James P. Allison (vas.) ja Tasuku Honjo keksivät tehostaa elimistön omaa puolustusta. Kuva: Wikimedia Commons
James P. Allison (vas.) ja Tasuku Honjo keksivät tehostaa elimistön omaa puolustusta. Kuva: Wikimedia Commons

Kun puolustusjärjestelmän T-soluilta kiskaistaan jarru irti, ne saadaan hyökkäämään raivokkaasti.

Lääketieteen Nobelin palkinnot saavat James P. Allison ja Tasuku Honjo. He ovat kehittäneet syöpähoitoa, jossa ihmisen oma immuunisysteemi hyökkää syöpäsolujen kimppuun.

Allison on tutkinut ctla-4-proteiinia, joka toimii immuunisysteemin jarruna. Kun jarru tunnetaan hyvin, jarru voidaan myös vapauttaa.

Immuunipuolustuksemme keskeinen periaate on se, että se osaa erotella toisistaan oman ja vieraan. Tämän erotteluperiaatteen ansiosta elimistö tietää tuhota tunkeutuvat bakteerit, virukset ja muut vaarat.

Keskeisiä pelureita tässä puolustusmekanismissa ovat T-solut. Ne ovat tietynlaisia tiedustelijasoluja.

T-soluilla on osoitettu olevan reseptoreita, jotka kiinnittyvät sellaisiin rakenteisiin, jotka on tunnistettu vieraiksi. Kun T-solut ovat näin merkinneet tai ”tägänneet” vieraat aineet, koko muu immuunipuolustus voi hyökätä tunkeilijan kanssa.

1990-luvulla laboratoriossaan Kalifornian yliopiston Berkeleyn kampuksella Allison havaitsi muiden tutkijoiden tavoin, että T-solun pinnassa oleva ctla-4 jarruttaa T-solujen toimintaa.

Allison ei tyytynyt tähän. Hän oli jo kehittänyt vasta-aineen, joka voisi sitoutua ctla-4:ään ja estää sen toiminnan. Ensimmäisen koe 1994 hätkähdytti: syöpää sairastaneet hiiret saatiin parannettua.

Vuonna 2010 tärkeä kliininen koe osoitti erittäin lupaavia tuloksia ihmispotilailla, joiden melanooma oli edennyt pitkälle. Useilla heistä syöpä saatiin nujerrettua täysin. Tällaista ei melanoomassa oltu aiemmin nähty.

Vuonna 1992 – muutamaa vuotta ennen Allisonin löytöä – Kioton yliopiston tutkija Tasuko Honjo havaitsi T-solujen pinnassa toisen kiintoisan proteiinin pd-1:n.

Ctla-4:n lailla pd-1 jarruttaa T-solujen hyökkäämishaluja, mutta hieman toisella mekanismilla. Pd-1:n blokkaaminen osoittautui pian sekin lupaavaksi keinoksi syövän vastaisessa taistalussa.

Vuonna 2010 keskeinen koe osoitti Pd-1-terapiat tehokkaaksi eri tyyppisten syöpien hoidossa. Se paransi myös potilaita, joilla syöpä oli ehtinyt levittää etäpesäkkeitä muualle kehoon. Aiemmin etäpesäkevaiheeseen edenneitä syöpiä oli pidetty käytännössä mahdottomina hoitaa.

Näiden peruslyödösten jälkeen Ctla-4- ja Pd-1-terapioiden kehitys lääketieteessä on ollut huimaa.

Ctla-4:n ja PD-1:n toiminnan estämisellä hoidetaan syöpiä ympäri maailman. Suomessakin sitä käytetään etenkin melanooman ja keuhksyövän hoidossa, kertoo Helsingin yliopiston syöpätautiopin professori Heikki Joensuu.

”Hoidot ovat kalliita, mutta tehokkaita, ja luultavasti ne ajan oloon halpenevat. Etenkin melanoomassa tällä päästään parempiin tuloksiin kuin millään muulla hoitomuodolla”, Joensuu sanoo.

Nobelin palkinto on arvoltaan yhdeksän miljoonaa kruunua eli noin 870 000 euroa.