Mikrohedelmöityksessä siittiö ruiskutetaan munasoluun.
Mikrohedelmöityksessä siittiö ruiskutetaan munasoluun.

Lääketieteen tai fysiologian Nobel-palkinnon sai ensimmäisen koeputkilapsen syntymään vuonna 1978 johtaneiden tekniikoiden kehittäjä, englantilainen Robert G. Edwards.

Lääketieteen tai fysiologian Nobel-palkinnon sai englantilainen Robert G. Edwards (s. 1925 Manchesterissä) ihmisten koeputkihedelmöityshoitojen kehittämisestä. Hänen ansiostaan on tullut mahdolliseksi hoitaa lääketieteellistä ongelmaa, joka haittaa yli kymmentä prosenttia pariskunnista maailmassa.

Edwardsilla oli jo 1950-luvulla visio koeputkihedelmöityksestä lapsettomuuden hoidossa. Hän työskenteli systemaattisesti tavoitteensa eteen ja onnistui saamaan aikaan munasolun hedelmöittymisen soluviljemässä petrimaljalla.

Lopulta 25. heinäkuuta 1978 Edwardsin unelma toteutui, kun ensimmäinen koeputkilapsi Louise Brown syntyi. Sen jälkeen Edwards kollegoineen jatkoi koeputkihedelmöitystekniikan kehittämistä, ja hoitomuoto levisikin kaikkialle maailmaan.

Noin neljä miljoonaa ihmistä on syntynyt koeputkihedelmöityshoitojen seurauksena. Osa heistä on jo aikuisia ja joistakin heistä on tullut myös vanhempia.

Toiset tutkijat olivat osoittaneet, että hedelmöittyminen kehon ulkopuolella oli mahdollista ainakin kaneilla. Edwards huomasi pian, että ihmisten munasolujen elinkierto oli aivan erilainen kuin kaneilla. Hän selvitti, mitkä hormonit säätelevät munasolun kypsymistä ja missä olosuhteissa siittiö kykenee hedelmöittämään munasolun. Koeputkihedelmöitys onnistui ensi kerran vuonna 1969.

Hedelmöittymisestä huolimatta solunjakautuminen pysähtyi alkuunsa. Edwards epäili, että munasarjoissa kypsyneet munasolut toimisivat paremmin kuin solut, jotka otettiin naisen kehosta aiemmassa vaiheessa. Edwards kehitti keinoja saada pitemmälle munasarjassa kehittynyt munasolu koeputkihedelmöitystä varten.

Yhdessä gynekologi Patrick Steptoen kanssa sai tällaisten munasolujen avulla alkion jakautumaan kahdeksansoluiseen vaiheeseen asti. Eettisten kysymyksien takia tutkimus menetti kuitenkin julkisen rahoituksen tässä vaiheessa. Yksityisten lahjoitusten turvin Edwards ja Steptoe jatkoivat tekniikan kehittämistä. He asettivat klinikalleen tulleen rouva Brownin kohtuun kahdeksansoluisen alkion, joka kehittyi normaalisti ja täyden ajan. Terve tyttö syntyi keisarileikkauksella heinäkuussa 1978.

Keinohedelmöitysmenetelmää on kehitetty paljon ensimmäisistä yrityksistä. Esimerkiksi mikrohedelmäityksessä yksittäinen siittiö ruiskutetaan ohuella putkella suoraan munasolun sisään. Hoitomuoto yleistyi 1990-luvun puolen välin jälkeen. 

Edwards opiskeli biologiaa Walesin yliopistossa Bangorissa sekä Edinburghin yliopistossa Skotlannissa. Vuodesta 1963 hän työskenteli Cambridgen yliopistossa ja sittemmin Cambridgeen Steptoen kanssa perustamallaan hedelmöityshoitoklinikalla. Hän on Cambridgen yliopiston emeritusprofessori.

Lisää Edwardsin Nobel-palkinnosta Nobel-säätiön sivuilla (englanniksi).

Musiikki soi aivoissa kaikkialla. Kuva: Getty Images

Kansien kärkitilan nappasi koira.

Tiede-lehden lukijat ovat antaneet vuosipalautteensa eli äänestäneet vuoden 2017 jutut ja kannet.

Tänä vuonna Tieteessä julkaistiin 76 artikkelia. Kannatus jakautui laajalti, mutta kolmen kärki oli hyvin tasainen. Sijat ratkesivat muutamilla äänillä.

Vuoden jutut

1.  Aivot rakastavat musiikkia

Artikkeli kertoi, kuinka musiikki on paljon muutakin kuin kuuntelunautinto. Musiikkiharrastus vahvistaa aivoja ja kehittää kognitiivisia valmiuksia keskittymiskyvystä muistiin ja älyyn.

Artikkeli ilmestyi numerossa 11/2017. Kirjoittajat olivat tiedetoimittajat Panu Räty ja Kirsi Heikkinen.

2. Mitä koira näkee sinussa?

Artikkeli kysyi, miten paras ystävämme suhtautuu meihin ja mitä se meidän mielenliikkeistämme ja tekemisistämme tajuaa.

Artikkeli ilmestyi numerossa 6/2017. Kirjoittaja oli tiedetoimittaja Maija Karala.

3. Elämän suurimmat arvoitukset

Artikkeli kysyi, mitä nykytiede sanoo maailman pohdituimmista asioista, kuten tietoisuuden olemuksesta ja elämän tarkoituksesta.

Artikkeli ilmestyi numerossa 2/2017. Kirjoittajat olivat New Scientist -lehden tiedetoimittajia.

 

Lue Digilehdet.fi:ssä

Jos olet jonkin Sanoman aikakauslehden tilaaja, voit lukea voittoisat artikkelit Digilehdet-palvelussa kirjautumalla tilaajatunnuksillasi alla olevista linkeistä.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet.

 

Vuoden kannet

Tasainen oli myös kansiäänestys. Lämpenevän luonnon maapallojäätelö ja Eurooppaa valtaava susi hävisivät vain hienoisesti koiralle.

Äänestyksen voittajat

Arvonnassa muhkean tietokirjapaketin voittivat

Jaakko Rantanen, Hämeenlinna

Nikolas Uso, Helsinki

Veera Vedenpää, Teerijärvi

 

OJP.
Seuraa 
Viestejä310
Liittynyt18.1.2013

Aivot rakastavat musiikkia on vuoden juttu

- Niin, aivot rakastavat musiikkia. Miksi ? - J.S. Bachin säveltaidetta, musiikkia kuunnellessa , kuten kantaatteja, soolosellosarjaa, Toccara et fuge tai Goldberg muunnelmia puhumattakaan passioista ja oratorioista ymmärtää säveltäjän luovan intuuition perustuvan siihen Hengen voimaan, joka perustuu Pyhän Raamatun Sanaan. --J.S.Bachi säveltaiteen merkitys kirkastuu meille nykyihmisille Hänen rakkautta ilmentävissä sävellyksissän. - Hänen säveltaiteessa on sisäinen looginen rakenne, joka avaa...
Lue kommentti

Osmo, Otto, Juhani Päivinen

Muinainen punkki jäi meripihkaan. Kuva on tutkimuksesta.
Muinainen punkki jäi meripihkaan. Kuva on tutkimuksesta.

Punkilla on ikää sata miljoonaa vuotta.

Meripihkaan kivettyneet eläimet ovat melkein kuin valokuvia dinosaurusten ajasta. Nyt Myanmarista on löytynyt kivettynyttä meripihkaa, jonka sisällä on ikivanha punkki.

Pieni otus on imenyt itsensä täyteen dinosauruksen verta ja tarraa yhä kiinni dinosauruksen sulkaan. Muinaisen havupuun pihkaan on ikuistunut hetki sadan miljoonan vuoden takaa.

Meripihkasta on löytynyt aiemmin vanhempiakin ötököitä ja esimerkiksi kokonainen muinainen linnunpoikanen. Nyt löytynyt punkki on ensimmäinen suora todiste siitä, että nämä verenimijät kiusasivat myös muinaisia eläimiä.

Toki tiedetään, että punkkeja oli olemassa jo yli 200 miljoonaa vuotta sitten. On kuitenkin harvinaista, että sekä loiseläin ja kappale sen isäntää ovat kivettyneet samaan pihkanpalaseen.

Tutkijat eivät voi olla täysin varmoja, kuuluiko meripihkaan jämähtänyt sulka dinosaurukselle vai eräälle esihistorialliselle linnulle.

Tiedetään, että useat teropodien alalahkoon kuuluneet dinosaurukset olivat höyhenpeitteisiä. Teropodien kuuluisin edustaja on Tyrannosaurus rex. Teropodeista kehittyivät myös nykyiset linnut.

Pihkasta löytynyt punkki on tieteelle uusi ilmestys. Se edustaa aiemmin tuntematonta punkkilajia ja tutkijat antoivat sille nimeksi Deinocroton draculi, Draculan hirmuinen punkki.

Havupuun pihkaan on tarttunut muutakin kiintoisaa. Tutkijat löysivät useita meripihkaan kivettyneitä punkkeja, ja osaan niistä näyttää tarttuneen pieniä karvoja. Näiden karvojen tutkijat arvelevat olevan peräisin erään kuoriaislajin toukasta.

Nämä toukat elävät nykyäänkin lintujen ja nisäkkäiden pesissä ja popsivat pesänhaltijasta varisevaa kuollutta ihosolukkoa ja sulkia. Kun toukkia on paljon, niistä irtoilevat karvat voivat muodostaa pesän pohjalle maton.

Niinpä tutkijat päättelevät, että punkit ovat vierailleet jonkin sulkapeitteisen dinosauruksen pesässä, missä niihin on myös takertunut näitä toukkien karvoja.

Verenimijät karvoineen ja dinosauruksesta tai linnusta irronnut sulka ovat sitten jämähtäneet kiinni puun pihkaan, joka sopivissa olosuhteissa kivettyy ja vuosimiljoonien saatossa kerrostuu merenpohjaan.

Vaikka yksi punkeista on täynnä verta, joka mahdollisesti on peräisin dinosauruksesta, ei ole toivoakaan, että näistä muinaisjäänteistä saataisiin dinosauruksen dna:ta. Perimäaines ei säily ehjänä siinä kivettymisprosessissa, jossa meripihka muodostuu.

Tutkimuksen julkaisi Nature Communications.