Syödäkö vai ei? Tunnetussa kokeessa lapselle luvataan toinenkin karkki, jos hän jaksaa vastustaa kiusausta riittävän pitkään. Kuva: Kuvakaappaus Igniter Median videosta.
Syödäkö vai ei? Tunnetussa kokeessa lapselle luvataan toinenkin karkki, jos hän jaksaa vastustaa kiusausta riittävän pitkään. Kuva: Kuvakaappaus Igniter Median videosta.

Kuuluisassa vaahtokarkkitestissä lapset malttavat paremmin mielensä kuin ennen.

Suositun käsityksen mukaan virikepommitus ja älylaiteriippuvuus tekevät nykylapsista levottomia ja rapauttavat heidän itsehillintänsä. Uusi tutkimus osoittaa kuitenkin aivan muuta.

Tutkijat ovat selvittäneet jo 1960-luvun lopulta lähtien lasten itsehillintään kuuluisalla vaahtokarkkitestillä.

Kokeessa lapset istuvat pöydän ääressä edessään vaahtokarkki tai jokin muu herkku, jonka he ovat saaneet valita tarjokkaista. He saavat pistää karkin poskeensa. Tutkijat kuitenkin kertovat lapsille, että jos he kestävät kiusausta ja jaksavat odottaa, he saavat toisenkin vaahtokarkin.

Kokeen ajatuksena on, että mitä pidempään lapsi jaksaa vastustaa kiusausta, sitä parempi itsehillintä lapsella on.

Kyky torjua hetken mielihyvää, jotta saisi myöhemmin enemmän, ennustaa tutkimusten mukaan hyvää. Vaahtokarkkikokeessa itsehillintää osoittaneet lapset käyvät kouluja pidempään ja saavat parempia arvosanoja. Lisäksi heidän painonsa pysyy elämän aikana paremmin kurissa.

Tutkija John Protzko Kalifornian yliopistossa Santa Barbarassa selvitti uudessa tutkimuksessaan, miten eri sukupolvien lapset ovat pärjänneet vaahtokarkkitesteissä viidenkymmenen viime vuoden aikana.

Tutkimuksia on tehty tänä aikana kaikkiaan 30, ja niihin osallistuneet lapset ovat olleet kymmenvuotiaita tai nuorempia.

Ennen kuin Protzko analysoi tulokset, hän kysyi veikkauksia 260:ltä lasten psyykkisen kehityksen asiantuntijoilta. Näistä yli puolet arveli, että tulokset vaahtokarkkitestissä olisivat vuosien varrella huonontuneet.

Toisin sanoen enemmistö asiantuntijoista uskoi vallitsevaan tarinaan lasten itsekontrollin murenemisesta.

Tosiasiassa lapset ovat yhä parempia vastustamaan hetken mielihyvän kiusausta. He psytyvät odottamaan kauemmin kuin aikaisempien sukupolvien lapset. Parannus on ollut tasaista.

Joka vuosi lapset jaksavat lykätä mielihyväänsä kuusi sekuntia pidempään. Tämä tarkoittaa vuosikymmenessä yli minuutin keskimääräistä kohennusta.

Itsehillintätestin tulokset ovat parantuneet suurin piirtein samaa vauhtia kuin älykkyystestien tulokset. Siksi Protzko arvelee, että molempia kehityskulkuja voivat selittää samat syyt. Itse syistä hänellä ei kuitenkaan ole tässä vaiheessa käsitystä.

Sitä vastoin asiantuntijoiden uskomukselle lasten itsehillinnän rappiosta löytyy mahdollinen selitys: kyse on ”lapset nykyään”-ajattelusta. Kuvitellaan, että kulloisenkin nykyajan lapset ovat jotenkin erilaisia ja huonompia kuin lapset aiemmissa sukupolvissa.

Protzkon mukaan aikuiset muistavat omat kykynsä lapsena nykyisten taitojensa valossa ja siksi vääristyneinä.

”On helppo pilkata nykylasten kyvyttömyyttä kontrolloida itseään, mutta paljon vaikeampaa on muistaa oikein, millaisia itse olimme lapsina”, Protzko kirjoittaa.

Uusi tutkimus on julkaistu Open Science Frameworkissa niin sanottuna pre print -versiona, eikä sitä ole vielä vertaisarvioitu. Tutkimuksesta kerrottiin myös Britannian psykologien yhdistyksen tutkimusblogissa.

Keijona
Seuraa 
Viestejä7240
Liittynyt13.3.2015

Lasten itsehillintä on vahvistunut aiemmista sukupolvista

Niin, vaihtoehtoja siihen mikä motivoi enemmän odottamaan voi olla useita: Ahneus tai laskelmointi, kun saa enemmän. Evvk. makeiset kun ovat nykyään jokapäiväisiä. Tai vaikka, hammaspeikko. Tutkijoiden näkökulman motiivin voi olettaa: "kaikki asiat on paremmin kuin satavuotta sitten,koska "Demokratia mahdollistaa kaikille älyä, terveyttä, kauneutta ja johtamisen lahjoja perineille pääsyn korkeisiin asemiin omilla ansioillaan, ja samalla painostaa heitä käyttämään ominaisuuksiaan yhteiseksi...
Lue kommentti

Rikkaalla riittävästi, köyhä haluaa lisää.

Salakuljettajat pyrkivät myös suojelemaan mainettaan.

Keskisen Välimeren reitillä Libyasta Italiaan toimivat ihmissalakuljettajat näyttävät operoivan eräänlaisina yksityisyrittäjinä. Taustalla ei ole suurempaa organisaatiota, kertoo European Journal of Criminology -tiedelehdessä julkaistu uusi tutkimus.

Yksittäisten toimijoiden pidättäminen ei silti ole tutkimuksen nojalla tehokas keino torjua ihmissalakuljetusta. Markkinoilla on niin paljon kysyntää, että joku toinen ottaa pian bisneksen hoitaakseen.

Cambridgen yliopiston kriminologi Paolo Campana on toteuttanut laajan tutkimuksen Välimeren ihmissalakuljettajien toiminnasta aineistonaan Lampedusan onnettomuuden tutkintamateriaali.

Vuonna 2013 Lampedusan saaren edustalla Välimerellä upposi siirtolaisia kuljettanut kalastusalus. Onnettomuudessa kuoli 366 ihmistä.

Italian viranomaiset käynnistivät laajan tutkinnan, jossa muun muassa kerättiin lausuntoja siirtolaisilta ja tallennettiin salakuljettajien puheita kuuntelulaitteiden avulla Välimeren molemmilla puolilla.

Tämän aineiston pohjalta Campana on laatinut eräänlaisen verkostoanalyysin siitä, miten salakuljetusbisnes pyörii.

”Ihmisiä Afrikan sarvesta Eurooppaan Libyan kautta tuovan salakuljetusringin toiminta ei vaikuta siltä, että taustalla käskyjä antaisi jokin suurempi organisaatio. Toiminta eroaa täysin siitä, miten mafian kaltainen organisaatio pyörii”, Campana kertoo tutkimustiedotteessa.

On arveltu, että Sisilian mafialla olisi sormensa pelissä salakuljetusbisneksessä. Tästä ei kuitenkaan löytynyt mitään viitteitä.

Campanan aineistossa on tunnistettu kolmisen sataa Lampedusan onnettomuuden aikoihin toiminutta ihmissalakuljettajaa. Näistä 95 prosenttia oli miehiä ja toimi keskisen Välimeren pääreitillä.

Reitillä kulkee ihmisiä Afrikan sarvesta Libyan kautta Italiaan ja sieltä eteenpäin muualle Eurooppaan. Valtaosan päämääränä olivat Pohjoismaat.

Salakuljetukseen kytkeytyi myös ihmisiä, jotka hankkivat rahaa sieppaamalla ihmisiä Libyan aavikoilla sekä tripolilaisia miliisejä, jotka vapauttavat siirtolaisia pidätyskeskuksista lahjuksia vastaan.

”Ihmiset erikoistuvat”, Campana sanoo.

Ihmissalakuljettajista erottui alkeellinen hierarkia joillain reitin pätkillä. Valtaosa toiminnassa mukana olevista toimii käskyjä vastaanottavina avustajina. Noin 15 prosenttia tekijöistä toimii järjestäjinä.

”Järjestäjien välillä ei kuitenkaan näytä olevan koordinaatiota, mikä tukee ajatusta siitä, että ihmissalakuljettajat toimivat eräänlaisina vapaina yrittäjinä.”

Toisin sanoen järjestäjät pyörittävät omaa bisnestään alaistensa kanssa, mutta eivät muodosta laajempaa verkostoa. Italian päässä toimivat ihmissalakuljettajat eivät esimerkiksi olleet juuri lainkaan yhteydessä toisiinsa.

Tutkimus selvitti myös salakuljetusbisneksen rahaliikennettä. Kuuntelulaitteilla saatu tieto ja siirtolaisten haastattelut paljastavat, että maksut salakuljettajille hoidetaan pankeista riippumattomalla Hawala-rahansiirtojärjestelmällä.

Yksi salakuljettaja veloitti eräältä pariskunnalta Välimeren ylityksestä 3 600 dollaria (2 940 euroa). Toinen laskutti 150 euroa automatkasta Sisiliasta Roomaan.

Aineisto paljasti myös, että salakuljettajat ovat tarkkoja maineestaan.

Eräässä nauhoitetussa keskustelussa yksi salakuljettaja moittii toista siitä, että tämä on ahtanut veneen liian täyteen ihmisiä. Läksyttäjä vertaa veneen ylitäyttöä siihen, että jättää yhteisasunnon vessan siivoamatta. Se saa kaikki osalliset näyttämään huonolta.

Kuuntelunauhojen perusteella salakuljettajat ovat myös maksaneet korvauksia Lampedusan onnettomuudessa menehtyneiden siirtolaisten omaisille pelastaakseen maineensa.

Jos salakuljettaja ei pysty tarjoamaan toimivaa palvelua, hän menettää asiakkaansa.

Vuonna 2016 Välimeren yli Italiaan matkusti ennätykselliset 181 000 ihmistä. Viime vuonna määrä väheni kolmanneksella 117 000:nteen.

Campana korostaa, että salakuljetuksen torjuntaan tarvitaan koordinoituja ja samanaikaisia toimia kaikilta reitin varrella olevilta mailta. Bisnes on niin kannattavaa, että tarjontaa on vaikea kitkeä.

”Tämä on valtavan kysynnän ajama markkina, ja ratkaisu on puuttua tähän kysyntään.”

Roomalaisten epäsymmetriset arpakuutiot eivät menisi läpi nykyajan kasinoilla.

Ihmiset ovat ajan sivu pelailleet erilaisia pelejä ja heitelleet eläinten luista tehtyjä noppia, mutta vasta keskiajalla alettiin ymmärtää, että nopan muodolla on merkitystä.

Tähän viittaa kahden yhdysvalloissa työskentelevän hollantilaisarkeologin tekemä tutkimus. Jelmer Eerkens ja Alex de Voogt tutkivat eri vuosisadoilta peräisin olevia vanhoja noppia, jotka on löydetty Hollannista arkeologisilta kaivauksilta.

Rooman valtakunnan aikaisista nopista 90 prosenttia oli epäsymmetrisiä. Ne eivät pyörineet sattumanvaraisesti.

Vuoden 1450 jälkeen arpakuutiot sen sijaan alkoivat olla jo varsin symmetrisiä, mikä viittaa siihen, että tuolloin alettiin kiinnostua heittojen todennäköisyyksistä.

”Jo Rooman aikoihin osattiin kyllä tehdä symmetrisiä noppia, mutta valtaosa tuon ajan löydetyistä arpakuutioista on epätasaisia. Yksi selitys voi olla se, että ihmiset ajattelivat muidenkin voimien vaikuttavan nopanheittoon”, Eerkens kertoo New Scientist -lehdessä.

Tuntuu oudolta, etteivät ihmiset Rooman valtakunnan aikoihin olisi ymmärtäneet nopan muodon merkitystä. Roomalaiset kutsuivat noppia nimellä tesserae, ja niillä pelaaminen oli hyvin suosittua.

Tutkijat arvelevat, että ehkä peleissä ajateltiin jumalilla olevan osansa arpaonneen. Miksi siis huolia epäreiluista nopista, kun korkeammat voimat myös puuttuvat peliin.

Todennäköisyyksiä alettiin tutkia ja ymmärtää matemaattisesti 1500–1600-luvuilla. Italialainen matemaatikko Gerolamo Cardano harrasti itsekin uhkapelejä ja tutkaili niiden matematiikkaa ja todennäköisyyksiä ensi kertaa kirjassaan Liber de ludo aleae (Kirja uhkapeleistä).

Nopat kehittyivät keskiajalla muutenkin. Roomalaisilla oli monta tapaa järjestää silmäluvut nopissaan, mutta vuoden 1250 Euroopassa alkoi yleistyä silmälukujen asettaminen niin, että nopan vastakkaisten sivujen summa muodostaa alkuluvun. Toisin sanoen 1+2=3, 3+4=7 ja 5+6=11.

Nykyisissä nopissa vastakkaisten silmälukujen summa on aina seitsemän. Nopissa on siis vastakkain aina 1 ja 6, 3 ja 4 sekä 2 ja 5.

Nykyinen tapa alkoi yleistyä vuoden 1450 jälkeen, samalla kun nopat myös muuttuivat symmetrisemmiksi.

Sekä alkulukuihin että seitsemän yhteenlaskuun perustuva tapa oli luultavasti keino standardoida noppia ja näyttää nopan olevan aito.

Voi kuitenkin olla, että alkuluvut väistyivät nopista, koska niitä pidettiin epäsymmetrisinä. Ehkä nykyisenkaltainen noppa, jossa vastakkaisten sivujen summa on aina seitsemän eikä 3, 5 tai 11, vaikutti luotettavammalta. Siispä noppien silmälukujen asettelu olisi kielinyt alkavaa ymmärrystä todennäköisyyksistä.

Eerkensin ja de Voogtin tutkimuksen julkaisi Acta Archaeologica.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä2293
Liittynyt21.7.2017

Rooman valtakunnassa pelattiin epäreiluilla nopilla

Käyttäjä4499 kirjoitti: Millä periaatteella pajatsosta tulee muuten voitto, onko säännöllistä? Jaa peli ei taidakkaan ratketa yhdellä painalluksella... "Currently, all slot machines operate under a Random Number Generator (RNG). As mentioned above, the RNG is a microchip that constantly generates numbers, even when the machine is not played at. Normally, numbers are generated by the RNG between 1 and several billion hundreds of times per second. These numbers are used to determine the reels’...
Lue kommentti
salai
Seuraa 
Viestejä7306
Liittynyt17.3.2005

Rooman valtakunnassa pelattiin epäreiluilla nopilla

"Voi kuitenkin olla, että alkuluvut väistyivät nopista, koska niitä pidettiin epäsymmetrisinä. Ehkä nykyisenkaltainen noppa, jossa vastakkaisten sivujen summa on aina seitsemän eikä 3, 5 tai 11, vaikutti luotettavammalta. Siispä noppien silmälukujen asettelu olisi kielinyt alkavaa ymmärrystä todennäköisyyksistä." Tai ehkä jo keskiajalla opittiin yhteenlasku - taito, joka on sittemmin näköjään unohdettu.
Lue kommentti

Mitä tahansa edellä esitetyistä väitteistä saa epäillä ja ne voidaan muuttaa toisiksi ilman erillistä ilmoitusta. Kirjoittaja pyrkii kuitenkin toimimaan rehellisesti ja noudattamaan voimassa olevia lakeja.