Lasta motivoi myönteinen, auttajan identiteetti. Kuva: Wikimedia Commons
Lasta motivoi myönteinen, auttajan identiteetti. Kuva: Wikimedia Commons

Lapsi auttaa, jos saa olla auttaja.

Jos haluat opettaa lasta auttavaiseksi, älä vain kehota auttamaan vaan anna hänen tuntea olevansa auttaja. Sanavalinta ratkaisee, miten viesti menee perille, kertovat yhdysvaltalaistutkijat Child Development -lehdessä.

Heidän tutkimukseensa osallistui 150 3–6-vuotiasta lasta keskiluokkaisista tai ylemmän keskiluokan perheistä. Kahdessa kokeessa aikuinen puhui lapsille auttamisesta, mutta hieman eri tavoin.

Ensimmäisessä asetelmassa aikuinen puhui auttamisesta verbillä. Hän saattoi esimerkiksi sanoa, että jotkut lapset päättävät auttaa toisia. Toisessa kokeessa auttamiseen viitattiin substantiivilla sanomalla, että jotkut lapset päättävät olla auttajia.

Sanavalinnoilla oli erilainen vaikutus, kun lapset päästettiin juttutuokion jälkeen leikkimään. Aina välistä aikuinen järjesti lapsille tilaisuuden auttaa häntä siivoamaan sotkua, avaamaan jonkin astian, siirtämään leluja pois tai poimimaan lattialle pudonneita kyniä. Lapsen piti aina keskeyttää leikkinsä, jotta voisi tulla avuksi.

Vain substantiivi tehosi. Lapset, joille oli puhuttu ”auttajista”, auttoivat enemmän kuin ne, joille asiasta oli puhuttu verbillä. Itse asiassa verbillä evästetyt eivät auttaneet yhtään enempää kuin lapset, joille ei ollut lainkaan puhuttu avun antamisesta.

Substantiivi näyttäisi tutkijoiden mukaan tarjoavan lapselle myönteisen identiteetin, joka puolestaan motivoi lasta. Hänestä on kiva olla auttaja.