Pluto ja sen kolme kuuta: Charon vasemmalla ylhäällä hyvin lähellä Plutoa, P2 hieman kauempana kello viiden suunnassa ja P1  etäämpänä kello seitsemän suunnalla.
Pluto ja sen kolme kuuta: Charon vasemmalla ylhäällä hyvin lähellä Plutoa, P2 hieman kauempana kello viiden suunnassa ja P1 etäämpänä kello seitsemän suunnalla.

Jättiläismäinen joustava aurinkopaneeli saattaa tulevaisuudessa toimia pitkien avaruusmatkojen energianlähteenä.

Jättiläismäinen joustava aurinkopaneeli saattaa tulevaisuudessa toimia pitkien avaruusmatkojen energianlähteenä. Tämän ”lentävän maton” energia syötettäisiin ionimoottoreihin. Näin vältyttäisiin käyttämästä ydinvoimalla kulkevia aluksia, joiden avaruuteen laukaisuun liittyy ydinonnettomuusriski.

Maton suuri koko takaa moottoreille riittävän energian kaukanakin Auringosta. Kalifornian yliopiston tutkija Rudolf Meyer on suunnitellut tämän Auringon valoa sähköksi muuttavan kalvon. Se voitaisiin lähettää avaruuteen rullana esimerkiksi sukkulan mukana. Siellä se avattaisiin ja kytkettäisiin avaruusalukseen.

Maton kulmiin kiinnitettävät ionimoottorit pitävät huolen siitä, että se pysyy suuntautuneena Aurinkoon. Kokonainen sarja ionimoottoreita puolestaan tuottaa tarvittavan työntövoiman.

Ionimoottori käyttää ajoaineenaan ksenonkaasua. Kaasu kuumenee, ja sen atomit muuttuvat sähköisesti varatuiksi hiukkasiksi, jotka kiihtyvät kohti korkeajännitehilaa. Työntö syntyy, kun kiihdytetyt hiukkaset ohjataan kapean suuttimen läpi. Puhutaan aurinkosähköisestä moottorista.

Muun muassa Euroopan avaruusjärjestö on kokeillut aurinkopaneeleista voimansa saavaa ionimoottoria Kuuta kiertävässä luotaimessa. Meyerin suunnitelmassa on uutta aurinkopaneelin joustavuus ja suuri koko.

New Scientistin uutisen mukaan teknologia on kuitenkin edelleen lasten kengissä ja ”matto” olisi liian raskas vietäväksi avaruuteen. Meyer puolustaa ideaansa sanomalla, että mikään fysiikan laki ei ole sitä vastaan.