Tutkin tässä nestemäisen olomuodon fysiikkaa. Kuva: Tim Schoon, University of Iowa
Tutkin tässä nestemäisen olomuodon fysiikkaa. Kuva: Tim Schoon, University of Iowa

Roiskiminen auttaa muistamaan ei-kiinteiden aineiden nimiä.

Aiemmasta tutkimuksesta tiedetään, että taaperoikäiset oppivat kiinteiden kappaleiden nimiä helpommin kuin nestemäisten aineiden. Ilmeisesti kouriintuntuva muoto ja koko on helpompi hahmottaa kuin muuttuva. Lapset oppivat myös nestemäisiä aineita parhaiten upottamalla niihin kouransa, raportoivat nyt yhdysvaltalaiset tutkijat Developmental Science -lehdessä.

Psykologi Larissa Samuelson Iowan yliopistosta kollegoineen värväsi tutkimukseen vuoden ja neljän kuukauden ikäisiä lapsia ja testasi heidän kykyään oppia nimiä ei-kiinteille aineille. Enimmäkseen tutkijat käyttivät ruokia, kuten keittoja, vanukkaita ja mehuja. Niille he keksivät opeteltaviksi keinotekoisia nimiä, kuten ”dax” tai ”kiv”.

Parhaiten lapset oppivat muistamaan nimiä, kun he saivat tökkiä, kauhoa, maistella ja heitellä ainetta. Ne, jotka läträsivät eniten, oppivat tehokkaimmin.

Istuminen syöttötuolissa paransi oppimista, sillä siinä lapset rohkenivat sotkea vapautuneemmin kuin esimerkiksi istuessaan tavallisessa tuolissa pöydän ääressä. Syöttötuoli merkitsee lapselle ympäristöä, jossa saa sotkea, tutkijat tulkitsevat.

Leikki on lapsen työtä, ja nyt näyttää, että niin on sotkeminenkin. – Lattialle syöttötuolistaan roiskiva lapsesi tutkii ympäristöään ja saa siitä informaatiota myöhempää käyttöä varten, Samuelson kiteyttää.