Kuun pinnalla voi olla vettä pieninä esiintyminä pienissä kraattereissa ja painaumissa, joita on valtavasti. Kuva: <span class="photographer">Lick Observatory</span>
Kuun pinnalla voi olla vettä pieninä esiintyminä pienissä kraattereissa ja painaumissa, joita on valtavasti. Kuva: Lick Observatory

Uusien mittausten mukaan Kuussa on vettä paitsi navoilla myös Auringon valaisemissa kraattereissa.

Kuusta on löydetty lisää vettä, kertoi Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa alkuviikosta tiedotustilaisuudessa.

On tiedetty, että Kuun napa-alueilla on hyvin todennäköisesti vesijäätä kraatterien pimeissä varjoissa.

Nyt Nasan infrapunaobservatorio havaitsi vettä myös Auringon valaisemilta alueilta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Selviä merkkejä vedestä löytyi Claviuksen kraatterista. Iso kraatteri sijaitsee Kuun eteläisellä puoliskolla, maapallolle hyvin näkyvän Tychon kraatterin liepeillä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lisäksi toinen tutkimusryhmä kartoitti Kuun varjoalueita ja havaitsi, että jäätä voisi olla ripoteltuna pieninä esiintyminä ympäri Kuuta yhteensä peräti 40 000 neliökilometrin alueella.

Kumpikin tutkimus julkaistiin Nature Astronomy -lehdessä.

Clavius-kraatterin vesi löydettiin tarkkailemalla Kuuta infrapuna-aallonpituuksilla. Nasan Sofia-kaukoputki on asennettu Boeing 747 -lentokoneeseen, joka lentää niin korkealla, ettei maan ilmakehän vesihöyry sotke mittauksia.

Infrapunakamerassa näkyi selvä jälki sellaisella aallonpituudella, ettei sitä voi aiheuttaa muu kuin vesi.

”Tämä on ensimmäinen kiistaton havainto molekyylimuotoisesta vedestä Kuun pinnalla”, sanoo Nasan tutkija Casey Honniball Sciencenews-uutissivustolla.

”Vettä ei ole ainoastaan varjoissa vaan muuallakin.”

Veden löytyminen on tärkeää tulevien kuulentojen kannalta.

Pidempiä aikoja Kuussa oleilevat astronautit voisivat käyttää Kuun varantoja juomavetenä, ja vedestä voi myös erotella vetyä rakettien polttoaineeksi.

Claviuksen kraatterin vesi ei tosin ole sellaisessa muodossa, että sitä voisi hyödyntää helposti.

Vesi ei ole jäätä, vaan se on sitoutunut molekyylimuodossa muihin mineraaleihin Kuun maaperässä. Vesi saattaa myös olla lukkiutuneena meteoriittien törmäyksen muodostamaan lasiin.

”Veden täytyy olla jotenkin suojattu karulta ympäristöltä, sillä mittaustemme aikaan tuo alue Kuusta oli varsin lämmin”, Honniball kertoo The Washington Post -sanomalehdelle.

Kuun aurinkoisilla alueilla vesi ei säilyisi jäänä, saati sitten nesteenä. Auringon säteily haihduttaisi sen nopeasti.

Vesimolekyylejä ei myöskään ole Claviuksen kraatterissa kovin tiheässä. Vettä olisi Kuun maaperässä noin puoli litraa jokaista tuhatta kiloa kohti, tutkijat laskevat.

Toisen ryhmän tulos on ehkä astronauttien kannalta lupaavampi. Coloradon yliopiston astrofyysikko Paul Hayne kollegoineen tarkasteli Kuun varjoalueita ja päätteli, että jäätä voisi olla pieninä esiintyminä hyvinkin laajalla alueella.

Kuun pinta on täynnä pieniä kraattereita ja painaumia, joihin Auringon säteily ei koskaan osu. Vesijää voisi hyvinkin säilyä näissä varjoissa lähes ikuisesti.

Ryhmä laskeskeli tällaisten varjoalueiden tiheyttä ja lämpötiloja Nasan LRO-luotaimen keräämästä aineistosta.

He päättelevät, että pieniä vesiesiintymiä voisi olla Kuun pinnalla yhteensä jopa kymmeniätuhansia neliökilometrejä.

Pienimmillään nämä jääkolot olisivat vain kolikon kokoisia, suurimmillaan halkaisijaltaan noin metrin. Lukumääräisesti tällaisia pieniä jääesiintymiä voi olla kymmeniä miljardeja, tutkijat sanovat.

Tutkimus ei vahvista, että näissä varjoissa todella on jäätä, mutta kuumönkijä voi tulevaisuudessa käydä selvittämässä asiaa alueilla, joita tutkijat nyt kartoittivat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla