Kuva: Harald Kreutzer, Wikimedia Commons
Kuva: Harald Kreutzer, Wikimedia Commons

Vaikka adoptoitu unohtaisi ensikielensä, aivot tunnistavat sen soinnin.

Pikkulapsen aivoille käy tutuksi äidinkielen äänteiden sointi, mutta ei ole tiedetty, säilyykö muisto, jos kieli esimerkiksi ulkomaille adoptoitaessa vaihtuu. Kyllä se säilyy ainakin teini-ikään saakka, vaikkei lapsi olisi kuullut ensimmäistä äidinkieltään varhaislapsuutensa jälkeen, osoittavat kanadalaiset tutkijat Pnas-lehdessä.

Lara Pierce McGill-yliopistosta Montrealista työtovereineen tutki lapsia, jotka olivat 9–17-vuotiaita ja jotka oli adoptoitu Kiinasta Kanadaan ranskankieliseen perheeseen ennen kolmatta ikävuottaan. Kaikki tutkitut olivat tyttöjä, koska heitä Kiinassa tavallisesti annetaan adoptoitaviksi.

Tutkituista 23 puhui nykyisin vain ranskaa ja 12 oli säilyttänyt kiinan ranskan rinnalla. Verrokkeina tutkijat käyttivät 13:a ranskankielistä tyttöä, joilla ei ollut mitään kontaktia kiinan kieleen.

Tytöt saivat kuunnella kiinan kielen äänteitä samalla, kun heidän aivojaan seurattiin toiminnallisella magneettikuvauksella.

Kiinasta adoptoitujen aivoissa kiinan sointi aktivoi saman alueen, vasemmanpuoleisen ylimmän ohimolohkopoimun, riippumatta siitä, oliko heidän kiinantaitonsa säilynyt vai ei. Syntyperäisillä ranskankielisillä kiinan sointi aktivoi vain oikeanpuoleisen ylimmän ohimolohkopoimun.

Aivot eivät siis korvaa ensikielen muistoja muilla, vaan vauvana kuultu kieli säilyy erityisasemassaan pitkään ja mahdollisesti lopun ikää, tutkijat tulkitsevat tuloksensa.

Jos lapsi on ensimmäiset vuotensa kasvanut kiinankielisessä ympäristössä, hänen aivonsa reagoivat myöhemmin kiinan äänteisiin samoin, olipa hän jatkanut kielen käyttöä tai ei. Kiinaa kuulleiden 9–17-vuotiaiden aivoista otetuista toiminnallisista magneettikuvista vasemmanpuoleinen on ikänsä vain ranskaa kuulleen, keskimmäinen kiinasta adoptoidun ja ranskan kieleen vaihtaneen ja oikeanpuoleinen kiinasta adoptoidun ja ranskan rinnalla kiinan kieltä jatkaneen. Kuva: Lara J. Pierce ym.