Näin päättyy myös Auringon taru. Esan kuvassa U Camelopardalis -tähti hönkii uloimpia kerroksiaan kaasuna avaruuteen, kunnes jäljellä on vain valkoinen kääpiö. Kuva: <span class="photographer">ESA / Hubble</span>
Näin päättyy myös Auringon taru. Esan kuvassa U Camelopardalis -tähti hönkii uloimpia kerroksiaan kaasuna avaruuteen, kunnes jäljellä on vain valkoinen kääpiö. Kuva: ESA / Hubble

T Ursae Minoris on muuttunut punaiseksi jättiläiseksi ja yskii ainetta avaruuteen. Sen tuho on hyvin lähellä.

Viimeistään viiden miljardin vuoden päästä tämä kaikki on ohi. Maapallon elämä perustuu lopulta yhteen alkuaineeseen: vetyyn, joka palaa heliumiksi fuusioreaktiossa Auringon ytimessä.

Vetyä on Auringossa niin valtavasti, että sitä on riittänyt mainiosti poltettavaksi edelliset viisi miljardia vuotta, mutta ennen pitkää se alkaa ehtyä ytimestä. Aurinko kirkastuu, laajenee ja kärventää maapallon. Meret höyrystyvät ja kaikki elämä täällä tuhoutuu.

Kuluu vielä miljardeja vuosia, kun Aurinko alkaa paisua punaiseksi jättiläiseksi. Fuusioreaktioissa syntyy yhä raskaampia alkuaineita tähden eri kerroksissa, ja laajeneva Aurinko nielaisee sisimmät planeetat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lopulta Aurinkokin tuhoutuu noin seitsemän miljardin vuoden päästä. Tähtemme on silloin tuhansia kertoja nykyistä kirkkaampi. Auringon fuusioreaktiot lähtevät hallinnasta ja säteilypaine puhaltaa suurimman osan Auringosta avaruuden tuuliin, planetaariseksi sumuksi

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Aurinko ei niinkään räjähdä, vaan yskii itsensä kuoliaaksi. Auringosta jäljelle jäävä aines pyyhkii aurinkokunnan kuolleiden planeettojen yli ja leviää jopa valovuosien mittaiseksi tähtisumuksi, joka näkyy jopa Andromedan galaksiin asti.

Jos galaksissa joku katselee, hän voi suunnata kaukoputkensa tänne ja ihailla kaunista sumua, joka ennen oli meidän Aurinkomme, maapallon elämän luoja ja tuhoaja. Sen ytimessä hohtaa pieni piste: Auringon kuollut, mutta kirkas ydin, valkoinen kääpiö.

Unkarin tiedeakatemian ja Australian kansallisen yliopiston tutkijat ovat seuranneet tähteä, jossa kaikki tämä tapahtuu ikään kuin nopeutetusti. Näin voidaan suorilla havainnoilla saada tietoa siitä, miltä meidänkin Aurinkomme tuho lopulta tulisi näyttämään.

T Ursae Minoris on alkujaan kaksi kertaa Auringon massainen tähti Pienen karhun eli Pikku-Otavan tähtikuviossa. Se on vasta 1,2 miljardia vuotta vanha, mutta polttaa itsensä loppuun paljon meidän Aurinkoamme nopeammin.

Se on muuttunut jo punaiseksi jättiläiseksi ja köhii massaansa avaruuteen niin sanottuina termisinä pulsseina. Samalla sen koko, lämpötila ja kirkkaus ovat vaihdelleet suuresti.

Muutokset tapahtuvat niin nopeasti, että niitä voidaan havainnoida jopa yhden ihmisen elinaikana. Tähden kehitystä on seurattu aktiivisesti vuodesta 1905 alkaen. Vuoteen 1979 asti tähden kirkkaus vaihteli melko säännöllisesti, 310–315 päivän välein.

Sen jälkeen tähden kirkkauden vaihtelujakso lyhentyi 274 päivään. Vuonna 1995 amerikkalaiset tähtitieteilijät Grant Foster ja Janet Mattei esittivät tämän tarkoittavan, että tähdessä on tapahtunut heliumleimahdus ja se on siirtynyt kohti viimeisiä elinvaiheitaan.

Tähden sisällä helium siis palaa eli fuusioituu hiileksi hyvin nopeasti ja erittäin kuumissa lämpötiloissa, niin kuin Auringossakin tulee lopulta käymään.

"Tähden energiantuotanto on muuttunut hyvin epävakaaksi. Fuusio synnyttää leimahduksia syvällä tähden sisällä ja luo yskäyksiä, joita kutsumme termisiksi pulsseiksi", Australian kansallisen yliopiston tähtitieteilijä Meridith Joyce kertoo tiedotteessa.

"Nämä pulssit muuttavat tähden kokoa ja kirkkautta todella paljon ja nopeasti, ja näitä muutoksia voidaan havainnoida vuosisatojen aikana. Tällaisten tähtien yskäykset levittävät avaruuteen alkuaineita kuten hiiltä, typpeä, tinaa ja lyijyä", Joyce jatkaa.

Ryhmä on havainnut tähden kutistuvan ja muuttuvan himmeämmäksi ja viileämmäksi viimeisten 30 vuoden aikana. Heidän mukaansa se tarkoittaa, että tähti lähestyy pian yhtä sen viimeisistä yskäyksistään.

Ryhmä arvioi, että viimeisen kahden miljoonan vuoden aikana näitä pulsseja on tapahtunut 20–24 kappaletta. Tällainen tähti voi tuottaa pulsseja kaikkiaan 25–30, ennen kuin sen ulommat kerrokset puhaltuvat kokonaan kaasuna avaruuteen ja jäljelle jää vain kuolleen tähden ydin, pieni valkoinen kääpiö.

Tutkijat ovat luoneet tähden elinkaaresta mallin, jonka paikkansapitävyyttä he toivovat pääsevänsä havainnoimaan vielä omana elinaikanaan. He ennustavat, että tähti alkaa pian taas laajentua.

Ryhmä laskee tähdelle elinajaksi enää parisataa tuhatta vuotta. Ihmiselle se on pitkä aika, mutta tähtitieteellisessä mittakaavassa lyhyt pyrähdys.

Vaikka T Ursae Minoris on kirkas ja Aurinkoa suurempi tähti, se ei erotu taivaalta paljain silmin eikä edes kiikareilla. Tähti sijaitsee 3 000 valovuoden päässä meistä.

Tutkimuksen julkaisi The Astrophysical Journal.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä32548

Major_Breakthrough kirjoitti:
Eli pitäiskö ensin muuttaa Marsiin ja sieltä kääpiövaiheessa takaisin maapallolle ?

Ei siinä vaiheessa ole mitään tarvetta asua planeettojen pinnalla ja lajin vahvasti muokattu fysiologiakaan ei välttämättä mahdollista sitä. Asteroideista louhitusta materiaalista voi rakentaa avaruusasemia, joilla on elintilaa lukemattomien planeettojen verran. 

Neutroni
Seuraa 
Viestejä32548

Major_Breakthrough kirjoitti:
Oma aurinkomme muuttuu valkoiseksi kääpiöksi 7 mrd vuoden päästä...silloin varmaaan pitää jo muuttaa Merkuriukselle ?

Silloin pitää olla teknologisesti riippumaton Auringon säteilystä. Jos ei apinalauma siihen pysty, joutaakin käristyä. Aurinkokunnassa on helposti saatavia ydinenergian lähteitä ylläpitää ihmiskunnan verran energiaa kuluttavaa sivilisaatiota tolkuttoman kauan verrattuna auringon elinikään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla