Lapset ovat tietoisia imagostaan jo yllättävän nuoresta iästä lähtien. Kuva: Jenna Lehtonen
Lapset ovat tietoisia imagostaan jo yllättävän nuoresta iästä lähtien. Kuva: Jenna Lehtonen

Jo esikouluikäiset ovat esimerkiksi anteliaampia tilanteissa, joissa he tietävät olevansa tarkkailtavina.

Lapset alkavat huolehtia herättämästään mielikuvasta jo kauan ennen kouluikää, sanoo yhdysvaltalainen tutkijakaksikko.

Maineenhallinta alkaa heidän mukaansa jo viisivuotiaana, kun aiemmin lasten on uskottu pystyvän siihen vasta yhdeksän vanhoina.

Psykologit Ike Silver ja Alex Shaw perustavat väitteensä joukkoon tutkimuksia, joissa on moninaisin tavoin tutkittu eri-ikäisten lasten motivaatiota rakentaa omaa mainettaan toisten silmissä. Heidän tutkimuksena julkaistiin Trends in Cognitive Science -tiedelehdessä.

”Psykologit ovat pitkään olleet kiinnostuneita siitä, miten rakennamme identiteettejämme ja millaisia strategioita käytämme esittääksemme itsemme yhteisössä”, sanoo tiedotteessa Shaw, joka työskentelee kehityspsykologian apulaisprofessorina Chicagon yliopistossa.

”Huomaamme, että tällaista aikuisilla näkemäämme monimutkaista ja strategista itsensä esittämisen käytöstä esiintyy paljon nuorempana kuin aiemmin on tiedetty.”

Lapset eivät ainoastaan mieti, mitä muut heistä mahtavat ajatella, vaan myös tekevät töitä muokatakseen mielikuvia haluamaansa suuntaan.

Kokeissa on esimerkiksi havaittu, että viisivuotiaasta lähtien lapset ovat anteliaampia tilanteissa, joissa he tietävät itseään tarkkailtavan.

Viisivuotiaat ovat jopa valikoivia sen suhteen, keihin ryhmän avainyksilöihin he haluavat käytöksellään erityisesti tehdä vaikutuksen. He eivät piittaa satunnaisten pallomeressä kohtaamiensa lasten mielipiteestä yhtä paljon kuin oman päiväkotiryhmänsä lasten ja aikuisten.

Kyky kuvitella ja halu hallita toisten mielikuvia itsestä näkyy myös kokeissa, joissa tarhaikäisille ja esikoululaisille annettiin mukamas mahdollisuus huijata toisia näiden huomaamatta.

Jos tutkijat olivat ennen testiä kertoneet koehenkilöille, että heillä on hyvä maine toisten lasten keskuudessa, olivat viisivuotiaat ja vanhemmat lapset vähemmän alttiita petkuttamaan ja siten vaarantamaan saamansa aseman.

”Yhteiskuntana olemme erittäin keskittyneitä imagon luomiseen ja itsemme esittämiseen, ja lapsemme altistuvat varhain ja tiiviisti idealle imagosta ja sosiaalisesta statuksesta”, sanoo Ike Silver, joka työskentelee tohtorikoulutettavana Whartonin kauppakorkeakoulussa Pennsylvanian yliopistossa.

”Lapset ovat herkkiä sille, miten ihmiset heidän ympärillään käyttäytyvät, mukaan lukien mainettaan varjelevat aikuiset.”

Vielä ei tiedetä, miten hyvin pienet lapset erottavat sen, mitkä piirteet tekevät erityisen hyvän vaikutuksen kulloiseenkin yleisöön.

Rohkeuden osoittaminen kiipeilytelineestä hyppäämällä voi vakuuttaa ikätoverit, mutta esimerkiksi vanhempi tai hoitaja voivat arvostaa enemmän esimerkiksi epäitsekkyyden osoituksia.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä4133
Liittynyt21.7.2017

Lapset aloittavat maineenhallinnan jo viisivuotiaina

"Vielä ei tiedetä, miten hyvin pienet lapset erottavat sen, mitkä piirteet tekevät erityisen hyvän vaikutuksen kulloiseenkin yleisöön. Rohkeuden osoittaminen kiipeilytelineestä hyppäämällä voi vakuuttaa ikätoverit, mutta esimerkiksi vanhempi tai hoitaja voivat arvostaa enemmän esimerkiksi epäitsekkyyden osoituksia." Luulen, että pienet lapset erottavat piirteet erinomaisesti - ja tilanteet ovat heille silti yksinkertaisempia, kuin aikuisille. Ensinnäkin, lapset ovat taitavia aistimaan tunteita...
Lue kommentti

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

Nimipäivä oli pitkään tärkein henkilökohtainen merkkipäivä.

Tiedätkö, milloin sinulla on nimipäivä? Toisin kun monessa muussa maailman maassa, vastauksesi on todennäköisesti kyllä. Liekö edes suomalaista, joka ei tietäisi.

Entä panitko merkille, että eilen alkoi naistenviikko? Monet panivat – muutkin kuin ne yli 600 000 naista, joiden nimipäivä osuu 18.7.–24.7. sijoittuvaan viikkoon.

Meillä muistetaan naistenviikko sen peruina, että ennen sääkarttoja ja taloussivujen pörssianalyysejä suomalaiset yrittivät ennakoida elämäänsä enteistä.

Naisten viikolla selvisivät sadot ja sateet.

Joka ei ole Marketan aikana heinässä, se ei korjaa heiniä.
Jos ei Kristiinan päivänä ole pavussa kukkaa, saa päästää siat papumaahan.
Jos on poudat, varokaa ämmäviikkoa. Kyllä ämmät kastelee.
Kun Matleenan päivänä sataa, sataa Pertun päivään asti.

Vietto alkoi 1700-luvulla

Naistenviikon juuren muodostavat kahden pyhimyksen, Maria Magdalenan ja Kristinan, keskiaikaiset muistopäivät.

Katolisen kirkon pyhimyskalenterista lähti aikoinaan koko ajatus nimille omistetuista päivistä. Pyhimysten päivät alkoivat muuntua nimipäiviksi, kun kirkon jäsenet ryhtyivät nimeämään lapsiaan pyhimysten mukaan.

Yhteys pyhimyksiin höllentyi, kun Martin Luther käynnisti Saksassa uskonnollisen reformaation. Se hylkäsi pyhimysten palvonnan ja korvasi pyhimyskalenterit evankelisilla kalentereilla, joihin merkittiin nimipäiviä myös suosituille kansannimille.

Suomeen tämä maallinen nimipäiväperinne saapui Ruotsin kautta 1700-luvulla. Tavan omaksuivat ensin – niin kuin tuolloin uudet muotivillitykset yleensä – säätyläiset, mutta seuraavalla vuosisadalla nimipäiviä vietettiin jo koko maassa.

Perinteen yleistymistä edisti täkäläinen nimipäiväkalenteri, jota päivitettiin vastaamaan suomalaisten tosiasiallista nimistöä.

Maassa, jossa kaikki eivät vielä satakaan vuotta sitten tienneet toistensa syntymäpäiviä, eivät aina omaansakaan, almanakkaan merkityt nimipäivät antoivat mahdollisuuden toivottaa sukulaisille ja ystäville vuosittain lisää onnellisia elonpäiviä.

Näin Suomesta tuli nimipäivien vieton kärkimaita – ja sellainen maamme on yhä. Meidän lisäksemme maallisia nimipäiviä viettävät innokkaasti lähinnä ruotsalaiset, tšekit ja latvialaiset.

Kalenterit tukevat edelleen

Nimipäiväperinteen säilymistä ovat tukeneet uudet nimipäiväkalenterit, joilla on haluttu varmistaa, että mahdollisimman monella on tilaisuus viettää nimipäivää.

Suomenruotsalaiset saivat omansa vuonna 1929. Inarinsaamelaisten kalenteria on julkaistu vuodesta 1996, ja ensimmäinen pohjoissaamelaisten kalenteri ilmestyi 1997.

Luonnollisesti myös ortodokseilla on kalenteri. He juhlivat nimipäivää oman nimikkopyhänsä päivänä.

Nykyään jopa 84 prosenttia suomalaisista pystyy viettämään nimipäivää suomenkielisen nimipäiväkalenterin mukaan.

Jos nimeään etsii lisäksi suomenruotsalaisesta, ortodoksisesta tai saamelaisesta kalenterista, nousee luku yli 90 prosenttiin, arvioi nimistöntutkimuksen dosentti Minna Saarelma-Paukkala, joka Helsingin yliopiston almanakkatoimiston johtajana hoitaa suomenkielistä nimipäiväkalenteria.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 8/2018 on pitkä artikkeli, jossa tiedetoimittaja Johanna Junttila  kertoo nimipäiväperinteen synnystä ja nimipäivien perinteisistä viettotavoista. Nykyiset someviestit ja pullakahvit työpaikalla ovat kalpea aavistus alkuperäisistä menoista. Ennen päivänsankari sai nimipäiväpuun ja olkiheilan sänkyyn.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Jopa huonomuistisena pidetty kultakala pystyy palauttamaan mieleensä yli vuoden takaisia tapahtumia.

Englanninkieliset kutsuvat hajamielisyyttä usein ”kultakalan muistiksi”, ja sen väitetään olevan vain kolmen sekunnin mittainen.

Todellisuudessa kultakala, kuten moni muukin kala, on muistivirtuoosi. Sen muisti on jopa niin luotettava, että Kanadassa Brittiläisen Kolumbian yliopiston luennoitsijat hyödyntävät sitä biologian opetuksessa.

Harjoituksessa kunkin opiskelijan pitää opettaa yhdelle kultakalalle, että se saa ylimääräisen ruoka-annoksen uimalla tietyn värisen muoviputken luo. Joka kalalle on varattu hiukan eri värisävy. Sitten putkirivistö pidetään poissa kalojen näkyviltä vuoden ajan. Tämän jälkeen opiskelija saa tehtäväkseen kokeilla, vieläkö hänen ”oma” kalansa valitsee oikean sävyn.

Vastaus on kyllä. Jokainen kultakala viilettää edelleen oman värisävynsä putkelle.

Kalojen muisti on muutenkin osoittautunut mainettaan paremmaksi. Eräs todiste tästä on röyhelötokko, sormenmittainen sintti, joka elää Atlantin rantavesissä.

Tutkimuksissa on paljastunut, että röyhelötokko painaa nousuveden aikana mieleensä kolmiulotteisen kartan kotivetensä pohjasta. Sitä hyödyntämällä tokko löytää laskuveden aikana vuorovesilammikosta takaisin mereen. Kartta päässään se loikkii yhdestä rannalle jääneestä lampareesta viereiseen, siitä seuraavaan ja niin edelleen avoveteen asti.

Jos tokot siirtää vieraan rannan lammikoihin, niiden loikat suuntautuvat mihin sattuu ja päättyvät yleensä kuivalle maalle. Jo yhden nousuveden mittainen uiskentelu uuden pohjamaiseman yllä riittää kuitenkin siihen, että ne muistavat oikeat hyppelyreitit yli kuukautta myöhemmin.

 

Lue lisää

Kesäkuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa tutkija ja tietokirjailija Helena Telkänranta kertoo kalojen hämmästyttävistä kyvyistä. Valtaosa kalojen älyä ja tunnemaailmaa koskevista tutkimuksista on niin tuoretta, että tiedot eivät ole vielä ehtineet esimerkiksi oppikirjoihin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.