Koivua kasvoi Lapissa myös kymmeniä tuhansia vuosia sitten. Kuva: Ilkka Mäkinen
Koivua kasvoi Lapissa myös kymmeniä tuhansia vuosia sitten. Kuva: Ilkka Mäkinen

Maisema Lapissa ei ollutkaan puutonta tundraa noin 30 000–50 000 vuotta sitten, kuten aiemmin luultiin.

Metsää kasvoi Lapissa myös viime jääkauden aikana. Puita kasvoi jääkauden keskellä olleen lämpöjakson aikana eli noin 30 000–50 000 vuotta sitten. Todisteita tästä löytyi tutkittaessa maakerroksia Kaarreojan varrella Lemmenjoella.

Siellä on kullankaivuun yhteydessä paljastunut maaperästä puun kappaleita yli kahden metrin syvyydestä. Puita löytyi turpeen kerrostumista.

Maisema ei Lapissa siis ollutkaan puutonta tundraa noin 30 000–50 000 vuotta sitten, kuten aiemmin luultiin.

Turpeen ja puun iänmääritysten perusteella Kaarreojalta löydetty kerrostuma sijoittuu viime jääkauden keskivaiheille. Ajanjaksoa sanotaan Keski-Veikseliksi.

Uusi löytö vahvistaa käsityksiä siitä, että ilmasto vaihtui Lapissa luontaisesti nopeasti. Se antaa arvokasta uutta tietoa kasvillisuuden ja puuston leviämisestä jäästä vapautuneille alueille, kun jääkausien välillä oli jäätön jakso.

Valtapuu oli silloin pohjoisessa Fennoskandiassa koivu. Tämä paljastui siitepölyn näytteistä. Männyn siitepölyä on näytteissä alle kymmenen prosenttia.

Vielä pienempiä määriä oli leppää, tammea ja jalavaa, jotka vaativat enemmän lämpöä. Tutkijat arvelevat, että ne ovat näytteissä kaukokulkeutumia. Myös kuusen siitepölyä löytyi jonkin verran.

”On vaikea sanoa, miksi kuusen siitepölyä ei ole enempää. Myös holoseenin eli tämän nykyisen lämpökauden alkuvaiheissa noin 11 000 vuotta sitten oli ensin hyvin vähän kuusta. Se alkoi yleistyä vasta tuhansia vuosia sen jälkeen, kun koivu ja mänty olivat uudelleen levittäytyneet Suomeen”, sanoo yliopistotutkija Minna Väliranta, joka oli mukana tutkimuksessa.

Koskemattomia maaperän orgaanisten aineiden kerrostumia viime jääkauden lämpökaudelta on harvassa.

”Jäätiköt kuluttavat alustaansa tehokkaasti. Ne hävittävät vanhoja kerrostumia. Lappi on kuitenkin tässä mielessä poikkeuksellinen”, sanoo tutkimusprofessori Pertti Sarala Geologian tutkimuskeskuksesta.

”Lapista voi löytää vanhoja jäättöminä aikoina syntyneitä kerrostumia moreenikerrostumien alta ja välistä. Näitä on 2000-luvulla tutkittu kohtalaisen paljon. Kerrostumat koostuvat yleensä lajittuneesta mineraaliaineksesta eli siltistä ja hiekasta. Tutkimuksessa on nyt hyödynnetty uusinta ajoitustekniikkaa”, Sarala sanoo.

Eloperäistä ainesta löytyy kerrostumista kuitenkin harvoin. Sitä kuitenkin tarvitaan, jos jäättömien lämpökausien kasvillisuutta ja kehityshistoriaa halutaan selvittää.

”Hyvin säilyneiden orgaanisten kerrostumien löytyminen pohjoisilta alueilta on todella harvinaista. Se on usein sattumasta kiinni”, Väliranta sanoo.

Kerrostumista selvitetään nyt koko lämpökauden kasvillisuuden kehityshistoria, Välirinta kertoo Geologisen tutkimuskeskuksen tiedotteessa. Tutkimuksen tekivät yhdessä GTK ja Helsingin, Oulun sekä Vilnan yliopistot.

Tuloksia voi hyödyntää ilmastonvaihtelujen vaikutuksen arvioinnissa ja arktisten alueiden kasvillisuuden kehityksessä. Artikkeli julkaistiin Nature Scientific Reports -sarjassa.