Tuleva huumoriveikko.
Tuleva huumoriveikko.

Vanhemmat ovat hauskuuden auktoriteetteja. 

Puolivuotias tarkkailee vanhempiaan, jotta oppisi onko jokin epätavallinen tapahtuma huvittava vai ei, kertoivat amerikkalaistutkijat Britannian psykologian seuran kokouksessa.

Aiemmin on havaittu, että kahdeksan kuukauden ikäiset vauvat ottavat vanhempiaan tarkkailemalla selvää, miten suhtautua epäselviin tai uhkaaviin tilanteisiin. Nyt Yhdysvaltojen Manchesterissä sijaitsevan New Hampshiren yliopiston tutkijat selvittivät, tekevätkö pari kuukautta nuoremmat samaa, kun kyse on hassuista sattumuksista.

Kokeissa vauvat katselivat ensin, kuinka vanhemmat reagoivat luonnollisesti kahteen tavalliseen tilanteeseen. Toisessa vanhemmille luettiin kuvakirjaa, toisessa heille näytettiin pientä punaista vaahtomuovipalloa.

Tilanteet muutettiin seuraavaksi hullunkurisiksi. Kuvakirjalla pompautettiin tutkijan päätä, jolloin hän samalla sanoi bum bum. Vaahtomuovipallo taas kiinnitettiin tutkijan nenään ja tämä tökki sitä ja äänteli piip piip.

Vanhempien piti joko tuijottaa tutkijaa ilmeettä tai osoittaa häntä sormella ja nauraa. Vauvojen reaktiot tallentuivat videolle.

Selvisi, että vauvat katsoivat hupsuja tilanteita pidempään, mutta heidän reaktionsa eivät myötäilleet vanhempien reaktiota. Pienokaiset kuitenkin katsoivat tarkkaan, kun vanhemmat nauroivat.

Hupsun tilanteen ja vanhempien naurun tiivis tarkkailu selittää tutkijoiden mukaan sitä, miten lapset hankkivat ensimmäiseen ikävuoteen mennessä kehittyneen huumorintajunsa. Yksivuotiaana lapset jo nauroivat hupsuille tilanteille, vaikkeivät vanhemmatkaan olleet läsnä.

"Löydöksemme osoittaa, että kuuden kuukauden ikäiset alkavat nähdä vanhempansa emotionaalisen informaation lähteinä", sanoo tutkimuksen toinen tekijä Gina Mireault.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta.

Nykyihminen Homo sapiens kehittyi Afrikassa, mistä noin 60 000 vuotta sitten levittäytyi Aasian ja Euroopan puolelle joukko, josta kaikki nykyiset ei-afrikkalaiset polveutuivat.

Näin ihmislajin tarinaa on kerrottu koulukirjoissa ja tiedeuutisissa vuosien ajan. Nyt siihen on aika tehdä päivitys, toteavat alan asiantuntijat Science-lehdessä .

Arvostetun Max Planck -instituutin ja Hawaijin yliopiston tutkijat kokosivat analyysissaan yhteen joukon löytöjä, jotka on tehty Aasiassa aivan viime vuosina. Niistä saadut tutkimustulokset eivät sovi yhteen vanhan kertomuksen kanssa.

Esimerkiksi Keski- ja Etelä-Kiinasta on löydetty nykyihmisen jäänteitä, jotka on ajoitettu 70 000–120 000 vuotta vanhoiksi.

Löydöt Kaakkois-Aasiasta ja Australiasta viittaavat siihen, että nykyihminen ehti häärätä sielläkin jo ennen kuin lajimme vanhan teorian mukaan oli edes astunut jalallaan Afrikan ulkopuolelle.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta, siis kaksi kertaa pidempi aika kuin mitä ennen otaksuttiin.

Heidän jälkeensä muuttajia on ollut useita, kunnes suurin Afrikasta muutto nähtiin 60 000 vuotta sitten.

Jokin vanhassa tarinassa sentään pitää kutinsa: kaikki kansat Afrikan ulkopuolella polveutuvat tuosta viimeksi mainitusta joukkiosta. Syystä tai toisesta aiemmin lähteneiden ihmisten suvut ovat sammuneet.

”Varhemmin kuin 60 000 vuotta sitten Afrikasta levittäytyneet ihmiset olivat todennäköisesti pieniä metsästäjä-kerääjien ryhmiä. Ainakin jotkin näistä varhaisista levittäytyjistä jättivät vähäisiä geneettisiä jälkiä nykyisiin ihmispopulaatioihin”, selittää tutkimustiedotteessa professori Michael Petraglia Ihmisen historian Max Planck -instituutista.

Analyysissaan tutkijat liittävät tarinaan myös viimeaikaisissa geenitutkimuksissa saadut tiedot siitä, että nykyihminen pariutui sukulaislajiensa kanssa Afrikasta lähdettyään.

Nykyihmisiltä on tunnistettu niin neandertalien kuin denisovanihmisten geenejä sekä näiden lisäksi vielä tunnistamattoman ihmislajin perimää.

Tutkijoiden mukaan risteytyminen tapahtui Aasiassa, missä lajeillamme oli mahdollisuus kohdata oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.

Alaisiaan kuunteleva ja vaatimattomasti käyttäytyvä pomo parantaa alaisten luovuutta, osoitti kiinalaisyrityksissä tehty tutkimus.

Esimiehen kannattaa rohkeasti myöntää omat virheensä ja olla vaatimaton suhteessa alaisiinsa, osoittaa uusi yhdysvaltalais-kiinalainen tutkimus.

Ohion osavaltionyliopiston liiketalouden apulaisprofessori Jasmine Hun johtamassa tutkimuksessa tarkasteltiin johtajan käytöksen vaikutusta alaisten luovuuteen kiinalaisissa it-alan yrityksissä ja nii.

Esimiehen kuunteleva ja vaatimaton käytös lisäsi tiimin luovuutta tilanteissa, joissa valtaetäisyys on pieni eli johtaja osallistuu läheisesti alaisten työhön ilman, että välissä on suurta hierarkiakuilua.

”Tällaiset johtajat helpottivat tiedon jakamista tiimin jäsenten välillä, mikä taas johti uudenlaisten ratkaisujen rohkeampaan etsimiseen”, tutkija Hu sanoo Ohion yliopiston tiedotteessa.

Kun valtaetäisyys on suuri eli johtajat ovat hyvin erillään työntekijöistä, esimiesten nöyrä käytös saatetaan nähdä jopa heikkouden merkkinä. Tässä tapauksessa nöyrä käytös alaisia kohtaan saattoi horjuttaa tiimin vakauden tunnetta. Tiimi on kenties tottunut siihen, että esimies on hallitseva ja linjaa asiat jämäkästi.

Tutkimuksessa työntekijät saivat itse arvioida johtajansa nöyryyttä tai vaatimattomuutta kuusiportaisella asteikolla. Heiltä kysyttiin muun muassa, kuinka avoin pomo heidän mielestään on palautteelle.

Valtaetäisyyttä taas mitattiin muun muassa kysymällä työntekijöiltä, uskaltavatko he ottaa esimiehen kanssa puheeksi sen, että esimerkiksi tiimin suoritus ei vastaa tavoitteissa määriteltyä. Jos tällainen vuorovaikutus on vaikeaa, tutkijat määrittelivät valtaetäisyyden suuremmaksi.

Tutkimuksen julkaisi Journal of Applied Psychology.

Kysely

Onko sinulla hyvä esimies?