Vilnasta kirkon alta löytynyt vainaja oli kuollessaan 2–4-vuotias.
Vilnasta kirkon alta löytynyt vainaja oli kuollessaan 2–4-vuotias.

Viruksesta kehittyi kaksi kantaa vielä sen jälkeen, kun rokote keksittiin 1796.

Isorokon on arvioitu tappaneen tuhansien vuosien aikana enemmän ihmisiä kuin muut kulkutaudit yhteensä. Joidenkin tietojen mukaan jo faarao Ramses V olisi kärsinyt isorokosta. Hän eli yli kolme tuhatta vuotta sitten.

Pikkulapsen muumio on nyt paljastanut, että kammottava tauti on uudempaa perua kuin aiemmin on oletettu. Tunnettujen virusten yhteinen kantamuoto on 1500-luvulta.

Löydön teki kansainvälinen tutkijaryhmä, jossa oli mukana myös suomalaisia. Sen julkaisi Current biology -lehti.

Tutkijat onnistuivat saamaan isorokkoa aiheuttavan variolaviruksen dna:ta muumioituneesta lapsesta, joka löytyi kirkon kellarista Liettuan pääkaupungissa Vilnassa.

Lapsi oli kuollessaan kahden ja neljän ikävuoden välillä. Radiohiiliajoitukset paljastivat, että muumioituminen tapahtui vuosina 1643–1665.

Silloin Euroopassa tiedetään jyllänneen useitakin isorokkoepidemioita. Lapsessa ei kuitenkaan ollut taudin ulkoisia merkkejä eivätkä tutkijat varsinaisesti odottaneet, että muumiossa olisi isorokkoa.

”Variolavirusta paljastui aivan yllättäen suuria määriä pehmytkudosnäytteistä, kun analysoimme niiden sisältämiä viruksia”, kertoo tutkijaryhmän jäsen Maria Perdomo Helsingin yliopistosta.

Lapsimuumiosta eristetty virus oli pahasti pilkkoutunut, mutta tutkijat saivat rakennettua siitä kokonaisen isorokkoviruksen. Se sai heidät aluksi huolestumaan.

”Jos sieltä olisi löytynyt elävää, tarttumiskykyistä virusta, tutkimus olisi välittömästi pysäytetty”, kertovat professorit Klaus Hedman ja Antti Sajantila Helsingin yliopiston tiedotteessa.

Virusten genomit olivat kuitenkin niin hajoneet ettei tartuntariskiä syntynyt.

”Saimme WHO:lta luvan tutkimuksen jatkamiseen, ja pääsimme etsimään lisätietoa isorokkoviruksen evoluutiohistoriasta.”

Kyseinen virus on paitsi vanhin koskaan eristetty isorokkovirus myös vanhin kokonainen virus, joka ihmisestä on koskaan löydetty.

Kun lapsimuumion virusta verrattiin tietopankeissa oleviin isorokkoihin, ilmeni, että kaikkien tunnettujen isorokkovirusten yhteinen kantamuoto ajoittuu noin vuoteen 1580.

On siis mahdollista, että variola onkin suhteellisen tuore eikä muinainen tappaja. Voi olla, että Ramses V kuolikin tuhkarokkoon eikä isorokkoon, sillä niiden jälkiä on lähes mahdoton erottaa toisistaan. Faaraon saattoi myös tappaa jokin muu sairaus.

”Joko variola on nuorempi kuin on luultu tai siitä on aiemmin ollut olemassa jokin erilainen versio”, Perdomo tiivistää. Lisää tietoa saadaan, jos viruksia kyetään eristämään ja tutkimaan vielä vanhemmista muumioista.

Tällainen tutkimus on mahdollista, jos muumioiden kudokset ovat säilyneet riittävän hyvin.

Rokotteiden jälkeen kaksi kantaa

Isorokkorokotteen keksi englantilainen Edward Jenner vuonna 1796. Suomessa ensimmäiset rokotukset annettiin vuonna 1802.

Rokote vei virukselta elintilaa ja pakotti sen mukautumaan tilanteeseen: se kehitti itsestään uuden version. Uuden tutkimuksen tulokset nimittäin osoittivat, että rokotusten alkamisen jälkeen isorokkoviruksesta kehittyi kaksi rinnakkaista kantaa.

Näistä Variola major oli häijympi. Se tappoi lähes joka kolmannen, vauvoista jopa 80 prosenttia. Variola minor -tartunnan saaneista yksi sadasta menehtyi. Koska V. minor ei ollut serkkunsa veroinen tappaja, se levisi tehokkaasti eteenpäin.

V. minor -viruksen maailmanlaajuista leviämistä näyttää edistäneen muun muassa Atlantin yli käyty orjakauppa. 1900-luvun alussa V. minor -kannasta olikin tullut vallitseva isorokkoviruksen muoto.

Vuonna 1980 Maailman terveysjärjestö WHO julisti, että kammottava sairaus on saatu kokonaan hävitetyksi maailmasta. Se on myös ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa rokotuksilla kokonaan hävitetty tartuntatauti.

Saavutus on huikea, sillä pelkästään 1900-luvulla isorokkoon kuoli ainakin 300 miljoonaa ihmistä. Hengissä selviytyneille jäi pahoja arpia, ja noin kolmasosa sokeutui.

Euroopan avaruusjärjestön havainnekuvassä on asteroidi Didysos ja sitä kiertävä kappale, johon tutkijat törmäyttäisivät luotaimen.

Yhdysvaltain avaruusjärjestö Nasan ja Euroopan Esan tutkijat haluavat selvittää, miten asteroideja voitaisiin torjua, mutta Euroopan puolelta rahoitus on jäissä.

Kuulussa Armageddon-katastrofielokuvassa 1990-luvulta Bruce Willisin johtama tiimi lähetetään avaruuteen räjäyttämään Maata kohti syöksyvä asteroidi palasiksi.

Yhdysvaltojen ja Euroopan avaruusjärjestöjen Nasan ja Esan tutkijat suunnittelevat vähän samaa, mutta paljon pienemmässä mitassa ja ilman ydinpommeja.

Niin sanottu Aida-hanke on ollut vireillä jonkin aikaa. Nimi tulee sanoista Asteroid Impact and Deflection Assessment.

Sen tarkoitus on laukaista luotain Didymos-asteroidille, jota kiertää myös pieni kuu. Didymoksen läpimitta on 800 metriä ja sitä kiertävän kappaleen läpimitta on 150 metriä.

Tutkijat haluavat törmäyttää luotaimen tähän pienempään kappaleeseen. Ajatuksena on tutkia, miten asteroidien ratoja pystytään muuttamaan törmäyksellä.

Aida koostuisi kahdesta luotaimesta: eurooppalaisten Aim laukaistaisiin ensin ja se asettuisi kiertämään Didymosta.

Aim tekisi tärkeitä mittauksia ja sen jälkeen laukaistaisiin amerikkalaisten Dart, joka törmäisi Didymoksen kuuhun ja suistaisi sen radaltaan.

Didymos sopii kohteeksi, koska se on lähellä ja törmäyskoe ei saisi sen kuuta syöksymään Maata kohti. Didymoksen kuu on myös samaa kokoluokkaa kuin maapalloa todennäköisimmin uhkaavat asteroidit. Asiasta kertoo Nasan verkkosivu.

Uhkaavia asteroideja ei tällä hetkellä tunneta. Asteroidivyöhykkeellä on kuitenkin tuhansia ja tuhansia kappaleita, jotka voisivat mahdollisesti joskus ajautua törmäämään maapalloon.

Kiviä putoilee silloin tällöin. Kuuluisa Siperian Tunguskan räjähdys vuonna 1908 aiheutui todennäköisesti pienehkön asteroidin törmäyksestä. Vuonna 2013 Tšeljabinskin yllä räjähti meteori, joka aiheutti 1 600 ihmisen loukkaantumisen.

Tutkijat uskovat, että asteroidien törmäykseltä voidaan suojautua. Siksi Aida-hankkeen eteneminen olisi tärkeää.

”Emme ole voimattomia asteroidien edessä. Mutta meidän täytyy harjoitella niiden torjumista tosielämässä siltä varalta, että joskus joudumme oikeasti suistamaan asteroidin radaltaan”, sanoo yhdysvaltalaista osaa hankkeesta johtava Andrew Cheng tiedotteessa.

Viime joulukuussa Euroopan avaruusjärjestö Esan jäsenmaat peruivat rahoituksen toiselta hankkeeseen tarvittavalta luotaimelta

Rahat ohjattiin Marsista elämää etsivään ExoMars-hankkeeseen.

Nyt tutkijat yrittävät lobata asteroidihanketta taas henkiin.

Latviassa pidetyssä tapaamisessa tutkijat esittivät halvemman vaihtoehdon Aimin toteuttamiseksi.

Uudessa versiossa luotaimesta olisi riisuttu Didymoksen kuuhun suunniteltu laskeutuja ja poistettu tutkajärjestelmä, joka luotaisi kuun rakennetta. Hintalappu olisi nyt 210 miljoonaa.

Nasan Dart-hanke eli varsinainen törmääjä etenee eurooppalaisista huolimatta, mutta Dart ei pysty tekemään kaikkia niitä tärkeitä mittauksia, joihin Aimia tarvittaisiin.

Aimin pitäisi mitata tarkasti kappaleen massa, jotta törmäyksen vaikutukset voitaisiin myös mitata.

”Emme ole koskaan kokeilleet asteroidin työntämistä radaltaan eikä sitä voi testata laboratoriossa mitenkään. Meidän täytyy selvittää, pitävätkö simulaatiomme ja mallimme paikkansa”, kertoo Esan johtaja Jan Woerner.

Nasa rakentaa Dart-luotaintaan edelleen alkuperäisessä aikataulussa. Sen olisi tarkoitus törmätä asteroidiin vuonna 2022.

Tutkijat sanovat, että parasta olisi ollut saada Aim tekemään mittauksia samaan aikaan Dartin kanssa. Aim pystyy heidän mukaansa hoitamaan tehtävänsä myös törmäyksen jälkeen, jos hanke ylipäätään saa rahoitusta.

Koirat, joilla oli tietty muoto oksitosiiniin liittyvästä geenistä, kääntyvät herkemmin omistajansa puoleen. Sama geenivariantti löytyi myös susilta.

Aivoissa erittyvä kiintymyshormoni oksitosiini on tärkeä osa ihmisten välistä sosiaalista kanssakäymistä. Hellyydenosoitukset kuten halaaminen ja suutelu saavat oksitosiinia erittymään, ja sitä vapautuu erityisesti seksin aikana.

Oksitosiini säätelee myös ihmisen ja lemmikkien välistä elämää. Lemmikin silittely vapauttaa oksitosiinia, ja samalla tavoin koirankin aivot raksuttavat.

Ruotsalaisessa Linköpingin yliopistossa tutkittiin oksitosiinin vaikutusta kultaisiin noutajiin. Koirat, joilla oli tietty geenimuunnos oksitosiinireseptoriin liittyvällä alueella perimässä, kääntyivät herkemmin omistajansa puoleen pyytääkseen apua.

Tutkimuksessa pantiin 60 kultaista noutajaa ratkaisemaan yksinkertainen pulma. Niiden piti avata kansi saadakseen herkkupalan.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen kansi suljettiin niin, ettei koira voinut saada sitä auki. Tarkoitus oli katsoa, miten herkästi koira hakee omistajaltaan apua.

Kolme varttia ennen koetta koirien kuonoon suihkutettiin joko oksitosiinia tai suolavesiliuosta. Sitten tutkijat ottivat aikaa, kuinka kauan koira jaksaa itsekseen painia kannen kanssa.

Oksitosiinisuihke todella vaikutti, mutta vain osaan koirista. Sellaiset koirat, joilla oli tietty oksitosiinireseptoriin liittyvä geenivariantti, tulivat helpommin pyytämään apua omistajaltaan.

Samoja koiria testattiin myös suolavesiliuoksella, mikä odotetusti ei vaikuttanut avuntarpeen lisääntymiseen.

Kaikista koirista otettiin dna-näytteet. Tutkijat paikansivat erityyppisiä muunnoksia oksitosiinigeenien lähistöllä niiden kromosomistossa. Niin sanotun AA-genotyypin koirat reagoivat oksitosiiniin, kun taas GG-genotyypin koirat eivät.

Samaa vaihtelua havaittiin myös susilla. Tutkijat analysoivat 21 suden dna:ta niiden verinäytteistä.

Toisin sanoen oksitosiinireseptoriin liittyvät muunnokset olivat susilla jo ennen niiden kesyttämistä koiriksi. Se voi selittää, miksi tietyt sudet muinoin tulivat paremmin ihmisten kanssa toimeen.

”Tulokset antavat olettaa, että ihmiset aikoinaan valitsivat kesytettäviksi yhteistyökykyisiä susia ja jalostivat niistä seuraavia sukupolvia”, sanoo tiedotteessa Mia Persson, yksi tutkijoista.

Tutkimuksen julkaisi Hormones and Behaviour.