Cambridgen yliopiston kokeessa kuvattiin lämpökameralla jääkylmässä vedessä pidettyjä käsiä. Kuva: Stephanie Payne
Cambridgen yliopiston kokeessa kuvattiin lämpökameralla jääkylmässä vedessä pidettyjä käsiä. Kuva: Stephanie Payne

Kylmässä ihmisen elimistö uhraa ensimmäisenä ääreisosat supistamalla sormien ja varpaiden verenkiertoa.

Lihaksikasta vartaloa sopii esitellä helteellä rannalla, mutta siitä on hyötyä myös pakkasella. Tähän päätyi American Journal of Physical Anthropology -lehdessä ilmestynyt tutkimus.

Treenatun kropan omistajan kädet palelevat vähemmän kuin laihan tai lihavan. Lihaskimppu saa kylmässä toisenlaisia ihmisiä vähemmän paleltumia näppeihinsä. Hän saattaa myös suoriutua muita paremmin sorminäppäryyttä vaativista tehtävistä hyytävissä oloissa.

Cambridgen yliopiston biologisen antropologian tutkijat havaitsivat, että lihasmassan määrä ennustaa, paljonko lämpöä karkaa käsistä kylmässä. Sen sijaan ihmisen painon, koon tai rasvan osuuden perusteella ei voi päätellä, palelevatko hänen näppinsä herkästi.

Tämä selittää, miksi vanhukset usein hytisevät kylmästä. Heillä lihakset ovat alkaneet rapistua ja lihasmassa vähentyä.

”Ihmiselimistö on hämmästyttävä, dynaaminen järjestelmä, joka käyttää lihaksia lämmön tuottamiseen, jotta loput, muun muassa kädet, pysyisivät lämpiminä”, sanoo tutkimusta johtanut Stephanie Payne EurekAlert-uutispalvelun mukaan.

Moni luulee, että lihavuus suojaisi palelemiselta, koska rasva eristää. Näin ei tuoreen tutkimuksen mukaan ole, vaan lihakset ovat keskeisemmässä osassa lämmönsäätelyssä.

”Valkoinen rasva toimii lähinnä suojaavana eristeenä. Sillä voi olla merkitystä lämpimänä pysymiselle silloin, kun koko keho altistuu kylmälle vaikkapa avannossa uidessa”, sanoo erikoistutkija Sirkka Rissanen Työterveyslaitokselta Oulusta.

Vielä vähemmän lämmittää isoista rasvapallosista ja sidekudoksesta muodostuva selluliitti. Sekin kyllä eristää jonkin verran.

Sen sijaan ruskea rasva tuottaa lämpöä. Sitä on jonkin verran vastasyntyneillä ja ihmisillä, jotka viettävät paljon aikaa ulkosalla. Nimi tulee siitä, että ruskeassa rasvakudoksessa on paljon verisuonia ja rasva jakautuu moniin pisaroihin soluissa.

Käsissä on harvoin kovin paljon minkäänlaista rasvaa, ja niiden lihaksetkin ovat pienet.

Käsillä on laaja pinta-ala suhteessa tilavuuteen, mikä voi aiheuttaa ongelmia kylmissä oloissa, Payne toteaa. Siksi hänen ryhmänsä tutki ihmisen vartalon koon ja koostumuksen vaikutusta lämmön menettämiseen ja uudelleen lämpenemiseen juuri käsissä.

Lihasten kyky tuottaa lämpöä on tunnettu pitkään, mutta Paynen tiimi on ainakin omasta mielestään tutkinut sormien kylmettymistä uudenlaisella koeasetelmalla.

Kokeeseen osallistui 114 vapaaehtoista yliopisto-opiskelijaa ja paikallista asukasta Britannian Cambridgesta. Naisia oli vähän enemmän kuin miehiä.

Koehenkilöt mitattiin ja punnittiin ja heidän vartalonsa rasva- ja lihaspitoisuudet analysoitiin. Sitten jokainen heistä työnsi kätensä jääkylmään veteen kolmeksi minuutiksi. Tutkijat seurasivat lämpökameran avulla, kuinka nopeasti kunkin kädet lämpenivät jälleen.

Osallistujat olivat 18–50-vuotiaita ja heidän sukujuurensa olivat eurooppalaisia. Alkuperä on tärkeä asia, sillä monet kylmissä paikoissa elävät ihmisyhteisöt ovat sopeutuneet viileään. Heillä saattaa esimerkiksi olla suhteessa muita enemmän lihasmassaa kehossaan.

Suurtutkimuksessa tarkasteltiin kokonaisia tyttöikäluokkia, joista noin puolet otti rokotteen ja puolet ei.

Papilloomavirusta ja sen aiheuttamia syöpiä ehkäisevä hpv-rokote ei ole lisännyt rokotettujen suomalaisten tyttöjen riskiä sairastua autoimmuunisairauksiin ja erilaisiin arvoituksellisiin oireyhtymiin. Tämä havaittiin suomalaisessa suurtutkimuksessa, joka julkaistiin Vaccine-lehdessä.

Hpv-rokote tuli kansalliseen rokotusohjelmaan vuoden 2013 lopussa. Tutkimuksessa olivat mukana kaikki tytöt, joilla oli mahdollisuus saada rokote rokotusohjelman puitteissa vuosina 2013–2016. Heitä oli kaikkiaan 240 605.

Näistä tytöistä rokotteen otti hiukan yli puolet, 56 prosenttia. Tutkimuksessa vertailtiin rokottamattomien ja rokotettujen sairastamista kansallisten hoitoilmoitusrekisterien perusteella.

Kävi ilmi, että rokotuksen 11–15-vuotiaana saaneilla ei ollut merkitsevästi suurempi riski sairastua kuin saman ikäisillä rokottamattomilla tytöillä.

”Tutkimuksessa tarkasteltiin riskisuhdetta 38 taudin osalta. Mukaan valikoitiin sairauksia, joiden kohdalla on esitetty epäilyjä, että rokottaminen saattaisi lisätä niiden esiintymistä”, kertoo ylilääkäri Hanna Nohynek Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta. Nohynek oli yksi tutkimuksen tekijöistä.

Tarkastelussa olivat esimerkiksi monimuotoinen paikallinen kipuoireyhtymä, krooninen väsymysoireyhtymä sekä tyypin 1 diabetes.

Epäilyt ovat Nohynekin mukaan perustuneet ajalliseen yhteyteen eli siihen, että lapsi on sairastunut rokotteen ottamisen jälkeen.

Ryhmä suomalaisia vanhempia on arvellut, että heidän lapsensa ovat sairastuneet rokotuksen takia. Sairastuminen rokotuksen jälkeen ei kuitenkaan vielä tarkoita, että rokotus on sairastumisen syy.

Yhteyden todentamiseksi rokotettujen sairastuvuutta täytyy verrata rokottamattomiin. Näin tutkimuksessa tehtiin, eikä merkitsevästi kohonnutta riskiä mihinkään sairauteen löytynyt.

”Vastaavia tuloksia on saatu Norjassa ja Tanskassa. Tämä on yksi näyttö lisää siitä, että hpv-rokotus on turvallinen”, Nohynek arvioi.

Rokotus hpv-virusta vastaan suojaa kohdunkaulan syövältä, koska kohdunkaulan syöpä saa alkunsa virusinfektiosta. Sitä aiheuttava papilloomavirus tarttuu herkästi seksissä. Kondomikaan ei siltä täysin suojaa.

Viime vuosina on selvinnyt, että hpv-infektio on yhteydessä myös erilaisiin suun ja kurkun, peräaukon ja peniksen alueen syöpiin. Yhdysvaltalaisten tutkimusten mukaan hpv:stä johtuvat syövät ovat lähes yhtä yleisiä molemmilla sukupuolilla.

Tulevaisuudessa hpv-rokote saatetaan antaa koulussa maksutta myös pojille. THL:n työryhmä vertailee parhaillaan poikien rokottamisen kustannuksia ja hyötyjä.

Luonnossa elävät maitovalaat saavat syöpiä ihmisen mereen päästämistä ympäristömyrkyistä. Kuvan yksilöt uivat akvaariossa. Kuva: Wikimedia Commons
Luonnossa elävät maitovalaat saavat syöpiä ihmisen mereen päästämistä ympäristömyrkyistä. Kuvan yksilöt uivat akvaariossa. Kuva: Wikimedia Commons

Meriin kulkeutuvat kemikaalit ovat lisänneet syöpiä esimerkiksi maitovalailla ja merileijonilla. Mikromuovitkin saattavat olla syöpävaarallisia eläimille.

Joskus sanotaan, että ihminen on maapallon syöpä. Asia saattaa olla kirjaimellisesti näin, pohtii ryhmä tutkijoita Nature Ecology & Evolution -lehdessä hiljattain ilmestyneessä artikkelissa.

Kyse on siitä, että ihmisen toiminta ja planeetan saastuminen aiheuttavat syöpää myös muille eläimille kuin meille itsellemme. Tiettyjen kemikaalien päätyminen meriin on yhdistetty syöpien lisääntymiseen joillain eläinlajeilla.

Kun ihminen rouhii luonnon ekosysteemejä sirpaleiksi, geneettinen monimuotoisuus vähenee, mikä sekin voi johtaa haitallisten mutaatioiden ja kasvainten yleistymiseen. Mekanismeja on monia.

”Ihmiset voidaan määritellä syöpää aiheuttavaksi lajiksi tai tekijäksi. Muokkaamme ympäristöä tavalla, joka aiheuttaa syöpää villieläimissä”, syövän evoluutiota tutkivan biologin Frédéric Thomasin johtama ryhmä kirjoittaa.

Ryhmä kokoaa katsauksenomaisessa artikkelissa yhteen tutkimustietoa siitä, millä tavoin ihmisen toiminta on johtanut syöpien yleistymiseen villieläimillä. Näkökulma on tuore, sillä luonnossa elävien eläinten syöpiä on tutkittu erittäin vähän.

Pahasti saastuneen St. Lawrence -joen suulla Kanadassa elävillä maitovalailla on todettu huomattavan paljon syöpiä. Jo vuosituhannen alussa tehdyssä tutkimuksessa huomattiin, että tutkituista aikuisista maitovalaista lähes kolmasosa kärsi jonkinlaisesta syöpäkasvaimesta.

Yleisin syöpä valailla oli suoliston adenokarsinooma. Maitovalaiden elinympäristöä saastuttavat muun muassa alumiinisulattamoilta vuotavat myrkyt.

Kalifornianmerileijonilla puolestaan esiintyy syöpää, joka on yhdistetty klooripohjaisten torjunta-aineiden käyttöön. Tšernobylin ydinonnettomuuden jäljiltä havaittiin, että ulkoiset kasvaimet eräissä linnuissa yleistyivät todennäköisesti lisääntyneen taustasäteilyn seurauksena.

Muovisaaste voi kaiken muun pahan lisäksi johtaa syöpäkasvainten kehittymiseen sille altistuneilla eläimillä, tutkijat kirjoittavat. Luontoon päätyvässä muovijätteessä on erilaisia kemikaaleja, jotka voisivat riittävän suurissa määrissä altistaa eläimiä syövälle. Toki muovijäte ja mikromuovit ovat luonnolle valtava ongelma muutenkin.

Aihetta on tutkittu niukalti ehkä siksikin, että villieläinten kasvaimet tuntuvat melko pieneltä asialta, kun ilmasto lämpenee ennätystahtia ja lajeja katoaa planeetalta nopeammin kuin koskaan ennen. Syöpäsairaudet ovat silti yksi monista tekijöistä, jotka voivat rampauttaa eläinpopulaatioiden hyvinvointia ja heikentää niiden toipumiskykyä kriiseistä.

”Villieläinten syöpäkasvaimet ovat täysin unohdettu tutkimusala, ja haluamme herätellä tutkimusta tästä aiheesta”, kertoo evoluutiobiologi Mathieu Giraudeau Arizonan osavaltionyliopistosta tiedotteessa.

Syövän kehitys on monen tekijän summa. Yksi riskitekijä on geneettisen monimuotoisuuden romahtaminen, kun ahtaalle ajetut eläinpopulaatiot pienenevät. Samalla eläimistä voi tulla herkempiä tauteja ja syöpää aiheuttaville tekijöille, joita ne elinympäristössään kohtaavat.

Jopa niinkin kaukaa haetulta tuntuva asia kuin valosaaste saattaa altistaa eläimiä syövälle. Jatkuvasti valaistuilla alueilla elävien eläinten melatoniinin ja muiden hormonien tuotannon häiriintyminen voi periaatteessa johtaa jopa syöpien kehitykseen samalla tavoin kuin ihmisilläkin. Yöaikainen valoaltistus etenkin vuorotyötä tekevillä naisilla on yhdistetty kohonneeseen rintasyöpäriskiin.