Hiiri oikealla on lihonut huomattavasti kaveriaan tuhdimmaksi. Siltä puuttuu ankyrin-b -nimistä proteiinia tuottava geeni kokonaan. Kuva: UNC Nutrition and Obesity Research Center
Hiiri oikealla on lihonut huomattavasti kaveriaan tuhdimmaksi. Siltä puuttuu ankyrin-b -nimistä proteiinia tuottava geeni kokonaan. Kuva: UNC Nutrition and Obesity Research Center

Muutos yhden ainoan geenin toiminnassa sai hiiret lihomaan, vaikka ne liikkuivat yhtä paljon kuin lajitoverinsa.

Vaikka varmin tapa lihoa on syödä liikaa ja liikkua liian vähän, voi lihavuus olla osittain myös perinnöllistä.

Hiirillä Yhdysvalloissa tehty tutkimus antaa nyt osviittaa, että mutaatiot eräässä geenissä voivat vaikuttaa huomattavan paljon siihen, miten rasvaa kertyy kehoon.

Kyseisen geenin ja sen tuottaman proteiinin nimi on ankyrin-b. Hiiret, joilla oli poikkeava muoto tästä geenistä tai joilta tutkijat olivat poistaneet kyseisen geenin kokonaan, lihoivat huomattavasti enemmän kuin lajitoverinsa.

Muutos geenin toiminnassa sai rasvasolut imemään itseensä glukoosia paljon nopeammin kuin tavallisesti.

Kun tähän yhdistetään ikääntymisen mukanaan tuoma aineenvaihdunnan hidastuminen ja ylensyönti, on lihavuus käytännössä varmaa.

”Uskomme, että tämä geeni on auttanut esi-isiämme varastoimaan energiaa laihoina aikoina. Kuitenkin nykymaailmassa, jossa ruoasta ei ole pulaa, se voi ruokkia ylilihavuusepidemiaa”, kertoo professori Vann Bennett Duken yliopistosta tiedotteessa.

Bennett löysi ankyrin-b -proteiinin yli kolmekymmentä vuotta sitten. Sitä on kehossamme jokaisessa kudoksessa ja sillä on tärkeä tehtävä erilaisten proteiinien ankkuroimisessa solukalvoon.

Bennettin laboratorion tohtoriopiskelija Jane Healey huomasi muutama vuosi sitten, että hiiret, joilla oli ankyrin b -geenin mutaatioista johtuvia rytmihäiriöitä, olivat muita hiiriä lihavampia.

Tutkijat peukaloivat hiirten perimään ihmiselle tyypillisiä ankyrin b -geenin variantteja. Tulokset olivat tuhteja. Nämä hiiret varastoivat suurimman osan ravintonsa energiasta rasvaksi.

Havainnosta julkaistiin tutkimus vuonna 2015. Nyt tutkijat selvittivät mekanismia vielä tarkemmin.

Geenimutaatioiden tutkimisen sijasta hiiriltä poistettiin ankyrin b -geeni kokonaan. Vaikka hiiret liikkuivat yhtä paljon kuin tavalliset lajitoverinsa, niiden rasvasolut pullistuivat kaksinkertaisiksi, kun ne varastoivat energiaa ravinnosta.

Painonnousu vain kiihtyi hiirten ikääntyessä ja kun niille syötettiin rasvaista ruokaa. Rasvaa ei kertynyt vain rasvasoluihin vaan sitä tihkui myös maksaan ja lihaksiin. Siitä aiheutui tulehdusta ja insuliinivasteen häiriöitä, mikä taas on kakkostyypin diabeteksessa tyypillistä.

Näyttää siltä, että muutokset ankyrin b -geenissä tai sen puuttuminen kokonaan saa rasvasolujen portinvartijana toimivan glut 4 -proteiinin häiriintymään. Glukoosi pääsee virtaamaan rasvasoluun huomattavasti nopeammin kuin tavallisesti.

Tutkimuksen päätekijä, solubiologian ja fysiologian apulaisprofessori Damaris Lorenzo havaitsi saman myös rasvasoluilla soluviljelmässä. Solut, joissa oli joillekin ihmisille tyypillisiä mutaatioita ankyrin b -geenin toiminnassa, imivät itseensä enemmän rasvaa.

Tällaisia geenivariantteja kantaa Yhdysvalloissa arviolta 1,3 prosenttia valkoisesta väestöstä ja 8,4 prosenttia afrikkalaistaustaisesta väestöstä.

Tulokset täytyy vielä vahvistaa ihmisillä. Näin saadaan selville, mikä ankyrin b -geenin rooli todella on ihmisten lihomiseen.

Tutkimuksen julkaisi Pnas.

Serkkumme maalasi luolan seinää, ennen kuin oma lajimme saapui Eurooppaan.

Tutkimukset ovat jo pitkään kumonneet harhaluuloja muinoin tyhminä pidetyistä neandertalinihmisistä. Nyt Espanjan luolosta on löytynyt vakuuttavia todisteita siitä, että neandertalit kykenivät ilmaisemaan itseään myös taiteellisesti.

Science-lehdessä ilmestynyt kansainvälisen paleoantropologiryhmän tutkimus osoittaa, että  Cantabrian maakunnassa sijaitsevan Pasiegan luolan maalaukset on tehty yli 64 000 vuotta sitten.

Osittain samojen tutkijoiden Science Advances -lehdessä samaan aikaan julkaisema tutkimus osoittaa puolestaan, että neandertalit saattoivat myös värjätä kotiloita mineraaliväreillä ja koristella niillä itseään jopa 120 000 vuotta sitten.

Luolamaalausten ajoittaminen on ollut pitkään erittäin vaikeaa, sillä maalauksissa ei ole orgaanisia ainesjäämiä, joista voisi tutkia radiohiiliajoitukseen tarvittavien hiilen radioaktiivisten isotooppien määriä.

2000-luvulla on kuitenkin selvinnyt, että ajoitukseen sopii myös kalsiitti, jota pohjavesi kerryttää luolan seiniin ohueksi kerrokseksi.

Pohjavesi sisältää näet pieniä määriä uraaniatomeja, jotka ajan kuluessa puoliintuvat toriumiksi. Uraani-ja toriumisotooppien keskinäinen suhde paljastaa, miten vanha tutkittava näyte on. Tällaisten tutkimusten perusteella Pasiegan maalausten täytyy olla vähintään 64 000 vuotta vanhoja.

Neandertalinihmisen ilmeinen kyky luovuuteen osoittaa, että he olivat henkisiltä ominaisuuksiltaan lähempänä meitä kuin on luultu.

”Suurin osa kollegoistani tulee tyrmistymään”, arvioi paleoantropologi Jean-Jacques Hublin Max Planck -instituutista Science-lehden uutisartikkelissa.

”Luolamaalauksia on pidetty suurena nykyihmisiä ja neandertalinihmisiä erottavana tekijänä. Tämä löydös kuroo rakoa umpeen”, Hublin kuvaa kollegoidensa työn merkitystä. Hän itse ei ollut mukana käsityksiä myllertävässä tutkimuksessa.

Tutkimusryhmään kuulunut paleoantropologian professori João Zilhão Barcelonan yliopistosta on vakuuttunut, että neandertalinihmiset olivat henkisiltä kyvyiltään nykyihmisen veroisia.

”Kaikilla käytännön mittareilla neandertalinihmiset olivat samanlaisia kuin me”, Zilhão sanoo New York Timesissa.

Kaikki tutkijat eivät ole valmiita menemään aivan näin pitkälle. Jean-Jacques Hublinin mukaan maalausten ajoitus kyllä osoittaa, että neandertalinihmisellä oli nykyihmiselle ominaiset kyvyt monella osa-alueella. Uusi tutkimus ei kuitenkaan pyyhkäise pois meidän ja serkkujemme kulttuurillisia ja henkisiä eroja.

”Nykyihminen syrjäytti neandertalit, ja siihen on syynsä”, Hublin sanoo.

Kalifornian yliopiston psykologi, emerityusprofessori Richard Cos esitti äskettäin hypoteesin, jonka mukaan nykyihmisen kyky tehdä huomattavasti neandertalien luolamaalauksia monimutkaisempia teoksia olisi osoitus pitkälle kehittyneestä käden ja silmän koordinaatiosta, jonka kehitti keihäänheitto. Serkuiltamme tämä koordinaatio puuttui.

Major_Overhaul
Seuraa 
Viestejä5758
Liittynyt13.3.2017

Neandertal oli myös taiteilija

Lajineutraali kirjoitti: ”Nykyihminen syrjäytti neandertalit, ja siihen on syynsä”, Hublin sanoo. "Suomalaiset tulevat lajina katoamaan ja maa siirtyy ulkomaiseen omistukseen viimeinen meidän heimolaisemme syntyy pellavapäänä tällä vuosisadalla ja siihen on syynsä." Tokaisee eräs ympärilleen katsova. Ei me turhaan Suur-Suomea oltu rakentamassa...svenssonit katoaa ja slobot.
Lue kommentti

Our ignorance is not so vast as our failure to use what we know !
- M. King Hubbert

Yksittäinen ravintoaine ei ratkaise, miten hyvin laihdutus onnistuu.

Jos haluaa pudottaa painoaan, kannattaa seurata yksinkertaista neuvoa: vähentää syömistään ja syödä terveellisesti. Tähän päätelmään voi tiivistää Stanfordin yliopiston tutkimuksen, jossa seurattiin ylipainoisten ruokavaliota ja laihtumista vuoden ajan.

Kokeeseen osallistui kaikkiaan 609 ihmistä, suunnilleen puolet miehiä ja puolet naisia. Iältään he olivat 18–50-vuotiaita.

Osallistujat jaettiin sattumanvaraisesti kahteen laihdutusryhmään: toisen ryhmän ruokavaliosta vähennettiin rasvaa, ja toinen ryhmä tinki hiilihydraateista.

Ennen dieetin aloittamista osallistujille pidettiin perusteelliset ravitsemusluennot ja heidät opastettiin noudattamaan terveellistä ruokavaliota.

Vähärasvaiselle dieetille arpoutuneita ohjeistettiin esimerkiksi vähentämään rasvaisen lihan ja rasvaisten maitotuotteiden käyttöä. Hiilihydraateista tinkiviä kehotettiin välttämään muun muassa muroja ja riisiä. Yhteisesti kaikkia evästettiin välttämään einesruokia, lisättyjä sokereita ja transrasvoja ja syömään mahdollisimman paljon vihanneksia.

Vuoden kuluttua kummankin ryhmän jäsenet olivat laihtuneet keskimäärin kuusi kiloa, tutkijat raportoivat Jama-lääkärilehdessä.

Yhtäläinen tulos vie pohjaa puheilta, joilla tiettyihin ruoka-aineisiin keskittyviä dieettejä kehutaan toinen toistaan tehokkaammiksi.

Toimivan laihdutuksen perusajatus on sama dieetistä riippumatta: vähemmän sokeria, vähemmän valkoista jauhoa ja enemmän vihanneksia, korostaa tutkimusta johtanut ravitsemustieteilijä, professori Christopher Gardner tutkimustiedotteessa.

Geenit eivät auttaneet

Rasvan ja hiilihydraattien lisäksi tutkijoita kiinnosti erityisesti se, kuinka paljon perimä vaikuttaa laihdutuksen onnistumiseen.

Aiempien tutkimusten perusteella hiilihydraatti- ja rasva-aineenvaihduntaan osallistuvista geeneistä esiintyy erilaisia variantteja, jotka voivat joko edistää tai vähentää näiden ravintoaineiden varastoitumista elimistöön. Gardner on itse saanut asiasta hienoista näyttöäkin.

Kaikilta laihdutuskokeeseen osallistuneilta otettiin dna-näyte, josta kartoitettiin kolme hiilihydraatti- ja rasva-aineenvaihduntaan kytkeytyvää geeniä. Osalla oli variantti, jonka uskottiin tehostavan vähärasvaista ruokavaliota. Osan geenit ennustivat hyötyjä hiilihydraattien välttelystä.

Kummankin ryhmän laihduttajista noin puolet sattui päätymään geeniensä kannalta otolliselle dieetille.

Lopputulos oli kuitenkin geenihypoteesin kannalta karu. Geeneillä ei ollut mitään havaittavaa vaikutusta laihdutuksen onnistumiseen. Näin Gardner tuli kumonneeksi aiemmat tuloksensa, joiden mukaan geeneilleen sopivaa ruokavaliota noudattaneet laihtuivat enemmän kuin geenejään vastaan sotineella dieetillä olleet.

Emme onnistuneet toistamaan sitä tutkimusta. Emme päässeet edes lähelle, Gardner summaa STAT-terveyssivustolla.

Tutkimus antaa siis myös tärkeän opetuksen siitä, miksi tulosten toistettavuus on tieteessä tärkeää.