Eri makujen tunnistamiseen on kielessä omanlaisensa nystyt. Kuva: Wikimedia Commons
Eri makujen tunnistamiseen on kielessä omanlaisensa nystyt. Kuva: Wikimedia Commons

Koe tehtiin hiirillä, mutta ihmisilläkin lihavien makuaisti tiedetään hoikkia heikommaksi.

Lihavilla hiirillä on jopa neljänneksen vähemmän makunystyjä kielessään kuin hoikilla lajitovereillaan, selviää Plos Biologyn julkaisemasta tutkimuksesta. Lihavien makuaisti on aiemmissakin tutkimuksissa todettu tavallista heikommaksi, mutta sen selittyminen kokonaisten makunystyjen puuttumisella on uusi havainto.

Makunystyjen turmaksi koituu matala-asteinen tulehdus, jota lihavuus pitää yllä kehossa, selittää tutkimusryhmä. Se tutki asiaa hiirillä.

Toiset hiiret saivat normaalirasvaista ja toiset erittäin rasvaista ruokaa kahden kuukauden ajan. Tuossa ajassa rasvaruokaa syöneet hiiret keräsivät kolmanneksen enemmän painogrammoja kuin normaaliruoalla eläneet lajitoverinsa. Samalla kielen makunystyt harvenivat 25 prosentilla.

Eri makujen tunnistamiseen on omanlaisensa nystyt. Tämän tutkimuksen mukaan lihominen ei vaikuttaisi eri nystyjen keskinäisiin voimasuhteisiin kielen pinnalla, eli ylipaino ilmeisesti miedontaa erilaisia makuja tasapuolisesti.

Makunysty rakentuu 50–100 solusta, ja makunystyjen elinkaari kielen pinnalla on lyhyt, vain kymmenisen päivää. Tavallisesti tätä uudistumista ohjaa tasavahvasti kaksi prosessia, joista toinen tappaa vanhoja soluja ja toinen kasvattaa uusia tilalle.

Lihavilla hiirillä makunystyjä tappava järjestelmä kävi kuitenkin ylikierroksilla ja niitä synnyttävä systeemi alisuoriutui tehtävästään.

Syylliseksi tarkentui kokeissa välittäjäaine tnf-alfa, jonka ruiskuttaminen kieleen tappoi makunystyjä myös normaalipainoisilla hiirillä. Kyseistä ainetta syntyy rasvakudoksessa ja se tuottaa kehossa tulehdusta.

”Tämä data viittaa siihen, että pitkäaikainen altistuminen rasvaiselle ruokavaliolle ja siitä juontuva suuri rasvakudoksen määrä on yhteydessä matala-asteiseen tulehdukseen häiriten makunystyjen kunnossapidon ja uudistumisen tasapainoa”, summaa tiedotteessa tutkimusta luotsannut Robin Dando Cornwellin yliopistosta.

Tässä kokeessa ei testattu makunystyjen palautumista mahdollisen laihtumisen seurauksena. Aiemmissa tutkimuksissa lihomisen myötä heikentyneen makuaistin on kuitenkin todettu palautuvan normaalipainon myötä.

bdbdbd
Seuraa 
Viestejä238
Liittynyt16.10.2016

Lihominen saattaa tappaa kielen makunystyjä

Käyttäjä4499 kirjoitti: bdbdbd kirjoitti: Kyse ei ole siitä ruoan maistuvuudesta (oikeastaan laitosruokasuositusten mukainen ruoka ei maistu kyllä muutenkaan miltään, sen takiahan niihin laitetaan niin paljon esim. suolaa), vaan verensokerin nousun tuottamasta mielihyvästä. Olen tästä eri mieltä. Muistan retket lapsena, kun pakattiin autoon hyviä raaka-aineita, ja lähdettiin päiväksi autiolle rannalle... sillä välin kun snorklattiin, iskä laittoi nuotiolla ruokaa. Kun merestä hoiperteli kolmen...
Lue kommentti
bdbdbd
Seuraa 
Viestejä238
Liittynyt16.10.2016

Lihominen saattaa tappaa kielen makunystyjä

Käyttäjä4499 kirjoitti: Jos näyttää toiselle kieltä, se on muuten kirjaimellisesti mielen osoitus. Miksi kaikilla ei toimi, että lihotessa ruoka ei enää niin paljon maistu? Jotkut syö, aivan kuin ruuasta pitäisi väkisin saada tyydytys. "Enemmän, jos se vaikka auttaisi" - vaikka päinvastoin siinä käy. Mikään ei tuota enää taivaallista nautintoa, kaikkeen turtuu. Välillä se kunnon kylläisyys pitää kokea; mutta miksi joku tekee sitä päivittäin? Luulen, että mässäilyssä ratkaisevinta on opittu tapa...
Lue kommentti

Nimipäivä oli pitkään tärkein henkilökohtainen merkkipäivä.

Tiedätkö, milloin sinulla on nimipäivä? Toisin kun monessa muussa maailman maassa, vastauksesi on todennäköisesti kyllä. Liekö edes suomalaista, joka ei tietäisi.

Entä panitko merkille, että eilen alkoi naistenviikko? Monet panivat – muutkin kuin ne yli 600 000 naista, joiden nimipäivä osuu 18.7.–24.7. sijoittuvaan viikkoon.

Meillä muistetaan naistenviikko sen peruina, että ennen sääkarttoja ja taloussivujen pörssianalyysejä suomalaiset yrittivät ennakoida elämäänsä enteistä.

Naisten viikolla selvisivät sadot ja sateet.

Joka ei ole Marketan aikana heinässä, se ei korjaa heiniä.
Jos ei Kristiinan päivänä ole pavussa kukkaa, saa päästää siat papumaahan.
Jos on poudat, varokaa ämmäviikkoa. Kyllä ämmät kastelee.
Kun Matleenan päivänä sataa, sataa Pertun päivään asti.

Vietto alkoi 1700-luvulla

Naistenviikon juuren muodostavat kahden pyhimyksen, Maria Magdalenan ja Kristinan, keskiaikaiset muistopäivät.

Katolisen kirkon pyhimyskalenterista lähti aikoinaan koko ajatus nimille omistetuista päivistä. Pyhimysten päivät alkoivat muuntua nimipäiviksi, kun kirkon jäsenet ryhtyivät nimeämään lapsiaan pyhimysten mukaan.

Yhteys pyhimyksiin höllentyi, kun Martin Luther käynnisti Saksassa uskonnollisen reformaation. Se hylkäsi pyhimysten palvonnan ja korvasi pyhimyskalenterit evankelisilla kalentereilla, joihin merkittiin nimipäiviä myös suosituille kansannimille.

Suomeen tämä maallinen nimipäiväperinne saapui Ruotsin kautta 1700-luvulla. Tavan omaksuivat ensin – niin kuin tuolloin uudet muotivillitykset yleensä – säätyläiset, mutta seuraavalla vuosisadalla nimipäiviä vietettiin jo koko maassa.

Perinteen yleistymistä edisti täkäläinen nimipäiväkalenteri, jota päivitettiin vastaamaan suomalaisten tosiasiallista nimistöä.

Maassa, jossa kaikki eivät vielä satakaan vuotta sitten tienneet toistensa syntymäpäiviä, eivät aina omaansakaan, almanakkaan merkityt nimipäivät antoivat mahdollisuuden toivottaa sukulaisille ja ystäville vuosittain lisää onnellisia elonpäiviä.

Näin Suomesta tuli nimipäivien vieton kärkimaita – ja sellainen maamme on yhä. Meidän lisäksemme maallisia nimipäiviä viettävät innokkaasti lähinnä ruotsalaiset, tšekit ja latvialaiset.

Kalenterit tukevat edelleen

Nimipäiväperinteen säilymistä ovat tukeneet uudet nimipäiväkalenterit, joilla on haluttu varmistaa, että mahdollisimman monella on tilaisuus viettää nimipäivää.

Suomenruotsalaiset saivat omansa vuonna 1929. Inarinsaamelaisten kalenteria on julkaistu vuodesta 1996, ja ensimmäinen pohjoissaamelaisten kalenteri ilmestyi 1997.

Luonnollisesti myös ortodokseilla on kalenteri. He juhlivat nimipäivää oman nimikkopyhänsä päivänä.

Nykyään jopa 84 prosenttia suomalaisista pystyy viettämään nimipäivää suomenkielisen nimipäiväkalenterin mukaan.

Jos nimeään etsii lisäksi suomenruotsalaisesta, ortodoksisesta tai saamelaisesta kalenterista, nousee luku yli 90 prosenttiin, arvioi nimistöntutkimuksen dosentti Minna Saarelma-Paukkala, joka Helsingin yliopiston almanakkatoimiston johtajana hoitaa suomenkielistä nimipäiväkalenteria.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 8/2018 on pitkä artikkeli, jossa tiedetoimittaja Johanna Junttila  kertoo nimipäiväperinteen synnystä ja nimipäivien perinteisistä viettotavoista. Nykyiset someviestit ja pullakahvit työpaikalla ovat kalpea aavistus alkuperäisistä menoista. Ennen päivänsankari sai nimipäiväpuun ja olkiheilan sänkyyn.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Jopa huonomuistisena pidetty kultakala pystyy palauttamaan mieleensä yli vuoden takaisia tapahtumia.

Englanninkieliset kutsuvat hajamielisyyttä usein ”kultakalan muistiksi”, ja sen väitetään olevan vain kolmen sekunnin mittainen.

Todellisuudessa kultakala, kuten moni muukin kala, on muistivirtuoosi. Sen muisti on jopa niin luotettava, että Kanadassa Brittiläisen Kolumbian yliopiston luennoitsijat hyödyntävät sitä biologian opetuksessa.

Harjoituksessa kunkin opiskelijan pitää opettaa yhdelle kultakalalle, että se saa ylimääräisen ruoka-annoksen uimalla tietyn värisen muoviputken luo. Joka kalalle on varattu hiukan eri värisävy. Sitten putkirivistö pidetään poissa kalojen näkyviltä vuoden ajan. Tämän jälkeen opiskelija saa tehtäväkseen kokeilla, vieläkö hänen ”oma” kalansa valitsee oikean sävyn.

Vastaus on kyllä. Jokainen kultakala viilettää edelleen oman värisävynsä putkelle.

Kalojen muisti on muutenkin osoittautunut mainettaan paremmaksi. Eräs todiste tästä on röyhelötokko, sormenmittainen sintti, joka elää Atlantin rantavesissä.

Tutkimuksissa on paljastunut, että röyhelötokko painaa nousuveden aikana mieleensä kolmiulotteisen kartan kotivetensä pohjasta. Sitä hyödyntämällä tokko löytää laskuveden aikana vuorovesilammikosta takaisin mereen. Kartta päässään se loikkii yhdestä rannalle jääneestä lampareesta viereiseen, siitä seuraavaan ja niin edelleen avoveteen asti.

Jos tokot siirtää vieraan rannan lammikoihin, niiden loikat suuntautuvat mihin sattuu ja päättyvät yleensä kuivalle maalle. Jo yhden nousuveden mittainen uiskentelu uuden pohjamaiseman yllä riittää kuitenkin siihen, että ne muistavat oikeat hyppelyreitit yli kuukautta myöhemmin.

 

Lue lisää

Kesäkuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa tutkija ja tietokirjailija Helena Telkänranta kertoo kalojen hämmästyttävistä kyvyistä. Valtaosa kalojen älyä ja tunnemaailmaa koskevista tutkimuksista on niin tuoretta, että tiedot eivät ole vielä ehtineet esimerkiksi oppikirjoihin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.