Laatta Stanfordin yliopiston kellarissa paikassa, jossa koe tehtiin. Kuva: Eric. E. Castro
Laatta Stanfordin yliopiston kellarissa paikassa, jossa koe tehtiin. Kuva: Eric. E. Castro

Vartijoita ohjattiin käyttäytymään julmasti, ja kokeen johtaja hääri itse vankilanjohtajana.

Lähes jokainen on kuullut Stanfordin vankilakokeesta.

Vuonna 1971 yhdysvaltalainen psykologi Philip Zimbardo järjesti kuuluisan kokeen. Stanfordin yliopiston psykologian laitoksen kellariin rakennettiin ”vankila”. Kokeeseen värvättiin 24 keskiluokkaista, tervettä ja henkisesti vakaata vapaaehtoista nuorta miestä, joista puolet roolitettiin vangeiksi ja puolet vartijoiksi.

Tarkoitus oli selvittää, miten ihmiset käyttäytyvät vankilaoloissa ja sopeutuvat valtasuhteisiin. Kokeen piti kestää kaksi viikkoa, mutta se jouduttiin keskeyttämään jo kuuden päivän jälkeen, kun vartijan roolin omaksuneet alkoivat kohdella vankeja julman sadistisesti ja vangit ahdistuivat pahoin.

Koetta on käytetty vuosikymmenet oppikirjaesimerkkinä siitä, miten hyvästäkin ihmisestä voi tietyssä tilanteessa ja ympäristössä tulla paha. Se on epäilemättä yksi maailman kuuluisimmista tieteellisistä kokeista.

Ranskalainen taloustieteen tohtori ja elokuvaohjaaja Thibault Le Texier on nyt kirjoittanut kokeesta uuden paljastuskirjan. Se vetää yhteen jo aiemmin kokeesta esitettyä kritiikkiä ja osoittaa hiljattain julkaistujen dokumenttien pohjalta kokeen tieteellisen pohjan niin huteraksi, ettei siitä voi tehdä mitään mielekkäitä yleistyksiä.

Kokeen sadistisin vartija ja kuuluisan hermoromahduksen kokeessa saanut vanki ovat kertoneet oman käytöksensä olleen pelkkää teatteria.

Toisekseen moni asia kokeen toteutuksessa sai osallistuja sopeutumaan odotuksiin, joita he kuvittelivat tutkijoilla heitä kohtaan olevan. Vartijoita jopa kannustettiin käyttäytymään julmasti.

Lisäksi vangit eivät saaneet keskeyttää koetta, vaikka heidän oli näin annettu ymmärtää ennen kokeen alkua.

Zimbardo sotkeutui itse kokeeseen esittämällä vankilanjohtajaa, mikä saattoi vaikuttaa osallistujien käytökseen ja Zimbardon omiin tulkintoihin kokeen tuloksista.

Kaikkiaan tutkimusasetelmasta ei voida uskottavasti erottaa, mikä seikka tarkalleen ottaen aiheutti sen, että kokeessa kävi niin kuin kävi.

Toisin sanoen maailman kuuluisin psykologinen koe ei todista sitä, mitä sen on väitetty todistavan: että kenestä tahansa voi pahoissa olosuhteissa kuoriutua sadisti. Lisäksi kokeen toteutus oli eettisesti hyvin kyseenalainen.

Tutkimuksen tieteellisestä pätevyydestä ja metodeista on ylipäänsä kiistelty 1970-luvulta asti, mutta silti sitä esitellään edelleen melko kritiikittömästi lähes kaikissa psykologian perusoppikirjoissa.

Tietokirjailija Ben Blum summaa vankilakokeen ongelmia Medium-lehdessä ilmestyneessä artikkelissa, johon hän on myös haastatellut asianosaisia.

Yksi kuuluisimmista hetkistä vankilakokeessa koettiin vain 36 tunnin jälkeen, kun vanki numero 8612 sai hermoromahduksen komerossa, johon hänet oli erityisenä rangaistuksena suljettu. Kokeessa vankeja oli kielletty käyttämästä nimiään. Heidät tunnettiin vain numeroina.

”Ne eivät päästä minua pois. Minun on pakko päästä pois täältä! Lääkärille, mihin tahansa, en kestä enää, en yhtään yötä!” vanki 8612 huusi ja potki komeron ovea.

Vanki 8612 oli oikealta nimeltään Douglas Korpi, tuolloin 22-vuotias opiskelija. Hänet vapautettiin kokeesta ensimmäisenä vankina raivokohtauksen jälkeen.

Myöhemmin Korpi, nykyään psykologi itsekin, on kertonut vain näytelleensä.

”Kuka tahansa asiantuntija kuulisi, että se oli esitystä. En ole kovin hyvä näyttelijä. Minusta suoriuduin aika hyvin, mutta kuulostan siinä enemmän hysteeriseltä kuin psykoottiselta”, Korpi kertoi haastattelussa hiljattain.

Korpi kertoo, että hän nautti kokeesta kovasti ensimmäisenä päivänä. Vangit tiesivät, etteivät vartijat saa satuttaa heitä, ja koko poppoo koostui tavallisista, valkoihoisista college-opiskelijoista.

”Se oli vain työtä. Sain huutaa, kirkua ja esittää hysteeristä, leikkiä vankia. Se oli hyvä työ ja olin hyvä työntekijä.”

Korven paniikkikohtauksessa oli silti pohjaakin, mutta se ei johtunut vartijoiden käytöksestä. Korpi ei saanutkaan kokeen aikana lukea pääsykoekirjoja, kuten hän oli luullut. Pian selvisi, ettei kokeesta saa myöskään poistua, vaikka näin oli kerrottu.

Niinpä Korpi päätti näytellä päästäkseen pois. Aluksi hän yritti esittää pahoja vatsakipuja. Kun se ei tepsinyt, Korpi järjesti hermoromahduksen.

Moni muukin vanki järkyttyi siitä, että koetta ei voinut keskeyttää. Osallistujille oli aluksi sanottu, että he saisivat keskeyttää kokeen halutessaan, mutta kokeen alettua kävi ilmi, ettei tämä olekaan mahdollista.

Zimbardo on kiistänyt, että vangit olisi pakotettu jäämään, mutta Le Texierin löytämistä vanhoista nauhoitteista käy ilmi, että kokeesta poistuminen oli mahdollista ainoastaan lääketieteellisistä syistä.

Zimbardon mukaan kokeeseen osallistuvien allekirjoittamassa suostumuslomakkeessa oli kerrottu, että kokeesta pääsee pois, jos sanoo selkeästi ”haluan lopettaa kokeen”. Suostumuslomakkeessa mitään tällaista mainintaa ei kuitenkaan ole.

Tämä muuttaa radikaalisti sitä tulkintaa, että vangit ahdistuivat vartijoiden sadistisesta käytöksestä. He ahdistuivatkin luultavasti siitä, että tajusivat oikeasti olevansa vankeina.

Toinen kuuluisa hahmo kokeessa oli vanginvartijoista sadistisin, lempinimen ”John Wayne” saanut Dave Eshelman. Eshelman kohteli vankeja kaikista vartijoista rajuimmin ja julmimmin.

Hän on jo vuosia kertonut, että kaikki oli pelkkää näyttelyä.

”Otin sen improvisaatioharjoituksena. Koin tekeväni, mitä tutkijat halusivat minun tekevän, ja ajattelin onnistuvani roolissani paremmin, kun kehitän tällaisen todella inhottavan vartijan hahmon”, Eshelman kertoo Medium-lehdessä.

Eshelman oli harrastanut näyttelemistä lukiossa ja nähnyt hiljattain nähnyt elokuvan Cool Hand Luke, jonka hahmolta hän omaksui sadistisen vartijan rooliin sopivan etelävaltioiden aksentin.

Koetta johtanut Zimbardo tuli erikseen kiittämään Eshelmania kokeen jälkeen.

”Kävelin käytävällä ja hän tuli kertomaan, miten loistavaa työtä olin tehnyt. Minusta oikeasti tuntui siltä, että olin saavuttanut jotain hyvää, antanut panokseni ihmisluonnon ymmärtämiseen.”

Vartijoiden annettiin myös ymmärtää, että heidän tulee käyttäytyä tietyllä tavalla. Ei pidä paikkaansa, että he omaksuivat täysin itsenäisesti ja spontaanisti julmat tapansa kokeen edetessä.

Ennen koetta Zimbardon tutkimusapulainen, opiskelija David Jaffe oli järjestänyt kokoontumisen, jossa muiden opiskelijoiden kanssa pohdittiin erilaisia tapoja hankaloittaa vankien oloja ja kiusata näitä. Suuri osa näistä ideoista päätyi kokeeseen, ja kokeessa vankilanjohtajaa esittänyt Jaffe moitti vartijoita, jos nämä eivät käyttäytyneet tarpeeksi ankarasti.

”Vartijoiden täytyy ymmärtää, että heidän on oltava niin sanotusti kovia vartijoita. Toivottavasti saamme tästä kokeesta vahvoja suosituksia (Yhdysvaltain vankilajärjestelmän) uudistamiseksi, niin että pääsemme mediaan ja lehtiin”, Jaffe sanoo nauhalla eräälle vartijalle.

Koe sai alusta lähtien valtavasti mediahuomiota, mitä tekijät siis toivoivatkin. Ensimmäinen artikkeli tutkimuksesta julkaistiin poikkeuksellisesti The New York Timesissa eikä vertaisarvioidussa tiedejulkaisussa.

Uusi myllerrys vankilakokeen ympärillä on saanut osan psykologeista vaatimaan, että Stanfordin vankilakoe poistettaisiin oppikirjoista.

Nyt jo 85-vuotias Zimbardo vastaa tuoreeseen kritiikkiin myös itse.

”Ihmiset saavat sanoa kokeesta mitä haluavat. Se on psykologian historian kuuluisin koe. Ei ole toista koetta, josta ihmiset puhuvat vielä 50 vuoden päästä. Se elää jo omaa elämäänsä. Jos Le Texier haluaa sanoa, että se on huijaus, se on hänen asiansa. En aio puolustaa koetta enää. Kokeen puolustukseksi riittää sen pitkäikäisyys”, Zimbardo kertoo Mediumille.

Hän ilmoittaa, ettei halua enää antaa yhtään haastattelua aiheesta.

”Se on ajan haaskausta.”

Keijona
Seuraa 
Viestejä10296
Liittynyt13.3.2015

Kuuluisa vankilakoe paljastui teatteriksi

Epäluonnolliset olosuhteet aiheuttavat pahoinvointia. https://www.youtube.com/watch?v=sbQFNe3pkss Vielä jos ymmärrettäisiin, että ihminen ei ole muista erillään oleva viikunanlehden suojissa ja turvassa, omassa oleva "yksilö" vaan ympäristön kanssa jatkuvassa vuorovaikutuksessa oleva osa ja laumaeläin, jonka onnellisuus on täysin riippuvainen muiden onnellisuudesta. Samaa ilmaa hengitetään kaikki ja saman ekosysteemin osia ollaan kaikki, kiinalaisten saastuttaminen, syyrialaisten kärsimys tai...
Lue kommentti

Rikkaalla riittävästi, köyhä haluaa lisää.