Koivua kasvoi Lapissa myös kymmeniä tuhansia vuosia sitten. Kuva: Ilkka Mäkinen
Koivua kasvoi Lapissa myös kymmeniä tuhansia vuosia sitten. Kuva: Ilkka Mäkinen

Maisema Lapissa ei ollutkaan puutonta tundraa noin 30 000–50 000 vuotta sitten, kuten aiemmin luultiin.

Metsää kasvoi Lapissa myös viime jääkauden aikana. Puita kasvoi jääkauden keskellä olleen lämpöjakson aikana eli noin 30 000–50 000 vuotta sitten. Todisteita tästä löytyi tutkittaessa maakerroksia Kaarreojan varrella Lemmenjoella.

Siellä on kullankaivuun yhteydessä paljastunut maaperästä puun kappaleita yli kahden metrin syvyydestä. Puita löytyi turpeen kerrostumista.

Maisema ei Lapissa siis ollutkaan puutonta tundraa noin 30 000–50 000 vuotta sitten, kuten aiemmin luultiin.

Turpeen ja puun iänmääritysten perusteella Kaarreojalta löydetty kerrostuma sijoittuu viime jääkauden keskivaiheille. Ajanjaksoa sanotaan Keski-Veikseliksi.

Uusi löytö vahvistaa käsityksiä siitä, että ilmasto vaihtui Lapissa luontaisesti nopeasti. Se antaa arvokasta uutta tietoa kasvillisuuden ja puuston leviämisestä jäästä vapautuneille alueille, kun jääkausien välillä oli jäätön jakso.

Valtapuu oli silloin pohjoisessa Fennoskandiassa koivu. Tämä paljastui siitepölyn näytteistä. Männyn siitepölyä on näytteissä alle kymmenen prosenttia.

Vielä pienempiä määriä oli leppää, tammea ja jalavaa, jotka vaativat enemmän lämpöä. Tutkijat arvelevat, että ne ovat näytteissä kaukokulkeutumia. Myös kuusen siitepölyä löytyi jonkin verran.

”On vaikea sanoa, miksi kuusen siitepölyä ei ole enempää. Myös holoseenin eli tämän nykyisen lämpökauden alkuvaiheissa noin 11 000 vuotta sitten oli ensin hyvin vähän kuusta. Se alkoi yleistyä vasta tuhansia vuosia sen jälkeen, kun koivu ja mänty olivat uudelleen levittäytyneet Suomeen”, sanoo yliopistotutkija Minna Väliranta, joka oli mukana tutkimuksessa.

Koskemattomia maaperän orgaanisten aineiden kerrostumia viime jääkauden lämpökaudelta on harvassa.

”Jäätiköt kuluttavat alustaansa tehokkaasti. Ne hävittävät vanhoja kerrostumia. Lappi on kuitenkin tässä mielessä poikkeuksellinen”, sanoo tutkimusprofessori Pertti Sarala Geologian tutkimuskeskuksesta.

”Lapista voi löytää vanhoja jäättöminä aikoina syntyneitä kerrostumia moreenikerrostumien alta ja välistä. Näitä on 2000-luvulla tutkittu kohtalaisen paljon. Kerrostumat koostuvat yleensä lajittuneesta mineraaliaineksesta eli siltistä ja hiekasta. Tutkimuksessa on nyt hyödynnetty uusinta ajoitustekniikkaa”, Sarala sanoo.

Eloperäistä ainesta löytyy kerrostumista kuitenkin harvoin. Sitä kuitenkin tarvitaan, jos jäättömien lämpökausien kasvillisuutta ja kehityshistoriaa halutaan selvittää.

”Hyvin säilyneiden orgaanisten kerrostumien löytyminen pohjoisilta alueilta on todella harvinaista. Se on usein sattumasta kiinni”, Väliranta sanoo.

Kerrostumista selvitetään nyt koko lämpökauden kasvillisuuden kehityshistoria, Välirinta kertoo Geologisen tutkimuskeskuksen tiedotteessa. Tutkimuksen tekivät yhdessä GTK ja Helsingin, Oulun sekä Vilnan yliopistot.

Tuloksia voi hyödyntää ilmastonvaihtelujen vaikutuksen arvioinnissa ja arktisten alueiden kasvillisuuden kehityksessä. Artikkeli julkaistiin Nature Scientific Reports -sarjassa.

Ihotulosteen anturin voi pestä pois vedellä. Kuva: McAlpine group / University of Minnesota
Ihotulosteen anturin voi pestä pois vedellä. Kuva: McAlpine group / University of Minnesota

”Kätevä kuin Sveitsin armeijan linkkuveitsi”, kehuu tutkija.

Anturi on tulostettu ensi kertaa suoraan iholle 3d-tulostimella. Tällainen tuloste voi esimerkiksi aistia ympäristön kemiallisia aineita.

Tulosteeseen voi liittää aurinkokennot. Valmistajan eli Minnesotan yliopiston mukaan tekniikka sopisi esimerkiksi sotilaille.

”Tulostimen voi ottaa repusta ja printata sillä anturin tai muun elektroniikan suoraan iholle. Tulostin olisi kätevä kuin Sveitsin armeijan linkkuveitsi”, sanoo Minnesotan yliopiston apulaisprofessori Michael McAlpinen PhysOrg-verkkojulkaisussa.

Menetelmän julkaisi Advanced Materials -lehti. Yliopiston video näyttää, kuinka elektroniikka tulostuu iholle.

"Tämän voi tehdä kannettavalla ja kevyellä tulostimella, joka maksaa alle 400 dollaria (330 euroa)”, sanoo McAlpinen.

Tulostin mukautuu käden pieniin liikkeisiin konenäön avulla.

”Vaikka yrittäisi kuinka pitää kättä paikallaan, käsi liikkuu hieman. Kädet ovat muutenkin erilaisia”, sanoo McAlpinen.

Konenäkö seuraa käden liikkeitä pienten merkkipisteiden avulla. Tulostukseen laite käyttää mustetta, joka on valmistettu hopeahiutaleista. Se kovettuu huoneenlämmössä. Yleensä 3d-tulosteet täytyy kovettaa korkeissa lämpötiloissa.

Kun haluaa tulosteen pois kädestään, voi sen irrottaa pinseteillä tai huuhtoa pois vedellä.

Arkielämässä iholle printattavalla biotulosteella voisi hoitaa haavaa. Tutkijat ovat jo kokeilleet haavan hoitoa hiirillä.

Myös ihonsiirto voisi onnistua. Joskus iholle ehkä tulostuu ”biomustetta”. Musteessa on uusia ihosoluja, jotka korvaavat sairaan ihon.

Tietoisuus ei ole vakaa tila vaan vaihtelee alati. Se tarjoaa tilaisuuksia oudoille aistimuksille. Kuva: iStock

Muinaisen kalliotaiteen kuvajaiset tuotti muuntunut tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Kalliotaidetta tehtiin kaikilla asutuilla mantereilla kymmeniätuhansia vuosia. Suomestakin sitä tunnetaan yli viidentuhannen vuoden takaa.

Jos olet joskus katsellut kuvia näistä maalauksista tai uurroksista, olet varmaan pannut merkille, kuinka samankaltaisia ne ovat maailman eri puolilla.

Kaikkialla kiveen on laadittu ristikoita, siksakkeja, aaltoviivoja, täpliä, kaaria ja spiraaleja. Yhtä lailla yleismaailmallisia ovat eläimet, ja joka puolella on kuvattu paljon myös ihmisiä.

Ihmisissä huomiota kiinnittää yhtäläinen kahtalaisuus. Osa toimittaa selvästi arkisia askareita, osa kokee jotain yliluonnollista. Heillä saattaa olla linnun pää, peuran sarvet tai leijonan häntä.

Menneisyytemme tutkijoilla on selitys samankaltaisuuteen. Se löytyy aivoistamme.

Tietoisuus on universaali

Tietoisuuden syvintä olemusta etsitään yhä, mutta yksi asia näyttää selvältä: aivomme tuottavat kaikille yhteistä tajunnan sisältöä.

Esihistoriallista ihmismieltä tutkiva Steven Mithen laskee, että universaali tietoisuus syntyi noin 50 000–60 000 vuotta sitten, samoihin aikoihin, kun meidän nykyisten ihmisten esivanhemmat purkautuivat Afrikasta maailmalle. Silloin aivorakenteissa tapahtui muutoksia, jotka mahdollistivat uudet kollektiiviset innovaatiot.

Kalliotaiteessa tämä näkyy aiheiden samanlaisuutena.

Yhteiset sisällöt syntyvät muuntuneessa tietoisuuden tilassa, jossa aivot tuottavat kuvia ihan itsestään, ilman visuaalisia ärsykkeitä. Tutkijat kutsuvat sisäsyntyisiä aistimuksia entoptisiksi kuviksi, mutta he eivät osaa vielä sanoa, miten aivot niitä tarkkaan ottaen tekevät. Se tiedetään, että havainnot etenevät vaiheissa abstrakteista kuvioista hallusinaatioihin ja että aivot ovat mukana laajalti.

Kuka vain voi kokea

Myös se on käynyt tutkimuksissa ilmi, että entoptisia havaintoja voi syntyä kenen tahansa päässä.

Tilaisuuksia tarjoaa tietoisuuden häilyvyys. Tajuntamme ei näet ole vakaa vaan vaihtelee tilasta toiseen. Erityisen altis harha-aistimuksille tietoisuus on silloin, kun se on kääntynyt sisäänpäin, itseen.

Entisaikain samaanit näkivät oman kulttuurinsa pyhiä ja pahoja, me voimme nähdä enkelin, kuolleen omaisen tai hirviön. Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan yliluonnolliset aistimukset ovat yleisiä. Sellaisen on kokenut joka toinen maailman ihminen.

 

Lue lisää

Huhtikuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa kalliotaidetta tutkiva psykologi Mauno Niskanen valaisee universaalin tietoisuuden ja entoptisten aistimusten syntyä.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.