Näkyykö tässä maailman vanhinta taidetta? Kuva: <span class="photographer">D.D. Zhang et al. / Science Bulletin</span>
Näkyykö tässä maailman vanhinta taidetta? Kuva: D.D. Zhang et al. / Science Bulletin

Tiibetin ylängöltä löytyi kivestä kahden lapsen kätten töitä 200 000 vuoden takaa.

Käsien jälkiä on painettu iät ja ajat seiniin ja kiviin. Milloin näistä jäljistä tulee taidetta? Tätä pohtivat nyt ihmisen esihistorian tutkijat ja taide­historioitsijat.

Tiibetin ylängöltä Quesangin alueen kalkkikivistä löytyi vuonna 2018 kiinnostava kohta, jossa erottui melko selvästi yhdeksän käden- ja jalanjälkeä.

Kiinnostaviksi jäljet tekee se, että ne on ajoitettu noin 200 000 vuotta vanhoiksi. Ne olisivat siis vanhimpia merkkejä ihmisen luomasta taiteesta, jos jäljet halutaan niin nähdä. Kädenjäljet ovat kolmesta neljään kertaa vanhempia kuin muut kalliomaalaukset.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Jäljet löysi ylängöltä kiinalaisen Guangzhoun yliopiston David Zhangin johtama ryhmä. Guangzhoun yliopiston tutkijat ajoittivat kiven iän radiometrisin keinoin. He laskivat, miten kalkkikiven sisältämä uraani on ajan saatossa hajonnut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tulokseksi saatiin aikahaarukka 169 000–226 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua.

Arkeologiassa luolataide tai niin sanottu parietaalitaide viitaa taideteoksiin, joita on muinoin tehty luolan seinille tai kiviin. Ne voivat olla piirroksia ja kaiverruksia kallioiden katoissa ja luolien sisätiloissa. Kädenjäljet lasketaan niihin.

Luultavasti jäljet painoi kaksi lasta. Tämä on selvitetty jälkien koon perusteella. Toinen lapsista oli ehkä noin seitsemän vanha ja toinen noin 12-vuotias.

Käsiä on ehkä alunperin käytetty kaapimiseen. Maaperästä irronneita väriaineksia on sitten levitetty kiveen myös kädenjäljen ympärille.

Jäljet ovat säilyneet travertiinissa. Se on on makean veden kalkkikivi. Kun travertiini on vielä pehmeää, siihen jää kädenjälki. Kovettuessaan se on kuin kivi.

Ydinkysymys on, pidetäänkö näitä kädenjälkiä taiteena. Se riippuu katsojan määritelmästä.

”Jäljistä ei sinänsä ollut mitään hyötyä”, sanoo arkeologi Thomas Urban Cornellin yliopistosta.

Hän on aiemmin tutkinut ihmisen arkeologisia jalanjälkiä esimerkiksi New Mexicon alueella Yhdysvalloissa.

”Mielestäni voimme nähdä nämä kädet taiteellisena työnä, luovana käytöksenä. Niissä on jotain selvästi inhimillistä”, hän sanoo Cornellin yliopiston uutispalvelulle.

Osa tutkijoista uskoo, että löydettyjen yhdeksän kädenjäljen ja jalanjäljen paikkoja on mietitty. Niissä on haettu kuin asetelmaa.

Leikkivätkö lapset ehkä mudassa, kun aikuiset ammensivat vettä kuumalla lähteellä?

”Ehkä lapset sanoivat: ’hei katsokaa, laitoin käden jäljen näiden jalanjälkien päälle’”, Urban pohtii.

”Tämä oli ehkä aikansa esitys, siis live-esitys. Kiinnostavaa tässä on tietysti se, että ne on tehty niin kauan sitten.”

Sitäkään ei tiedetä, olivatko nämä leikkisät ja luovat lapset nykyihmisen edeltäjiä. Ehkä he olivat denisovanihmisiä, nykyihmisen lähiserkkuja.

Tutkimuksen julkaisi Science Bulletin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla