Toinen lomittuneista valohiukkasista oli Kiinan Micius-satelliitissa. Kuva: TMT
Toinen lomittuneista valohiukkasista oli Kiinan Micius-satelliitissa. Kuva: TMT

Pitkien matkojen yli tapahtuva kvanttilomittuminen voi mahdollistaa turvallisen tiedonsiirron maailmanlaajuisesti.

Kiinalaiset ovat tehneet uuden ennätyksen kvanttilomittumisessa.

Kvanttilomittuminen on arkijärjelle vieras ilmiö, jossa kaksi valohiukkasta on yhteydessä toisiinsa, vaikka ne olisivat valtavien välimatkojen päässä.

Kärjistetysti yksi hiukkanen voi olla ihmisen sormenpäässä ja toinen vaikka Jupiterissa, ja kun toinen värähtää, toinenkin reagoi välittömästi.

Tästä ominaisuudesta on hyötyä esimerkiksi salatussa tiedonsiirrossa. Kahden hiukkasen välillä voidaan siirtää tietoa ilman, että kukaan pääsee sorkkimaan väliin. Siirtyvä tieto on valohiukkasen polarisaatio.

Kiinalaiset ovat nyt onnistuneet säilyttämään kahden valohiukkasen yhteyden yli 1 200 kilometrin etäisyydelllä. Valokvantit olivat yhteydessä toisiinsa maata kiertävän kiinalaisen Micius-satelliitin ja kolmen maanpäällisen mittausaseman välillä. He saivat siis ensimmäistä kertaa kvanttiyhteyden avaruuteen.

Kiinalaisilla on hallussaan jo monta kvanttiennätystä. He ovat esimerkiksi saaneet kaukosiirrettyä hiukkasen kvanttitilan sadan kilometrin päähän valokuitua pitkin – eli tavallaan teleportanneet tuon hiukkasen.

Valokuidussa hiukkasten lomitustila kuitenkin herkästi rikkoutuu juuri sadan kilometrin tienoilla.

Jos kvantti-informaatiota voitaisiin välittää avaruuden kautta, kuten nyt yksittäisillä hiukkasilla tehtiin, olisi tulevaisuudessa ehkä mahdollista luoda uudenlainen, turvallinen valotietoverkko.

Tutkimuksen julkaisi Science.

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä5601
Liittynyt26.3.2005

Kvanttivaikutuksen ennätys on nyt 1 203 kilometriä

Käyttäjä4345 kirjoitti: Tiedä tuosta "romahduksesta", mutta jos toisen lomittuneen kvantin tilaa muutetaan, niin sen toisen tilan muutoksen voi nähdä vaikka kameralla. Siinä on nähdäkseni mahdollisuus datan siirtämiseen yli valonnopeudella. Et oikein ymmärtänyt. Esim EPR kokeessa ei ole ”toista lomittuneen kvantin tilaa”. On YKSI lomittunut tila. Kun se ei ole dekoheroitunut, niin sen tila ei Köpistulkinnan mukaan ole määrätty. Se, että esim mittauksessa (dekoherenssi) toisen hiukkasen spin on...
Lue kommentti
hmk
Seuraa 
Viestejä925
Liittynyt31.3.2005

Kvanttivaikutuksen ennätys on nyt 1 203 kilometriä

Kahden spin-hitusen lomittunut tila voi olla esim. muotoa |+-> + |-+> . Tämä tarkoittaa tilojen |+-> ja |-+> superpositiota, missä |+-> tarkoittaa tilaa, jossa maan päällä oleva spin on "ylös (+)" ja avaruudessa oleva spin on "alas (-)". Vastaavasti |-+> tarkoittaa tilaa, jossa maassa oleva spin on "alas" ja avaruudessa oleva on "ylos". Siis yleisesti merkinnässä |xy> symboli x kertoo maassa olevan spinin tilan ja y avaruudessa olevan. Lomittuneessa tilassa |+-> + |-+...
Lue kommentti

In so far as quantum mechanics is correct, chemical questions are problems in applied mathematics. -- H. Eyring

Nimipäivä oli pitkään tärkein henkilökohtainen merkkipäivä.

Tiedätkö, milloin sinulla on nimipäivä? Toisin kun monessa muussa maailman maassa, vastauksesi on todennäköisesti kyllä. Liekö edes suomalaista, joka ei tietäisi.

Entä panitko merkille, että eilen alkoi naistenviikko? Monet panivat – muutkin kuin ne yli 600 000 naista, joiden nimipäivä osuu 18.7.–24.7. sijoittuvaan viikkoon.

Meillä muistetaan naistenviikko sen peruina, että ennen sääkarttoja ja taloussivujen pörssianalyysejä suomalaiset yrittivät ennakoida elämäänsä enteistä.

Naisten viikolla selvisivät sadot ja sateet.

Joka ei ole Marketan aikana heinässä, se ei korjaa heiniä.
Jos ei Kristiinan päivänä ole pavussa kukkaa, saa päästää siat papumaahan.
Jos on poudat, varokaa ämmäviikkoa. Kyllä ämmät kastelee.
Kun Matleenan päivänä sataa, sataa Pertun päivään asti.

Vietto alkoi 1700-luvulla

Naistenviikon juuren muodostavat kahden pyhimyksen, Maria Magdalenan ja Kristinan, keskiaikaiset muistopäivät.

Katolisen kirkon pyhimyskalenterista lähti aikoinaan koko ajatus nimille omistetuista päivistä. Pyhimysten päivät alkoivat muuntua nimipäiviksi, kun kirkon jäsenet ryhtyivät nimeämään lapsiaan pyhimysten mukaan.

Yhteys pyhimyksiin höllentyi, kun Martin Luther käynnisti Saksassa uskonnollisen reformaation. Se hylkäsi pyhimysten palvonnan ja korvasi pyhimyskalenterit evankelisilla kalentereilla, joihin merkittiin nimipäiviä myös suosituille kansannimille.

Suomeen tämä maallinen nimipäiväperinne saapui Ruotsin kautta 1700-luvulla. Tavan omaksuivat ensin – niin kuin tuolloin uudet muotivillitykset yleensä – säätyläiset, mutta seuraavalla vuosisadalla nimipäiviä vietettiin jo koko maassa.

Perinteen yleistymistä edisti täkäläinen nimipäiväkalenteri, jota päivitettiin vastaamaan suomalaisten tosiasiallista nimistöä.

Maassa, jossa kaikki eivät vielä satakaan vuotta sitten tienneet toistensa syntymäpäiviä, eivät aina omaansakaan, almanakkaan merkityt nimipäivät antoivat mahdollisuuden toivottaa sukulaisille ja ystäville vuosittain lisää onnellisia elonpäiviä.

Näin Suomesta tuli nimipäivien vieton kärkimaita – ja sellainen maamme on yhä. Meidän lisäksemme maallisia nimipäiviä viettävät innokkaasti lähinnä ruotsalaiset, tšekit ja latvialaiset.

Kalenterit tukevat edelleen

Nimipäiväperinteen säilymistä ovat tukeneet uudet nimipäiväkalenterit, joilla on haluttu varmistaa, että mahdollisimman monella on tilaisuus viettää nimipäivää.

Suomenruotsalaiset saivat omansa vuonna 1929. Inarinsaamelaisten kalenteria on julkaistu vuodesta 1996, ja ensimmäinen pohjoissaamelaisten kalenteri ilmestyi 1997.

Luonnollisesti myös ortodokseilla on kalenteri. He juhlivat nimipäivää oman nimikkopyhänsä päivänä.

Nykyään jopa 84 prosenttia suomalaisista pystyy viettämään nimipäivää suomenkielisen nimipäiväkalenterin mukaan.

Jos nimeään etsii lisäksi suomenruotsalaisesta, ortodoksisesta tai saamelaisesta kalenterista, nousee luku yli 90 prosenttiin, arvioi nimistöntutkimuksen dosentti Minna Saarelma-Paukkala, joka Helsingin yliopiston almanakkatoimiston johtajana hoitaa suomenkielistä nimipäiväkalenteria.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 8/2018 on pitkä artikkeli, jossa tiedetoimittaja Johanna Junttila  kertoo nimipäiväperinteen synnystä ja nimipäivien perinteisistä viettotavoista. Nykyiset someviestit ja pullakahvit työpaikalla ovat kalpea aavistus alkuperäisistä menoista. Ennen päivänsankari sai nimipäiväpuun ja olkiheilan sänkyyn.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Jopa huonomuistisena pidetty kultakala pystyy palauttamaan mieleensä yli vuoden takaisia tapahtumia.

Englanninkieliset kutsuvat hajamielisyyttä usein ”kultakalan muistiksi”, ja sen väitetään olevan vain kolmen sekunnin mittainen.

Todellisuudessa kultakala, kuten moni muukin kala, on muistivirtuoosi. Sen muisti on jopa niin luotettava, että Kanadassa Brittiläisen Kolumbian yliopiston luennoitsijat hyödyntävät sitä biologian opetuksessa.

Harjoituksessa kunkin opiskelijan pitää opettaa yhdelle kultakalalle, että se saa ylimääräisen ruoka-annoksen uimalla tietyn värisen muoviputken luo. Joka kalalle on varattu hiukan eri värisävy. Sitten putkirivistö pidetään poissa kalojen näkyviltä vuoden ajan. Tämän jälkeen opiskelija saa tehtäväkseen kokeilla, vieläkö hänen ”oma” kalansa valitsee oikean sävyn.

Vastaus on kyllä. Jokainen kultakala viilettää edelleen oman värisävynsä putkelle.

Kalojen muisti on muutenkin osoittautunut mainettaan paremmaksi. Eräs todiste tästä on röyhelötokko, sormenmittainen sintti, joka elää Atlantin rantavesissä.

Tutkimuksissa on paljastunut, että röyhelötokko painaa nousuveden aikana mieleensä kolmiulotteisen kartan kotivetensä pohjasta. Sitä hyödyntämällä tokko löytää laskuveden aikana vuorovesilammikosta takaisin mereen. Kartta päässään se loikkii yhdestä rannalle jääneestä lampareesta viereiseen, siitä seuraavaan ja niin edelleen avoveteen asti.

Jos tokot siirtää vieraan rannan lammikoihin, niiden loikat suuntautuvat mihin sattuu ja päättyvät yleensä kuivalle maalle. Jo yhden nousuveden mittainen uiskentelu uuden pohjamaiseman yllä riittää kuitenkin siihen, että ne muistavat oikeat hyppelyreitit yli kuukautta myöhemmin.

 

Lue lisää

Kesäkuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa tutkija ja tietokirjailija Helena Telkänranta kertoo kalojen hämmästyttävistä kyvyistä. Valtaosa kalojen älyä ja tunnemaailmaa koskevista tutkimuksista on niin tuoretta, että tiedot eivät ole vielä ehtineet esimerkiksi oppikirjoihin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.