Lihomiselle immuunit perhoset eivät varastoi ylimääräistä energiaa rasvaksi.

Yösydännä jääkaapilla voi juolahtaa mieleen: Voisipa syödä niin paljon kuin haluaa, mutta ei lihoisi. Tämä voi olla kaukaisessa tulevaisuudessa totta, eikä siihen tarvita ihmepilleriä vaan evoluutiota. Lihottavalla ruokavaliolla pidetyt kaalikoin (Plutella xylostella) toukat kehittyivät alle kymmenessä sukupolvessa vastustuskykyisiksi lihomiselle, kertoo PNAS.

Nykyisen lihavuusepidemian arvellaan johtuvan muuttuneista ravitsemusoloista. Ihminen on niukkoina aikoina sopeutunut varastoimaan ylimääräisen energian rasvaksi, mutta yltäkylläisinä aikoina tämä kääntyy meitä vastaan ja näkyy muhkeina pelastusrenkaina vyötäröillä.
Sydneyn yliopiston johtamassa tutkimuksessa testattiin, miten muuttunut ravitsemus vaikutti kaalikoihin.

Kaalikoin ravinto koostuu proteiineista ja hiilihydraateista. Mitä enemmän kasveissa on proteiineja, sen paremmin perhostoukka kasvaa. Hiilihydraatit taas näkyvät toukissa lihomisena. Tutkimuksessa toukat jaettiin kahteen ryhmään. Osaa pidettiin vähähiilihydraattisella ja osaa runsashiilihydraattisella ravinnolla. Muutaman sukupolven jälkeen toukat siirrettiin normaaliin ravintoympäristöön ja mitattiin koteloiden rasvapitoisuus. Kahdeksan sukupolvea runsashiilihydraattisella ravinnolla eläneet olivat huomattavasti hoikempia kuin vertailupopulaatio.

Simpsonin mukaan tulokset osoittavat, että lihomisella on haitallinen vaikutus hyönteisten kelpoisuuteen. Runsashiilihydraattisella ravinnolla pidettyn populaation aineenvaihdunta sopeutui ravintoympäristön muutokseen eivätkä toukat enää varastoineet ylimääräistä energiaa rasvaksi.