Pikarililja kätkeytyy kivien sekaan. Kuva: <span class="photographer">Yang Niu</span>
Pikarililja kätkeytyy kivien sekaan. Kuva: Yang Niu

Pikarililjojen väritys on muuttunut niin, että ne sulautuvat paremmin taustaansa.

Pikarililjaa on käytetty kiinalaisessa lääketieteessä erilaisten hengitysvaivojen hoitamiseen jo tuhansia vuosia.

Kasvia on kerätty niin kauan ja niin paljon, että se on hiljalleen kehittänyt suojavärityksen piiloutuakseen ihmiseltä.

Näin kertoo Current Biology -tiedelehdessä julkaistu tuore tutkimus.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Pikarililjaa (Fritillaria delavayi) kasvaa Hengduanin jylhässä vuoristossa Lounais-Kiinassa, Tiibetin rajamailla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vuoristossa on valtavan monimuotoinen kasvisto. Hengduanissa kasvaa tuhansia erilaisia lajeja, ja ne ovat kasvaneet alueella jo 30 miljoonaa vuotta. Kyseessä on Science-tiedelehden mukaan maailman vanhin yhtäjaksoisesti kukoistanut alppiekosysteemi.

Alueelta kerätäänkin paljon kasveja muun muassa kiinalaisen lääkinnän käyttöön.

Kunmingin kasvitieteellisen instituutin sekä Exeterin yliopiston tutkijat havaitsivat nyt, että pikarililja sulautuu ympäristöönsä huomattavasti paremmin sellaisilla alueilla, joista sitä kerätään eniten.

Luonnostaan kasvin kukka ja lehdet ovat vihertäviä ja kasvi erottuu selvästi vuorenrinteiden kivikkoisesta maastosta. Mutta alueilla, joissa kasveja poimitaan runsaasti, ne ovat rusehtavia tai harmaita niin, ettei niitä silmä hevin erota taustastaan.

”On hurjaa nähdä, miten ihmisillä voi olla niin dramaattinen vaikutus luonnon eliöiden väriin ja evoluutioon”, sanoo evoluutiobiologian professori Martin Stevens Exeterin yliopistosta tiedotteessa.

Pikarililja on monivuotinen kasvi. Sen lehtien väri vaihtelee harmaasta ruskeaan ja vihreään, ja viisi vuotta kasvettuaan kasvi alkaa kukkia kerran vuodessa.

Kiinalaiset valmistavat kasvista muun muassa erilaisia yskäntroppeja. Viime vuosina kasvin hinta on noussut ja sitä kerätään yhä enemmän.

Tutkijat haastattelivat paikallisia ihmisiä selvittääkseen, miltä alueilta pikarililjoja kerätään eniten ja vertailivat, miten eri kasvipopulaatiot sulautuvat taustaansa.

He tekivät myös pienen kokeen, jossa ihmisten piti erottaa erivärisiä pikarililjoja valokuvista tietokoneella. Koehenkilöiltä kesti kauemmin havaita ruskealehtiset kasvit kuvasta, kuten odottaa saattaakin.

”Olemme tutkineet muitakin kasveja, joilla on naamioväri, ja ajattelimme, että tämäkin väritys on evoluutiossa kehittynyt suojaksi kasvinsyöjäeläimiltä. Emme kuitenkaan löytäneet sellaisia eläimiä. Tajusimme, että ihminen on luultavasti syypää”, kertoo tohtori Yang Niu Kunmingin kasvitieteellisestä instituutista.

”Kasvien kaupallinen kerääminen on kasville paljon suurempi valintapaine [evoluutiossa] kuin monet luonnon haasteet”, sanoo professori Hang Sun.

Ihminen on vaikuttanut luonnon kehitykseen ja eliöiden väritykseen monellakin tapaa. Perhosilla havaittu teollisuusmelanismi on suorastaan oppikirjaesimerkki.

Kun Englanti teollistui 1800-luvulla ja ilma oli tehtaiden nokea mustanaan, myös koivumittariperhoset alkoivat muuttua tummemmiksi. Koivumittari on yleensä vaalea, jotta se sulautuisi koivun runkoon.

Mutta kun puut alkoivat peittyä hiilipölyyn ja vaalea jäkälä katosi, valkoiset perhoset erottuivatkin selkeästi ja joutuivat saalistajien syömäksi. Tummat perhoset selvisivät ja niiden geenit levisivät populaatiossa.

Saastuneimmilla alueilla pian lähes kaikki koivumittarit olivatkin tummia. Suomessakin esiintyy teollisuusmelanismia ilmansaasteiden vaikutuksesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla