Delfiinillä ja lepakolla on paljon yhteistä. Kuva: Kuvapörssi.
Delfiinillä ja lepakolla on paljon yhteistä. Kuva: Kuvapörssi.

Eri lajien yhteiset piirteet kumpuavat samoista mutaatioista.

Jotkin lepakot ja hammasvalaat osaavat hyödyntää kaikuluotausta saalistaessaan. Kaksi tuoretta tutkimusta osoittaa, että tämän yhteisen kyvyn mahdollistavat ominaisuudet jaetaan aina molekyylitasolla asti. Asiaa tutkineiden joukkoon lukeutunut Stephen Rossiter Lontoon yliopistosta uskoo, että tällainen konvergenssi eli valintapaineen aikaansaama yhteneväinen tulos eri lajeilla on paljon uskottua yleisempää. "Luonto suorastaan vilisee lajeja, joille on itsenäisesti kehittynyt samanlaisia piirteitä – esimerkkinä vaikka norsujen ja mursujen torahampaat", Rossiter sanoo. "Yleinen oletus on silti se, että useimmat näistä jaetuista ominaisuuksista ovat eri geenien tai mutaatioiden aiheuttamia." Rossiter ja kollegat kuitenkin osoittavat. että monimutkainen kyky, kaikuluotaus, on kehittynyt identtisten geenimuunnosten ohjaamana sekä lepakoilla että delfiineillä. Molemmilla on tapahtunut kuuloaistimukseen kytkeytyvässä prestiinigeenissä ajan kuluessa samoja mutaatioita. "Jos lepakoista ja valaista rakennettaisiin fylogeneettinen evoluutiopuu pelkän prestiinigeenin perusteella, ne päätyisivät yhteen toistensa eivätkä todellisten evolutiivisten serkkujensa kanssa", Rossiter toteaa. Tutkimukset julkaisi Current Biology

.