Isoaaltoselkälepakon poikaset aloittavat varhain lajille ominaisen ääntelyn harjoittelun. Kuvassa poikanen on tarrautunut emonsa vatsaan. Kuva: Michael Stifter
Isoaaltoselkälepakon poikaset aloittavat varhain lajille ominaisen ääntelyn harjoittelun. Kuvassa poikanen on tarrautunut emonsa vatsaan. Kuva: Michael Stifter

Jokelluksesta eroteltiin 25 tavua, joita lepakon poikaset toistelivat.

Ihmisten lisäksi muutamien muiden eläinlajien kuten lepakoiden tiedetään jokeltelevan. Berliinin luonnontieteellisen museon tutkimuksessa lepakon poikasten jokeltelua analysoitiin tarkemmin ja sitä verrattiin ihmisvauvojen jokelteluun. Niiden välillä havaittiin paljon yhteneväisyyksiä, kertoo uutistoimisto AFP.

Tutkimusryhmä kävi läpi 216 äänitettä kahdenkymmenen isoaaltoselkälepakon poikasen jokeltamisesta. Äänitteitä kerättiin kahdesta eri lepakkoyhdyskunnasta Costa Ricasta ja Panamasta.

Tutkijat huomasivat, että poikaset toistavat ”tavuja”, jokeltavat rytmikkäästi ja käyttäytyvät samankaltaisesti kuin ihmisvauvat. Äänet olivat myös yhteneviä eri yhdyskuntien välillä, joten ne ovat lajille tyypillisiä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

”Ihmisvauvat jokeltavat ensinnäkin ollakseen yhteydessä holhoojiinsa, mutta myös ollessaan täysin yksin, nähtävästi he ilomielin tutustuvat omaan ääneensä, ja sitä samaa tekevät lepakkomme”, arvioi tutkimusta tehnyt eläinten käyttäytymistieteen tutkija Mirjam Knörnschild AFP:lle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lepakot kommunikoivat toistensa kanssa ultraäänillä, jotka ovat niin korkeita taajuuksia, ettei ihminen voi niitä kuulla. Ne pystyvät lisäksi tuottamaan ääniä ihmisten kuulemilla taajuuksilla. Äänet kuulostavat kimeältä viserrykseltä.

Jokeltaminen alkaa lepakolla noin kolme viikkoa syntymästä ja kestää seitsemästä kymmeneen viikkoa, kunnes poikanen itsenäistyy.

Tuona ajanjaksona poikanen viettää päivästään lähes kolmasosan jokeltaen. Jokellus kestää keskimäärin noin seitsemän minuutin ajan, mutta pisimmillään tutkijat havaitsivat yhden lepakon poikasen jokeltaneen jopa 43 minuutin ajan.

”Se on hyvin erityistä ja sitä eivät toiset tähän asti tutkitut lepakkolajit tee”, kommentoi Krörnschild.

Poikasten ääniraidat muunnettiin kuviksi, ja yhteensä niiden tuottamia ”tavuja” saatiin kerättyä yli 55 000. Tutkimuksessa kerrotaan jokelluksen muistuttaneen ihmisvauvojen jokellusta toisteisuudellaan, merkityksettömyydellään ja myös rytmikkyydellään.

Tavujen suuresta joukosta eroteltiin 25 tavua, jotka ovat ihmissilmällekin selvästi eri näköisiä.

Lepakon poikaset eivät osanneet kaikkia tavuja heti jokeltamisen aloittaessaan vaan ihmisvauvojen tavoin ne oppivat tavuja kasvaessaan. Itsenäistyessään ne eivät vielä taitaneet kaikkia ääntämyksiä oikein vaan jatkoivat oppimistaan.

Jo hyvin nuorina lepakot oppivat kuusitavuisen laulun, jolla urospuoliset lepakot merkkaavat reviiriään ja houkuttelevat naaraita. Krörnschild kertoo poikasten kuuntelevan uroksia ja matkivan laulua.

Kaikki lepakon poikaset oppivat laulun, vaikka naaraslepakot eivät toista laulua enää aikuisena. Tutkimuksen mukaan laulun oppiminen voi auttaa niitä kuitenkin arvioimaan tulevien kumppanien esiintymistä.

Lepakoiden ja ihmisten lisäksi on vain muutamia muita lajeja, jotka osaavat jokeltaa. Niihin kuuluvat muutamat lintulajit, kaksi silkkiapinalajia ja mahdollisesti joitain delfiinilajeja sekä maitovalaat.

Science-tiedelehden julkaisemalta videolta voit kuunnella, miltä lepakon poikasen jokeltelu kuulostaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla