Banaanikärpäsen hiilidioksidia maistavat reseptorit ovat sen suuosissa, muut makureseptorit taas sijaitsevat ruumista peittävissä sukasissa. Kuva: CSIRO, Entomology
Banaanikärpäsen hiilidioksidia maistavat reseptorit ovat sen suuosissa, muut makureseptorit taas sijaitsevat ruumista peittävissä sukasissa. Kuva: CSIRO, Entomology

Vastatunnistettu makureseptori reagoi hiilihapotettuun nesteeseen.

Olutpullo saa kärpäsellekin veden kielelle. Berkeleyn yliopiston tutkijaryhmä on löytänyt banaanikärpäsiltä aiemmin tuntemattoman makureseptorin, joka on erikoistunut maistamaan liuennutta hiilidioksidia. Se houkuttelee kärpästä maistamaan makupalaa. Tulos on yllättävä, sillä kärpästen on aiemmin havaittu haistavan hiilidioksidia ja pitävän sitä vastenmielisenä.

Löytö syntyi sattumalta professori Kristin Scottin laboratoriossa, ja siihen tarvittiin turhautunut tutkija, pullo olutta ja uusi reseptori. Tutkija Walter Fischler oli onnistunut eristämään uuden makureseptorin, mutta ei millään löytänyt ainetta, johon se reagoi. Eräänä iltana hän pudotti huvikseen solujen päälle tipan Samuel Adams-olutta ja havaitsi, että se yllättäen aktivoi reseptorit.

Tämän jälkeen Fischler altisti solut oluen yksittäisille ainesosille, mutta reseptorit eivät reagoineet niihin mitenkään. Vastaus alkoi hahmottua, kun hän sai aikaan voimakkaan reaktion pisaralla kivennäisvettä. Myös hiilihappojää stimuloi reseptoreita. Kaasumainen hiilidioksidi sen sijaan tuotti vain heikon reaktion.

Scottin mukaan kyky maistaa liuennutta hiilidioksidia voi olla osa banaanikärpästen ravinnonhankinta- ja munimisstrategiaa. Monet mikro-organismit, kuten bakteerit ja hiivat, tuottavat hiilidioksidia aineenvaihduntansa sivutuotteena. Jos banaanista huokuu paljon hiilidioksidia, mätäneminen on jo liian pitkällä. Jos se sijaan hiilidioksidia kuplii vähemmän, banaaniin kannattaa munia.

Tutkimuksesta kertoi Nature.