Villikanin raato. Kuva: Sami Kero / HS
Villikanin raato. Kuva: Sami Kero / HS

Eläimen raadossa bakteeri kasvaa ärhäkämmäksi kuin kasviperäisessä jätteessä.

”Äiti oli oikeassa, kun kielsi koskemasta linnunraatoon”, akatemiatutkija Tarmo Ketola tiivistää Jyväskylän yliopistossa tehdyn bakteeritutkimuksen yhden opetuksen.

Varsinaisesti tutkijat selvittivät, miten nopeat muutokset ympäristössä edistävät tautiepidemioita.

Taustalla on käsitys, että bakteerit aiheuttavat tauteja, koska sopeutuvat isäntään pitkän ajan kuluessa. Nyt näyttäisi siltä, että bakteerien aggresiivisuuteen vaikuttaa voimakkaasti myös ympäristön olojen muutokset.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Se tarkoittaa, että esimerkiksi vesistöjen rehevöityminen ja eläinperäiset jätteet voivat tehdä ympäristön bakteereista jopa muutamassa päivässä aikaisempaa aggressiivisia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tuloksia voi Ketolan mukaan tulkita arkisesti esimerkiksi juuri linnunraatojen kautta:

”Jos bakteerin kasvupaikka on ollut vaikkapa mädäntynyt lihanpala, sillä on valmiit työkalut menestymiseen uudessa isännässä, jos tämä on lihaa”, Ketola vertailee.

”Tutkimuksen perusteella voisi sanoa esimerkiksi kalanviljelylaitoksille tai kanaloihin, että raadot kannattaa nopeasti korjata pois”, Ketola jatkaa.

Tutkijat kasvattivat bakteereita sekä lihapohjaisessa että kasvipohjaisessa kasvatusliemessä. Molempia oli vielä kahta vahvuutta, toisessa oli paljon ravinteita ja toisessa vähän.

Kasvatuksen jälkeen bakteereilla infektoitiin vahakoisan toukkia, joiden kuolleisuutta seurattiin. Eli tutkijat selvittivät, millaisissa oloissa kasvanut bakteeri tappoi tehokkaimmin.

Kaksi päivää lihapohjaisessa liuoksessa kasvatettujen bakteerisolujen kyky aiheuttaa infektio oli suurempi kuin kasvipohjaisessa ravintoliuoksessa kasvatettujen.

Samoin kävi, jos bakteerin kasvuliuoksessa oli vähän ravinteita. Niukkuus teki bakteereista kiukkuisempia.

Tutkijat kasvattivat Serratia marcescens -bakteeria. Se voi aiheuttaa vaikeita infektioita etenkin immuunipuolustukseltaan heikoille ihmisille ja muille eliöille kuten hyönteisille.

Jyväskylän ja Helsingin yliopistojen yhteinen tutkimus on julkaistu Biology Letters -julkaisusarjassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla