Titanin 450 kilometrinen kraatteri. Sahalaitaiset juovat paljastavat tutkakuvien yhdistämiskohdat. NASA/JPL
Titanin 450 kilometrinen kraatteri. Sahalaitaiset juovat paljastavat tutkakuvien yhdistämiskohdat. NASA/JPL

Miksei Saturnuksen suurimman kuun pinnalta ole löytynyt useampia törmäyskraattereita? Koska geologinen aktiivisuus peittää törmäysten jäljet.

Miksei Saturnuksen suurimman kuun Titanin pinnalta ole löytynyt useampia törmäyskraattereita? Koska geologinen aktiivisuus peittää törmäysten jäljet, sanoo uusi tutkimus. Tai sitten ohut jäätynyt pinta kattaa pehmeää ainetta, jossa törmäysjälki katoaa kuin hiekkaan painunut lommo.

Titanin pinnalla ei juuri ole asteroidien törmäysjälkiä, vaikka Saturnuksen toiseksi suurin kuu Rhea on kokonaan kraatterien ruvettama. Titanin paksu kaasukehä estää pienten asteroidien törmäykset, mutta 20-100 kilometrin levyisiä kraattereita pitäisi löytyä useita. Cassini-luotain erotti suunnilleen vuosi sitten Titanin pinnalta kuitenkin vain yhden 80 kilometrin ja yhden 450 kilometrin kraatterin.

Nyt tähtitieteilijät ovat Steve Wallin johdolla ehtineet katsoa tarkemmin muita samalla kertaa otettuja tutkakuvia. Niiden perusteella he päättelevät Titanin olevan geologisesti aktiivinen. Mannerlaattojen liike tai ”kylmien tulivuorten” jäiset purkaukset ovat voineet peittää kraatterit. Toisaalta, jos pinta on hyvin pehmeä, törmäysten jäljet voivat hävitä ajan kuluessa pölyn alle.

Titanin kaasukehä on täynnä orgaanisia aineita, joten sen pinnalle ei normaalisti näy. Ennen Cassini-luotaimen tutkahavaintoja Titanissa arveltiin olevan metaanimeriä, mutta niistä ei ole toistaiseksi nähty merkkejä. Sen sijaan pintaa näyttävät geologisen aktiivisuuden lisäksi muokanneen nestemäiset virrat ja tuulen kuljettama aines. Neste olisi metaania, sillä vesi ei Titanin -170 asteessa juokse.

Wallsin ryhmä näki kuvissa myös dyynimäistä rakennetta, joka voisi muodostua jäähiukkasista ja kiinteästä orgaanisesta aineesta. Tutkimus julkaistiin tuoreessa Naturessa.