Liikunta ja kylmäaltistus aktivoivat kehon ruskeaa rasvaa, minkä seurauksena keho polttaa enemmän rasvoja energiaksi. Kuva: Erkki Raskinen
Liikunta ja kylmäaltistus aktivoivat kehon ruskeaa rasvaa, minkä seurauksena keho polttaa enemmän rasvoja energiaksi. Kuva: Erkki Raskinen

Ruskea rasva komentaa hormonin välityksellä lihassolut käyttämään rasvaa energianlähteenä.

Ruskeasta rasvasta on pitkään etsitty ratkaisua ylipainoon. Perinteisesti kyse on ollut siitä, että ruskea rasva itse polttaa tehokkaasti kehon rasvaa energiaksi.

Nyt bostonilaiset diabetestutkijat ovat havainneet, että ruskea rasva myös komentaa erään hormonin avulla lihaksia rasvanpolttotalkoisiin.

Ihmisillä, kuten muillakin nisäkkäillä, on valkoista ja ruskeaa rasvaa. Valkoinen rasva on energiaa säilövää rasvakudosta, kun taas ruskea rasva on energiaa polttavaa rasvakudosta.

50 grammaa valkoista rasvaa sisältää energiaa noin 300 kilokaloria, mutta sama määrä ruskeaa rasvaa kykenee polttamaan 300 kilokaloria päivässä.

Ruskea rasva on oikeammin väriltään punertavaa. Väri johtuu siitä, että ruskeassa rasvakudoksessa on vilkas verenkierto ja paljon mitokondrioita. Mitokondriot tuottavat hapen avulla elimistölle energiaa.

Ruskean rasvan keskeinen tehtävä on tuottaa lämpöä tärkeille elimille. Sitä esiintyy esimerkiksi selässä lapaluiden välissä, niskassa ja kainaloissa sekä aortan ja munuaisten lähellä. Isojen verisuonten ympärillä se lämmittää aivoihin menevää verta.

Jo 1980-luvulla suomalaistutkijat havaitsivat ruumiinavauksissa, että metsureilla ja muilla ulkotyöntekijöilllä on keskimäärin aktiivisempaa ruskeaa rasvaa kuin muilla ihmisillä.

Sittemmin kylmäaltistuksen on kokeellisesti havaittu lisäävän ruskean rasvan määrää. Valkoinen rasva alkaa muuttua ruskeaksi lihasten hytinän seurauksena.

Lihakset hytisevät yhtä lailla kylmästä kuin fyysisestä rasituksestakin, joten liikunta ja palelu lisäävät kummatkin ruskean rasvan määrää – ja edesauttavat hoikkana pysymistä.

Hoikkuus ja ruskea rasva linkittyvät yhteen. Ihmiset, joilla on paljon ruskeaa rasvaa, pysyvät yleensä hoikkina. Hoikilla ihmisillä ruskean rasvan on myös havaittu toimivan paremmin kuin ylipainoisilla.

Nyt bostonilaiset diabetestutkijat ovat havainneet uuden mekanismin, jolla ruskea rasva edistää rasvan palamista elimistössä. Ruskean rasvan erittämä hormoni kiihdyttää rasvan käyttöä lihasten energianlähteenä.

Viime vuonna bostonilaistutkijat havaitsivat, että kylmäaltistus lisää hiirillä ja ihmisillä 12, 13-dihome-hormonin vapautumista verenkiertoon. Nyt he huomasivat, että myös liikunta lisää kyseisen hormonin vapautumista täsmälleen samalla tavalla.

”Olemme luultavasti löytäneet uuden mekanismin, jolla liikunnasta on hyötyä”, tutkimusta johtanut lääketieteen apulaisprofessori Laurie Goodyear kertoo Joslin Diabetes Centerin tiedotteessa.

Tulos julkaistiin Cell Metabolism -lehdessä.

Tutkijat päätyivät analyysiinsa hormonin roolista seuraavien kokeiden avulla.

He mittasivat 27 eri ikäisen, terveen miehen hormonipitoisuuksia ennen liikuntaharjoitusta ja sen jälkeen. Juuri harjoituksen jälkeen 12, 13-dihomen pitoisuus veressä oli noussut rajusti.

Koe toistettiin kahdellatoista laiskasti liikkuvalla nuorella, ja tulokset olivat yhtäläisiä.

Hormonin vapautuminen nimenomaan ruskeasta rasvasta varmistettiin hiirikokeilla. Tutkijat poistivat koehiiriltä ruskean rasvan, minkä seurauksena hiirten verestä rasituskokeiden jälkeen mitatut pitoisuudet romahtivat.

Lopuksi tutkijat osoittivat hiirillä ja hiiren lihassoluilla, että kun hiirisolu saa kyseistä hormonia, se kiihdyttää rasvahappojen polttoa energiaksi. Hiiren lihassolujen sokerinkulutukseen hormonilla ei ollut vaikutusta.

Nimipäivä oli pitkään tärkein henkilökohtainen merkkipäivä.

Tiedätkö, milloin sinulla on nimipäivä? Toisin kun monessa muussa maailman maassa, vastauksesi on todennäköisesti kyllä. Liekö edes suomalaista, joka ei tietäisi.

Entä panitko merkille, että eilen alkoi naistenviikko? Monet panivat – muutkin kuin ne yli 600 000 naista, joiden nimipäivä osuu 18.7.–24.7. sijoittuvaan viikkoon.

Meillä muistetaan naistenviikko sen peruina, että ennen sääkarttoja ja taloussivujen pörssianalyysejä suomalaiset yrittivät ennakoida elämäänsä enteistä.

Naisten viikolla selvisivät sadot ja sateet.

Joka ei ole Marketan aikana heinässä, se ei korjaa heiniä.
Jos ei Kristiinan päivänä ole pavussa kukkaa, saa päästää siat papumaahan.
Jos on poudat, varokaa ämmäviikkoa. Kyllä ämmät kastelee.
Kun Matleenan päivänä sataa, sataa Pertun päivään asti.

Vietto alkoi 1700-luvulla

Naistenviikon juuren muodostavat kahden pyhimyksen, Maria Magdalenan ja Kristinan, keskiaikaiset muistopäivät.

Katolisen kirkon pyhimyskalenterista lähti aikoinaan koko ajatus nimille omistetuista päivistä. Pyhimysten päivät alkoivat muuntua nimipäiviksi, kun kirkon jäsenet ryhtyivät nimeämään lapsiaan pyhimysten mukaan.

Yhteys pyhimyksiin höllentyi, kun Martin Luther käynnisti Saksassa uskonnollisen reformaation. Se hylkäsi pyhimysten palvonnan ja korvasi pyhimyskalenterit evankelisilla kalentereilla, joihin merkittiin nimipäiviä myös suosituille kansannimille.

Suomeen tämä maallinen nimipäiväperinne saapui Ruotsin kautta 1700-luvulla. Tavan omaksuivat ensin – niin kuin tuolloin uudet muotivillitykset yleensä – säätyläiset, mutta seuraavalla vuosisadalla nimipäiviä vietettiin jo koko maassa.

Perinteen yleistymistä edisti täkäläinen nimipäiväkalenteri, jota päivitettiin vastaamaan suomalaisten tosiasiallista nimistöä.

Maassa, jossa kaikki eivät vielä satakaan vuotta sitten tienneet toistensa syntymäpäiviä, eivät aina omaansakaan, almanakkaan merkityt nimipäivät antoivat mahdollisuuden toivottaa sukulaisille ja ystäville vuosittain lisää onnellisia elonpäiviä.

Näin Suomesta tuli nimipäivien vieton kärkimaita – ja sellainen maamme on yhä. Meidän lisäksemme maallisia nimipäiviä viettävät innokkaasti lähinnä ruotsalaiset, tšekit ja latvialaiset.

Kalenterit tukevat edelleen

Nimipäiväperinteen säilymistä ovat tukeneet uudet nimipäiväkalenterit, joilla on haluttu varmistaa, että mahdollisimman monella on tilaisuus viettää nimipäivää.

Suomenruotsalaiset saivat omansa vuonna 1929. Inarinsaamelaisten kalenteria on julkaistu vuodesta 1996, ja ensimmäinen pohjoissaamelaisten kalenteri ilmestyi 1997.

Luonnollisesti myös ortodokseilla on kalenteri. He juhlivat nimipäivää oman nimikkopyhänsä päivänä.

Nykyään jopa 84 prosenttia suomalaisista pystyy viettämään nimipäivää suomenkielisen nimipäiväkalenterin mukaan.

Jos nimeään etsii lisäksi suomenruotsalaisesta, ortodoksisesta tai saamelaisesta kalenterista, nousee luku yli 90 prosenttiin, arvioi nimistöntutkimuksen dosentti Minna Saarelma-Paukkala, joka Helsingin yliopiston almanakkatoimiston johtajana hoitaa suomenkielistä nimipäiväkalenteria.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 8/2018 on pitkä artikkeli, jossa tiedetoimittaja Johanna Junttila  kertoo nimipäiväperinteen synnystä ja nimipäivien perinteisistä viettotavoista. Nykyiset someviestit ja pullakahvit työpaikalla ovat kalpea aavistus alkuperäisistä menoista. Ennen päivänsankari sai nimipäiväpuun ja olkiheilan sänkyyn.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Jopa huonomuistisena pidetty kultakala pystyy palauttamaan mieleensä yli vuoden takaisia tapahtumia.

Englanninkieliset kutsuvat hajamielisyyttä usein ”kultakalan muistiksi”, ja sen väitetään olevan vain kolmen sekunnin mittainen.

Todellisuudessa kultakala, kuten moni muukin kala, on muistivirtuoosi. Sen muisti on jopa niin luotettava, että Kanadassa Brittiläisen Kolumbian yliopiston luennoitsijat hyödyntävät sitä biologian opetuksessa.

Harjoituksessa kunkin opiskelijan pitää opettaa yhdelle kultakalalle, että se saa ylimääräisen ruoka-annoksen uimalla tietyn värisen muoviputken luo. Joka kalalle on varattu hiukan eri värisävy. Sitten putkirivistö pidetään poissa kalojen näkyviltä vuoden ajan. Tämän jälkeen opiskelija saa tehtäväkseen kokeilla, vieläkö hänen ”oma” kalansa valitsee oikean sävyn.

Vastaus on kyllä. Jokainen kultakala viilettää edelleen oman värisävynsä putkelle.

Kalojen muisti on muutenkin osoittautunut mainettaan paremmaksi. Eräs todiste tästä on röyhelötokko, sormenmittainen sintti, joka elää Atlantin rantavesissä.

Tutkimuksissa on paljastunut, että röyhelötokko painaa nousuveden aikana mieleensä kolmiulotteisen kartan kotivetensä pohjasta. Sitä hyödyntämällä tokko löytää laskuveden aikana vuorovesilammikosta takaisin mereen. Kartta päässään se loikkii yhdestä rannalle jääneestä lampareesta viereiseen, siitä seuraavaan ja niin edelleen avoveteen asti.

Jos tokot siirtää vieraan rannan lammikoihin, niiden loikat suuntautuvat mihin sattuu ja päättyvät yleensä kuivalle maalle. Jo yhden nousuveden mittainen uiskentelu uuden pohjamaiseman yllä riittää kuitenkin siihen, että ne muistavat oikeat hyppelyreitit yli kuukautta myöhemmin.

 

Lue lisää

Kesäkuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa tutkija ja tietokirjailija Helena Telkänranta kertoo kalojen hämmästyttävistä kyvyistä. Valtaosa kalojen älyä ja tunnemaailmaa koskevista tutkimuksista on niin tuoretta, että tiedot eivät ole vielä ehtineet esimerkiksi oppikirjoihin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.