

Valtaetäisyyttä taas mitattiin muun muassa kysymällä työntekijöiltä, uskaltavatko he ottaa esimiehen kanssa puheeksi sen, että esimerkiksi tiimin suoritus ei vastaa tavoitteissa määriteltyä. Jos tällainen vuorovaikutus on vaikeaa, tutkijat määrittelivät valtaetäisyyden suuremmaksi.

Tutkimuksen julkaisi Journal of Applied Psychology.

Kysely

Onko sinulla hyvä esimies?