Tutkija Peter Schultz ja opiskelija Brendan Hermalyn analysoivat spektroskooppidataa Kuuhun törmänneen raketin kiertolaisen pinnalta irrottamasta ainesta.
Tutkija Peter Schultz ja opiskelija Brendan Hermalyn analysoivat spektroskooppidataa Kuuhun törmänneen raketin kiertolaisen pinnalta irrottamasta ainesta.

Kuun pinnalla ja pinnan alla on vettä ja lukuisia muita yhdisteitä, kuten hiilidioksidia, ammoniakkia, natriumia ja tutkijoiden yllätykseksi myös hopeaa.

Yhdysvaltalaisen Brownin yliopiston tutkijat ovat ensimmäistä kertaa analysoineet, mitä yhdisteitä Kuun napojen pinnan alla lymyää. Kävi ilmi, että Kuun pinnalla ja pinnan alla on vettä ja lukuisia muita yhdisteitä, kuten hiilidioksidia, ammoniakkia, natriumia ja tutkijoiden yllätykseksi myös hopeaa.

Löydöt perustuvat Nasan viimesyksyiseen kokeeseen, jossa raketti törmäytettiin Kuun etelänavalle. Törmäys viskasi maa-ainesta lähes kilometrin päähän pinnasta. Tulokset julkaisi Science.

Nasa ohjasi tyhjän kantoraketin viimeisen vaiheen Cabeus-kraatteriin viime lokakuussa. Toinen alus seurasi törmännyttä kantoraketin osaa ja analysoi spektroskoopilla törmäyksessä singonnutta pölypilveä. Tarkoitus oli löytää merkkejä vedestä ja muista aineista tässä erittäin kylmässä osassa Kuuta.

Brownin yliopiston tutkija Peter Schultz ja opiskelija Brendan Hermalyn kirjoittivat yhdessä Nasan tutkijoiden kanssa, että pilvi osoitti Kuun pinnalta löytyvän paitsi vettä, myös esimerkiksi hydroksyyliä, häkää, hiilidioksidia, ammoniakkia, vapaata natriumia - ja yllätys - hopeaa.

Aineet kertovat siitä, mistä ne ovat peräisin ja kuinka ne ovat päätyneet Kuun napakraatteriin. Schultz uskoo, että monet aineet ovat tulleet miljardeja vuosia sitten eri puolille Kuuta osuneista meteoritteista. Päädyttyään auringon energian vaikutuksesta navoille ne ovat jääneet loukkuun ikuisesti jäätyneihin kraattereihin.

Jo Apollo-ohjelman astronautit löysivät Kuusta hyvin pieniä määriä hopeaa ja kultaa. Cabeus-kraatterin löytö viittaa siihen, että hopea on vaeltanut muualta Kuusta navoille.

Schultzin mukaan törmäys tuotti enemmän uusia kysymyksiä kuin vastauksia. Pysyvästi varjoisat kraatterit ovat miljardien vuosien arkisto, Schultz sanoi. "Siellä voi olla johtolankoja Maan, aurinkokuntamme ja koko galaksimme historiaan. Ja se vain odottaa siellä, tämä kätketty historia, kuin rukoillen meitä palaamaan takaisin."