Kalorit ovat nykyään houkuttelevampia, halvempia ja helpommin saatavissa kuin koskaan aikaisemmin. Kuva: Shutterstock
Kalorit ovat nykyään houkuttelevampia, halvempia ja helpommin saatavissa kuin koskaan aikaisemmin. Kuva: Shutterstock

Se on normaalien ihmisten normaali reaktio epänormaaliin ruokaympäristöön.

Koko maailma lihoo, eikä Suomi tee poikkeusta. Meilläkin aikuisista suurin osa on ylipainoisia, nuoristakin neljäsosa. Aina näin ei ole ollut.

1900-luvun alussa lihavuudesta puhuttiin, mutta se oli harvojen ongelma. 1940-luvulla lihavuus lisääntyi, mutta edelleenkään se ei ollut mikään vitsaus. Selvä käänne tapahtui 1970-luvulla, ja nyt ylipaino uhkaa kansanterveyttä.

Mikä tähän johti?

Yksi selitys on liikkumisen vähentyminen ja istumisen lisääntyminen. Sen takia emme kuluta energiaa yhtä paljon kuin aiemmat sukupolvet. Tämä on kuitenkin vain osa totuutta. Perussyy siihen, että saamme liikaa kaloreita ja lihomme, on ravintoympäristön muuttuminen.

Neljänkymmenen viime vuoden aikana käyttöömme on tullut valtava määrä aivan uusia ruokia: hampurilaiset, ranskanperunat, pizzat, perunalastut, murot, donitsit, täysmehut, kymmenittäin eineksiä ja makeisia. Samaan aikaan meitä on houkuteltu syömään enemmän, kun elintarviketeollisuus on suurentanut annosten ja pakkausten kokoa.

Me emme ole kehittyneet hallitsemaan tällaista yltäkylläisyyttä. Niin ruokahalumme kuin ruoansulatuselimistömme ovat kivikautiset. Ominaisuudet, jotka varmistivat optimaalisen ravitsemuksen metsästyksellä ja keräilyllä eläneille esivanhemmillemme, tekevät meille karhunpalveluksen.

Kivikaudella kannatti esimerkiksi syödä ähkyyn asti silloin, kun ruokaa oli tavallista runsaammin. Tankkaamalla selvisi yli huonojen aikojen. Yhtä lailla kannatti syödä kaikkea, mitä vain tarjolle pantiin. Niin varmisti välttämättömien proteiinien, vitamiinien, hivenaineiden ja rasvahappojen saannin.

Samalla lailla me syömme yli tarpeen suurista annoksista ja noutopöydästä haluamme maistaa jokaista lajia, vaikka nykyruoka sisältää rasvaa ja sokereita huomattavat määrät kivikauden ravintoon verrattuna. Ruoansulatuksemme ei nimittäin ole oppinut aistimaan kaloreita. Tunnemme kylläisyyttä ja lopetamme syömisen vasta, kun mahalaukussa on määrällisesti tarpeeksi ruokaa.

 

Tammikuun Tiede-lehdessä on professori Pertti Mustajoen pitkä artikkeli, joka kertoo, miksi kivikautinen ruoansulatuselimistömme ei kestä nykyaikaa.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa painettu lehti tai iPad-digilehti.

Jos olet tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi alla olevasta linkistä.

Käyttäjä1252
Seuraa 
Viestejä3
Liittynyt5.1.2016

Lihavuus ei johdu itsekurin heikkoudesta

Olen eri mieltä otsikon kanssa. Ihminen on ajatteleva eläin ja ensisijaisesti itse vastuussa teoistaan. Muutenhan raiskauksetkaan eivät ole miehen vika, hänhän on vain yhä lisääntyvän eroottisen mediatarjonnan ja paljastavan pukeutumisen uhri! Ihminen on toki heikko ja helposti lankeaa ylensyöntiin, koska genetiikkakin siihen kannustaa. Siitä huolimatta valinta on lopulta korvien välissä, ja ihminen voi halutessaan myös toimia toisin.
Lue kommentti