Lepakot ovat suurin nisäkäslahko jyrsijöiden jälkeen. Kuvassa amerikankorvayökkö. Kuva: Wikimedia Commons
Lepakot ovat suurin nisäkäslahko jyrsijöiden jälkeen. Kuvassa amerikankorvayökkö. Kuva: Wikimedia Commons

Uuden tutkimuksen mukaan kukin lepakkolaji kantaa keskimäärin 17:ää vielä tuntematonta zoonoottista virusta.

Lepakot kantavat ihmisille vaarallisia viruksia enemmän kuin muut eläimet. Newyorkilaisen EcoHealth Alliancen tutkijat julkaisivat tuloksen keskiviikkona tiedelehti Naturessa.

Monet virustutkijat ovat pitkään ajatelleet jotain tämänsuuntaista, sillä niin sars-keuhkokuumetta aiheuttavan sars-koronaviruksen kuin verenvuotokuumetta aiheuttavien Marburg- ja ebolavirustenkin alkuperäksi on veikkailtu lepakoita.

Kriitikot kuitenkin ovat huomauttaneet, että kyseessä voi olla nahkasiipiä suotta syyllistävä havaintoharha. Joka viides nisäkäslaji nimittäin on lepakko, ja lepakoiden virustaakkaa on tutkittu erityisen ahkerasti.

Nyt EcoHealth Alliancen tutkijoiden analyysi on ehkä ratkaissut kiistan, lepakoita raskauttavasti. Retorista lisäpontta löydökselle tuo se, että tutkimusryhmä kuului alun alkaen lepakkoteorian kriitikoihin.

”Tutkijana minun pitää hyväksyä tutkimustulokseni, vaikka ne osoittaisivat minun olleen väärässä”, julisti tiedelehti Sciencelle tautitutkija Peter Daszak, tutkimuksen päävastuullinen kirjoittaja.

Hänen ryhmänsä haki alun alkaen vastausta laajempaan kysymykseen: mihin nisäkäslajeihin tutkijoiden tulisi erityisesti keskittyä, kun he haluavat löytää vielä tuntemattomia viruksia, jotka voisivat joskus uhata ihmiskuntaa?

Daszakin kollega ekologi Kevin Olival keräsi tietoa nisäkkäille haitallisista viruksista. Hän kahlasi läpi kaikki 586 nisäkkäillä tunnettua tautivirusta ja 754 nisäkäslajia eli 14 prosenttia kaikista nisäkkäistä. Osa viruksista aiheuttaa tautioireita vain yhdelle lajille, osa useammille lajeille. Sekä ihmisillä että eläimillä esiintyviä viruksia eli zoonoottisia viruksia näistä on 188.

Tämä on vielä havaintoharhan läpäisemää tietoa. Eniten tutkituilta lajeilta, kuten ihmisiltä ja lepakoilta, tunnetaan suhteellisesti muita enemmän viruksia. Tutkijat pyrkivät näkemään vinouman ohi arvioimalla tilastollisesti, kuinka paljon viruksia kullakin lajilla tunnettaisiin, jos niitä olisi tutkittu yhtä paljon kuin virusten osalta eniten tutkittua lajia eli kettua.

Näin he pystyivät johtamaan muutamia yleispätevyyksiä: mitä suurempi eläin on ja mitä laajemmalla alueella laji elää, sen enemmän sillä on viruksia.

Seuraavaksi tutkijat keskittyivät 188 zoonoottiseen virukseen ja havaitsivat, että niitä on lepakoilla paljon enemmän kuin muilla nisäkkäillä.

Tutkijat arvioivat, että jokainen lepakkolaji kantaa 17:ää vielä tuntematonta zoonoottista virusta, kun jokainen jyrsijä- ja kädellislaji kantaa vain kymmentä.

Epidemiologi Fabian Leendertz berliiniläisestä Robert Koch -instituutista arvioi, että tutkimus tarjoaa vahvaa todistetta lepakoiden erityislaadusta. Hän kuitenkin huomauttaa, että havaintoharhaa ei yrityksistä huolimatta saa kovin helposti siivottua pois tuloksista.

”Tarvitsemme enemmän konkreettista tietoa siitä, kuinka tartuntataudit leviävät eläimistä ihmisiin”, Leendertz sanoo Sciencelle.

Oli miten oli, lepakkopelkoon ei ole erityistä syytä, löydöksen isä Peter Daszak sanoo. Lepakoita tarvitaan pölyttämään kukkia ja metsästämään hyönteisiä. Virukset eivät välttämättä koskaan tartu lepakosta ihmiseen, jos lepakot jätetään rauhaan.

”Virukset uhkaavat ihmisiä vain, jos jatkamme tunkeutumista lepakoiden asuinalueille, metsästämme ja syömme niitä tai muuten olemme niiden kanssa kontaktissa”, Daszak sanoo.

Syy lepakoiden korkeaan virusaltistukseen on yhä epäselvä. Kilpailevia teorioita riittää alkeellisesta immuunisysteemistä siihen, että kaikuluotauksen synnyttämät pisarapilvet levittäisivät virusta.

Ensimmäisiä bongauksia odotetaan jo kesällä.

Eksoplaneettoja etsivä Tess-tutkimussatellitti on kohonnut avaruuteen. Tessin odotetaan löytävän tuhansia planeettoja, jotka kiertävät muuta tähteä kuin Aurinkoa.

Tess kohoaa aivan uudenlaiselle radalle, jota kokeillaan ensi kertaa. Rata on soikea ja tahdistettu Kuun kiertoon Maan ympäri, kertoo Nasa sivuillaan.

”Joka kerta lähellä maapalloa Tess lähettää kaikki ottamansa kuvat lennonjohdolle. Tämä on aivan uutta”, sanoi Tessiä rakentanut avaruusinsinööri George Ricker MIT-yliopistosta.

Radalle kohoamiseen menee viikkoja. Apuna käytetään Kuun painovoimaa.

Lisäksi neljän tarkan kameran viritys vie aikansa. Siksi Tess alkaa havainnoida tähtien ympäristöä vasta kesäkuun lopulla.

Tess keskittyy tähtiin 30–300 valovuoden päässä. Jos niiltä löytyy ehdokkaita eksoplaneetoiksi, aletaan niitä tutkia maanpäällisillä kaukoputkilla.

Auringon ja Maan lähellä on 250 valovuoden etäisyydellä noin 200 000 tähteä. Tess keskittyy kirkkaisiin ja läheisiin tähtiin.

Erityisesti tutkijat haluavat selvittää, onko uudella eksoplaneetalla kaasukehää ja jos on, mistä aineista se koostuu.

Tessin menetelmä on vanha tuttu. Jos tähden edestä kulkee planeetta, se himmentää hetkeksi tähden valoa. Muutoksen perusteella voidaan selvittää tähteä himmentävän kappaleen koko ja massa.

Moni haluaa ryhtyä liikkumaan, mutta into lopahtaa aikatauluihin ja monimutkaisiin harjoitusohjelmiin. Tavoite pitää paremmin, jos laajentaa mielikuvaa liikunnasta.

Liikkuminen on terveellistä, kuka sitä ei tietäisi. Mitä välttelystä seuraa, voi aavistella UKK-instituutin tuoreesta raportista, jossa lasketaan liikkumattomuuden kustannuksia suomalaiselle yhteiskunnalle.

Ne ovat huomattavat: vähintään runsaat kolme miljardia mutta kenties jopa yli seitsemän miljardia euroa vuodessa. Summa kertyy sairauspäivistä, lääkemenoista, terveyspalveluiden käytöstä, tekemättä jääneistä työtunneista, menetetyistä verotuloista ja koti- ja laitoshoidon kustannuksista.

Tutkimusten mukaan liikkuja suojaa itseään monilta sairauksilta: diabetekselta, masennukselta, metaboliselta oireyhtymältä, sydän- ja verisuonitaudeilta, jopa joiltakin syöviltä – ja tietysti ylipainolta.

Mikä määrä sitten pitäisi liikkua hyödyt saadakseen?

Suositus kaksi ja puoli tuntia

Maailman terveysjärjestön WHO:n suositus, jota Suomikin noudattaa, ohjeistaa liikkumaan keskitehoisesti vähintään kaksi ja puoli tuntia tai voimakkaasti tunnin ja vartin viikossa.

Ohjetta tukee vuonna 2017 julkaistu tutkimus, johon osallistui yli 130 000 ihmistä 17 maasta. Tulosten mukaan varhaisen kuoleman riski vähenee lähes 30 prosenttia, kun käyttää vähintään suositellun ajan fyysisiin aktiviteetteihin.

Hyvästä kannusteesta huolimatta aikatavoite voi lannistaa nykyajan kiireistä ihmistä. Mistä ottaa ajan juoksulenkkiin, jumppatuntiin tai salilla käyntiin?

Entä jos sitä ei tarvitsisi aina erikseen ottaa. Liikuntaa voi tarkastella muutenkin kuin nimenomaisena suorituksena.

Kertyy arjen askareistakin

WHO laskee keskitehoiseksi liikunnaksi myös tavalliset arjen tekemiset, kuten imuroinnin ja muut kotityöt. Samaan joukkoon menevät työmatkakävely, työmatkapyöräily – ja näin kesän lähestyessä monen iloksi – myös puutarhatyöt, marjastus ja sienestys.

Liikuntaa ei ole edes pakko jakaa pitkin viikkoa, vaikka suositus niin neuvookin. Viikonloppuliikuntakin hyödyttää. Tutkimuksissa se on pienentänyt ennenaikaisen kuoleman riskiä yhtä paljon kuin ositettu liikunta.

Mikä parasta, tuore yhdysvaltalaistutkimus osoittaa, että vähänkin on parempi kuin ei mitään.

Nykyinen suositus pitää terveyshyödyn rajana vähintään kymmenen minuutin liikuntarupeamaa, mutta uusien tulosten mukaan elimistö kiittää jo kahden minuutin aktiivisuudesta. Se voi olla pysäkin väli kävelyä tai hissin vaihto portaisiin.

Näin ajatellen kaksi ja puoli tuntia ei enää tunnukaan mahdottomalta.

 

Lue lisää

Huhtikuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa kansainväliset tiedetoimittajat esittävät asiantuntijoille monien miettimiä liikuntakysymyksiä: Onko pakko rehkiä hikeen asti? Voiko venyttelyn jättää väliin? Mitä oikein kannattaa syödä? Siivittääkö musiikki tosiaan menoa?

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.