Tämän vuoden lääketieteen Nobel-palkinto on myönnetty kahdelle brittiläiselle ja yhdelle amerikkalaiselle tiedemiehelle, jotka ovat tutkineet elinten kehityksen geneettistä säätelyä ja ohjelmoitua solukuolemaa, apoptoosia. Kolmikon uraauurtavat havainn...

Tämän vuoden lääketieteen Nobel-palkinto on myönnetty kahdelle brittiläiselle ja yhdelle amerikkalaiselle tiedemiehelle, jotka ovat tutkineet elinten kehityksen geneettistä säätelyä ja ohjelmoitua solukuolemaa, apoptoosia. Kolmikon uraauurtavat havainnot solukuolemasta ovat lisänneet tietämystä muun muassa syövän ja sydäntautien syntymekanismeista.

Sydney Brenner, John E. Sulston ja H. Robert Horvitz ovat osoittaneet koe-eläinmallin avulla, että samat geenit säätelevät alkion solujen erilaistumista elimiksi ja soluihin kirjoitettua “itsemurhaohjelmaa”. He ovat tunnistaneet useita solujen erilaistumista ja apoptoosia sääteleviä geenejä ja osoittaneet, että ne ovat aivan samanlaisia täysin erilaisilla eläimillä. Esimerkiksi banaanikärpäsen siiven kehitystä säätelevät samat geenit ovat samoja kuin ne, jotka ohjaavat ihmisen käden kehitystä.

Nobelistien mallieläimenä on toiminut sukkulamato (Caenorhabditis elegans). Tällä lyhytikäisellä selkärankaisella on vain 959 solua, joiden erilaistuminen etenee tarkan, perimän säätelemän ohjelman mukaisesti.

Brenner, 75, loi pohjan tämän vuoden palkinnolle. Etelä-Afrikassa syntynyt, mutta Englannissa Cambridgessä uransa luonut tutkija keksi sukkulamadon mallieläimeksi. Pilkunkokoisena ja läpinäkyvänä se tarjosi ainutlaatuisen mahdollisuuden seurata solujen erilaistumista mikroskoopin avulla. Brenner työskentelee nykyisin Yhdysvalloissa Berkeleyn molekyylibiologian tutkimuslaitoksessa. Hänen työtovereistaan tunnetuin lienee Francis Crick, joka yhdessä James Watsonin kanssa paljasti perimän salaisuuden eli dna:n rakenteen vuonna 1953.

Cambridgeläiskollega Sulston, 60, jatkoi Brennerin työtä ja kehitti edelleen tekniikoita, joilla voidaan seurata alkion asteittaista kehitystä aikuiseksi sukkulamadoksi. Sangerin tutkimuskeskuksessa työskentelevä Sulston osoitti myös sen, että osana erilaistumista jotkut soluista ajautuvat ohjelmoituun itsetuhoon. Solunjakautuminen tuottaa 1059 solua, joista 131 kuitenkin kuolee kehityksen aikana. Sulstonin ansioksi luetaan myös ensimmäisen apoptoosiin liittyvän mutaation löytäminen.

Massachusettsin teknisessä korkeakoulussa MIT:ssa ahertava Horvitz, 55, löysi kaksi ensimmäistä "kuolongeeniä". Hän tutkimustensa perusteella selvisi, että yhdellä sukkulamadon solukuolemageenillä on identtinen vastineensa ihmisessä.

Vaikka apoptoosi on keskeinen osa monisoluisten eliöiden normaalia kehitystä ja kudosten uusiutumista, sen häiriöt liittyvät moniin sairauksiin. Esimerkiksi pahanlaatuisten kasvainten hoitoon on kehitetty lääkkeitä, jotka lisäävät syöpäsolujen apoptoosia. Havainnot apoptoosista sydänsairauksissa ovat herättäneet mielenkiintoa päinvastaisessa mielessä, koska tätä solukuoleman muotoa on periaatteessa mahdollista estää lääkkeillä.

Lääketieteen palkinnon myöntää Tukholman Karoliinisen instituutin Nobel-komitea, johon kuuluvat kaikki lääketieteellisen tiedekunnan 50 professoria. Tämänvuotisen palkinnon arvo on kymmenen miljoonaa kruunua, hieman yli miljoona euroa. Nobelit jaetaan suuressa gaalajuhlassa Tukholmassa 10. joulukuuta nyt jo 102. kerran. Fysiikan palkitut julkistetaan huomenna tiistaina, kemian keskiviikkona.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla