Lepakko ja lähetin. Kuva: Martin Wikelski
Lepakko ja lähetin. Kuva: Martin Wikelski

Keinotekoinen magneettikenttä sekoitti lepakoiden suuntavaiston

Miten lepakot suunnistavat? Ne ovat lähes sokeita eikä kaikuluotauksesta ultraäänillä ole apua navigoinnissa. Siitä huolimatta jotkut lepakot voivat vaeltaa jopa satoja kilometrejä perinteisille talvehtimispaikoilleen.

Nyt Princetonin yliopiston tutkijat ovat osoittaneet, että lepakoiden suunnistuskyky perustuu maan magneettikentän havaitsemiseen. Professori Richard Hollandin johtamassa tutkimuksessa seurattiin 15:tä Eptesicus fuscus-lepakkoa, jotka vaeltavat pitkiä matkoja talvehtimispaikkojen ja kesäreviirien välillä.

Lepakot varustettiin radiolähettimillä ja niiden matkaa seurattiin lentokoneesta. Ensimmäisessä kokeessa lepakot kuljetettiin 20 kilometrin päähän yöpymispaikoistaan ja päästettiin lentoon. Kaikki lepakot osasivat vaivattomasti kotiinsa.

Seuraavassa vaiheessa osa lepakoista pantiin pieneen ”kypärään”, jonka sisällä vallitsi voimakas magneettikenttä. Kypärään luotu magneettikenttä poikkesi kuitenkin Maan todellisesta magneettikentästä. Seuraus oli, että kaikki sille altistuneet lepakot lähtivät väärään suuntaan. Keinotekoinen magneettikenttä siis viritti lepakoiden sisäisen kompassin väärin.

Osa lepakoista kykeni kuitenkin korjaamaan kompassin takaisin oikealle kurssille ja löysi lopulta perille. Hollandin mukaan tämä voi johtua lyhyestä altistuksesta keinotekoiselle magneettikentälle. Vaihtoehtoisesti lepakoilla voi olla toinen, toistaiseksi tuntematon suunnistusstrategia.

Monet eläimet bakteereista mehiläisiin ja muuttolintuihin kykenevät virittäytymään maan magneettikentän mukaisesti, mutta mekanismi on edelleen suuri mysteeri. Lepakoiden liittyminen joukkoon osoittaa, että kyky saattaa olla laajemmin levinnyt myös nisäkkäiden lahkossa.

Lue lisää Naturen sivuilta.