Vuorovaikutteista lepertelyä Helen Hyden teoksessa Baby Talk (1908). Kuva: Smithsonian Museum of Art / Wikimedia Commons
Vuorovaikutteista lepertelyä Helen Hyden teoksessa Baby Talk (1908). Kuva: Smithsonian Museum of Art / Wikimedia Commons

Yksivuotiaan sanavarasto kehittyy, kun hänen kanssaan lässytetään.

Pikkulapsille lepertely ei ole turha vaan suotava ja hyödyllinen tapa. Hidastettu puhe, vokaalien venyttely ja sanojen toistelu piltille puhuttaessa kasvattavat hänen sanavarastoaan.

Washingtonin ja Connecticutin yliopistojen tutkijat kävivät läpi yli 4000 puolen minuutin äänitettä, joissa 26 perhettä puhuu noin yksivuotiaille lapsilleen. Mitä enemmän aikuiset nostivat äänensä korkeutta ja venyttivät sanoja, sitä enemmän taaperot jokelsivat takaisin. Jokellus on kielen tuottamisen esiaste.

Kahden vuoden iässä tutkittiin samojen lasten sanavaraston koko. Ne, joiden kanssa oli käyty eniten vauvankielisiä keskusteluja, hallitsivat keskimäärin 433 sanaa. Ne joiden kanssa oli leperrelty vähiten, tunnistivat keskimäärin 169 sanaa. Yhteys säilyi perheen sosioekonomisesta asemasta riippumatta.

Varhaisessa kielen omaksumisessa ei ole kyse vain sanojen kuulemisesta vaan myös siitä, miten ja millaisessa vuorovaikustilanteessa sanat sanotaan. Mitä enemmän lapsi vastailee, sitä enemmän hän oppii, sanoo tutkija Patricia Kuhl. Suurin teho vauvapuheella oli, kun vanhempi ja lapsi harrastivat sitä kahden kesken, ilman että että muut aikuiset ja lapset hyörivät mukana.

Tutkimuksen julkaisi Developmental Science.